kertokaa miehistä

on syntynyt 28.9..... lähes 8 vuotta myöhemmin kuin minä, erosi vaimostaan (oli kuulemma vain ajan kysymys) tavattuaan minut (omasta erostani oli kulunut vain tovi), seurustelimme (soittelimme vähintään kolmesti päivässä ja tapasimme vain viikonloppuisin) noin puoli vuotta ja saatuaan työpaikan asuinseudultani vaakamieheni muutti luokseni. Olemme asuneet yhdessä nyt reilun vuoden ja päivääkään en ole ratkaisuamme katunut, samaa väittää armaani. Helposti vaakamieheni ei tunteitaan näytä, ei pahemmin rakkauden valoja vakuuttele, ei hellittele eikä paijaa. Pienessä hiprakassa saattaa silloin tällöin "pehmeitä" puhua, mutta muuten suu pysyy visusti kiinni mokomista asioista. Aluksi olin hieman pettynytkin moiseen käytökseen (itse tykkään pusuttelusta ja kyljessä kyhjäämisesta) mutta ajanmyötä olen mukautunut ajatukseen, että kaikkea ei voi saada sillä vaakamieheni osoittaa rakkautensa niin monella muulla tavalla, että tyytyväinen saan olla. Hän ostelee minulle pikku ylläreitä (vaikka onkin tarkka rahoistaan), auttaa kotihommeleissa (on muutenkin ahkera ja tunnollinen), on kovin huolehtivainen (kyselee mm. mitä minä haluisin milloinkin tehdä) ei ole vielä kertaakaan suuttunut minulle, vaikka minä jousimiehenä saatan sanoa napasauttaa tosi inhottavastikin. Vaakamieheni osaa pukeutua aina tilanteen mukaan ja muutenkin huolehtii hyvin ulkonäöstään ja vaatteistaan, osaa ostaa minullekin sopivia vaatekappaleita ja monesti sanookin, mikä saattaisi käydä minulle hyvin. Sänkykamarissa vaaka on ehdottomasti paras horoskooppipartneri mitä minulla on ollut, sillä saralla ei ole mitään valittamista, jopa sitä hellyyttäkin siellä saa yllinkyllin. Luulen ja toivon, että meidät on tarkoitettu viettämään loppuelämämme yhdessä, minä en ainakaan vaakamiehestäni hevillä luovu.

Se on parhaimpia piirteitä vaaoissa, ettei heidän kanssaa tarvitse pelätä tappelua vaikka ite ois tempperamenttinen välillä. he ovat hiljaa silloin kun ei ole sanottavaa ja osaavat olla diplomaattisia..