Kenelle oikeutta?

Vääryys

Apu-lehti 06.05.2005 Nro 18, sivu 37

Kansalaisen turva. Jacob Söderman tuntee   
kansalaisten oikeusturvan ongelmat paremmin;
kuin yksikään toinen suomalainen

Keskiluokka pudonnut kululoukkuun
Ei oikeutta maassa saa
Ei pidä kuvitella, etta oikeudesta saisi oikeutta. Saattaa sieltä saada, jos tuuri käy voihan lotossakin voittaa, tunnetulla juristilla on tapana sanoa. Oikeusolot 2004 -raportti ja kahden huippuasiantuntijan haastattelut vahvistavat, ettei juristin kärjistys ole aivan perusteeton.
Oikeus on kiven alla varsinkin keskiluokalle siviiliasioissa.

TEKSTI YRJO RAUTIO KUVAT TIMO PYYKKO

Suomesta ei löydy juristia, jolla olisi yhtä laaja-alainen kokemus kansalaisten oikeusturvaan liitty-vista asioista kuin Jacob Södermanilla, 67. Hän on toiminut mm. kansanedustajana, oikeusministerinä, eduskunnan oikeusasiamiehenä, maaherrana ja Euroopan unionin oikeusasiamiehenä. Nyt hän on eläkkeellä.
Asianajaja Matti W«ori, 59, lienee maan tunnetuin ihmisoikeusjuristi. Häntä työllistävät mm. valitukset, joita suomalaiset tekevät Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen sen jälkeen, kun kaikki tiet kotimaassa ovat tukossa. Hän on myös entinen europarlamentin jäsen.

Yleinen käsitys on, etta maassa on kymmeniätuhansia ihmisiä, jotka eivät ole saaneet oikeutta, vaikka ovatkin asiassaan täysin oikeassa. Monet heistä ovat menettäneet rahansa, terveytensä, perheensä, kaiken. Lähes jokaisen tuttavapiiriin kuuluu joku heistä.

Söderman ja Wuori yhtyvät arvioon lukumäärästä. Oli erittäin kovaa monelle, kun tuli tämä pankkikriisi ja velkavankeudet. Moni yrittäjä, joka olisi normaalioloissa pärjännyt, menetti kaiken, Söderman summaa.
Wuori joutuu yhä päivittäin tekemisiin laman tuhojen kanssa. Tulee puheluja, sähköposteja ja telefakseja ja vähintään kerran viikossa laatikkokaupalla papereita ihmisilta, jotka yrittävät saada vielä jollain keinoin oikeutta.

Jotkut vetoavat
EU:n komissioon
ja jopa paaviin
He ovat Yleensä käyneet läpi kaikki oikeusasteet ja vedonneet vielä presidenttiin, oikeusasiamieheen, EU:n ko-missioon, jotkut jopa paaviin. Sitten ne kellastuneet paperit päätyvät minun pöydälleni. Ikävä kyllä useimmiten en voi tehdä niille yhtään mitään pääosin siksi, etta asiat ovat jo vanhentuneita. Suomalaisten oikeudenkaipuu on Wuoren mukaan erilaista ja voimakkaampaa kuin muissa läntisissä kulttuureissa, jo Ruotsissa. Tavoittelemme ehyttä oikeutta, emmekä vain sitä, etta ristiriidat ratkaistaan lainmukaisesti.
Luottamus
Kaksi kolmesta suomalaisesta luottaa oikeuslaitokseen. Juristien mielestä luottamukselle on vankka perusta. Molempien mielestä korjattavaa on silti paljon, ja kansalaisten oikeusturva on heikentynyt. Jos ottaa asian kansainvälisesti, Suomen poliisikunta on harvinaisen rehellistä, syyttäjät ihan kohtuullisen hyviä, ja oikeuslaitoshan on viime aikoina osoittanut, etta he eivät poliittisen prässiin lähde. Pidän toimintaa pääosin hyvänä, Söderman sanoo, mutta lisää, etta tietenkin tapahtuu erehdyksiä. Wuorenkin mielestä oikeuslaitos ansaitsee hyvän arvosanan "tämmöisestä toiminnan jämptiydestä ja jopa paneutumisesta asioihin". Hän muistuttaa kuitenkin, ettei oikeus ole sitä, mitä ihmiset Yleensä kuvittelevat.
Eihän sieltä oikeutta voi saa-da. Sieltä voi parhaimmillaan saa-da oikeaa lain soveltamista. Wuori muistuttaa myös, et-ta luottamus oikeuslaitokseen on vahva vain niiden joukossa, jot-ka eivät ole itse joutuneet oikeuden kanssa tekemisiin. Se perustuu toisin sanoen yleisiin mielikuviin. Suomalaisten viranomaisusko on hänen mukaansa muutenkin aivan käsittämätöntä.
Nämä väkivaltamonopolit ja tuomiovalta edustavat turvallisia rakenteita. Halutaan uskoa tiettyihin instituutioihin, kun koko elämä, arjen yöparisto, muuttuu koko ajan epävarmemmaksi, jopa tuntemattomaksi. Wuori pitää perusongelmana myös sitä, etta Suomessa ei ole anglosaksisessa mielessä itsenäistä oikeuslaitosta, joka olisi parhaim-millaan kansalaisen suoja valtiota vastaan. Suomessa tuomiovalta on yleisen hallinnon rajatapaus ja tuomaritkin virkamiehiä. Oikeushallintokin on poliittisesti kolmannen tai neljännen luokan asia. Rahakorruptio on Wuoren mu-kaan meillä äärimmäisen harvinaista, hyvä veli korruptio paljon tavallisempaa.

Söderman ei sälytä oikeusistuimille kaikkea vastuuta vaarista tuomioista, joita myös tulee, Ennen tuomari johti oikeusmenettelyä. Totuuden selvittäminen oli paljolti hänen varassaan. Nykyisin se on ratkaisevasti asianajajien ja syyttäjien varassa. Heidän pitää tarjota juttu oikeudelle eri tavalla valmiina kuin ennen. Jutunhan voi aina ajaa vaarin.
Korkea kynnys
Taloudelliset tekijät eivät Yleensä estä köyhääkään rikollista saamasta oikeutta. Maksuton oikeus on hänen käytettävissään. Tietenkin myös rikkaat kykenevä puolustamaan oikeuksiaan. Todellisesta oikeusvajeesta kärsii laaja keskiluokka, ja sen asema on jopa ratkaisevasti huonontunut. Molemmat juristit syyttävät siitä vuoden 1993 oikeuslaitosuudistusta. Uudistuksen piti edistää sovintoratkaisuja. Todellisuudessa vain kustannukset nousivat ja entistä useampi joutuu luopumaan kokonaan oikeuksistaan. Uudistus nosti Wuoren mukaan taloudellisen kynnyksen aivan sietämättömäksi tavalliselle ihmiselle. Samaan aikaan on kotivakuutusten oikeusturvaehtoja huononnettu. Se ei tosin ole ennenkään ulottunut todella tärkeille elämänalueille, kuten työelämään, avio-liiton riitaiseen purkautumiseen ja muihin sen kaltaisiin tilanteisiin, joissa ihmiset useimmin tarvitsevat apua. Vastapuolen kuluja ei myöskään enää korvata, ja kulukatot ovat matalia todellisiin kustannuksiin verrattuna.
Kustannusten nousun lisäksi kynnystä on nostanut myös mielikuva, ettei "pienen ihmisen kannata lahtea mellastamaan".
Hyvin monet eivät edes tohdi kääntyä lakimiehen puoleen. Kynnys on jo siinä. Eivät edes kysy, jolloin aivan selviä oikeuden loukkauksia jaa pimentoon, Wuori sanoo.
Hän joutuu itse usein neuvomaan asiakasta jättämään asiansa ajamatta, vaikka menestymisen mahdollisuudet olisivatkin kohtuulliset tai jopa hyvät. "Se on muuttunut täysin", Wuori sanoo.

Södermanin mukaan tilanne on aivan mahdoton, kun kyseessä on yksityinen ihminen, tavallinen palkansaaja, vastaan suuryritys. Hän moittii asianajokustannusten noususta myös kilpailuvirranomaisia, jotka kielsivät asian-ajajaliiton taksasuositukset toistakymmentä vuotta sitten.
Wuoren mielestä oikeuslaitos on jopa edelläkävijä matkalla takaisin luokkayhteiskuntaan. Myös Sederman näkee yleisessä yhteiskuntamoraalissa paluuta 1800-luvun eriarvoisuuden arvoihin ja uskoo sen ennen pitkää heijastuvan oikeuslaitokseenkin.
Umpikujat
Ihminen voi ajautua oikeutta etsiessään täydelliseen umpikujaan, vaikka olisi kuinka oikeassa. Jos rohkeus ja varat ovat riittäneetkin jutun viemiseen käräjäoikeuteen, monelta ne loppuvat, kun pitäisi valittaa hovioikeuteen.

Rikoksen uhrin asemassa on oikeusaukko

Oikeus hakea oikeutta ylemmistä asteista, ellei ole sitä mielestään saanut alemmista, on sekin siis usein pelkkää teoriaa. Söderman neuvoo tyytymään sovintoon aina, kun se on vähänkin kohtuullinen.
- Joskushan pitää vain katsoa vaikka on tappiolla, etta tämä ottelu on hävitty, kuten urheilussa. Jos suuttuneena jatkaa, karsii usein paljon enemmän.
Södermanilla jos kellä on kokemusta oikeusvalvonnasta. Hän moittii perinteistä pohjoismaista oikeusvalvontaa siitä, etta sii-nä katsotaan etupäässä vain, onko viranomainen tehnyt oikein vai vaarin. Jos on tehnyt vaarin, virranomaiselle huomautetaan, etta korjaapa tapasi. Suurin osa kantelee saadakseen oikeutta, mutta aarimaisen harva sitä saa siinä menettelyssä.

Monissa uudenaikaisemmissa järjestelmissä oikeusasiamies keskittyy siihen, etta kantelija pääsee oikeuksiinsa, ja lopettaa jutun sii-hen, kun pääsee.
Toisena ongelmana Söderman pitää kanteluiden hidasta käsittelyä. Käsittely ei hänen mielestään saisi koskaan kestää yli vuotta, et-tei se happanisi.
Eurooppalaiseen valitustiehen Söderman ei kehota liikoja luottamaan, koska silla niin harva saa oikeutta ja jos saakin, niin vasta vuosien kuluttua. Vääryys on hä-nen mukaansa parasta saada korjatuksi siellä, missä se tapahtuu, ja mahdollisimman pian. Söderman näkee suuren oikeudellisen aukon rikoksen uhrien asemassa, vaikka sitä onkin yritetty parantaa. Varsinkin sellaiset rikokset mökkimurrot, polkupyörävarkaudet joiden uhriksi tavallinen ihminen useimmiten joutuu, jätetään nykyisin jopa kokonaan tutkimatta. Se loukkaa ihmisten oikeudentuntoa syvästi.
Tehokkuusajattelu
Södermanin mielestä tavallisen ih-misen oikeusturvaa uhkaa vakavasti myös se, ettei oikeusturvaan kiinnitetä enää huomiota julkisessa hallinnossa. Ennen virkamies toimi aina virkavastuulla. Jokaista uudistusta mietittiin oikeusturvan kannalta, nykyisin mietitään vain kannattavuutta ja tuottavuutta. On tapahtunut suuri arvomuutos. Oikeusturvarakennelma on romahtanut jo senkin vuoksi, etta hallinnon toiminta-ala on tuntuvasti supistunut. Kun yhä enemmän kuntien ja valtion toimintoja yksityistetään ja ulkoistetaan, ei ole mihin valittaa.

Koko viime vuosisadan aikana kehitetty turva hallintomielivallan uhan edessä on poistunut.
Södermanin mukaan myys oikeusvalvonta on heikentynyt, kun kunnanjohtajat ovat muuttuneet laillisuuttakin valvovista vahvoista virkamiehistä määriaikaisiksi "toimitusjohtajiksi" ja kun lääninhallitukset on käytännössä lopetettu. Hallinnon toiminta-alueita suurennetaan ja laajennetaan, ja se vie hallinnon yhä kauemmaksi ihmisistä.
Tuottavuus nousee, kun tehdään niin suuria yksikoita, et-ta kansalaisia putoaa palveluiden piiristä.
Söderman ja Wuori näkevät tuottavuuden ja tehokkuuden toisin. Tehokkuus karsii Wuoren mu-kaan siitä, etta jaa raunioita ja raunioituneita ihmisiä. Hän arvioi, et-ta jollain supertietokoneella voitaisiin laskea myös pankkikriisin vaikutus tämän vuoden bruttokansantuotteeseen.
Jos otetaan inhimillisen pääoman ja sosiaalisen pääoman kokemat hävitykset.. .Niiden varassa kaikki yhteiskunnassa kuitenkin toimii. Jos niille aiheutetaan vahinkoa, tulee vahinkoa myös aivan konkreettisille arvoille. Södermanin mukaan on tuottavaa, etta ihmiset saavat oikeutta. Jos lakeja sovelletaan oikein, päästään turhista asioista; siitä, et-ta ihmiset turhautuvat ja katkeroituvat tai jopa ajautuvat yhteiskun-nan ulkopuolelle.
Luottamus korkea - ja matala
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen raportti Oikeusolot 2004/Katsaus oikeudellisten instituutioiden toimintaan ja oikeuden saatavuuteen kertoo, etta kaksi kolmannesta suomalaisista luottaa oikeuslaitokseen melko tai hyvin paljon. Korkeampiin lukuihin yltävät mm. poliisi (90 prosenttia), puolustusvoimat (83), koulutusjärjestelmä (88), ja terveydenhuoltojärjestelmä (85).
Luottamus oikeuslaitokseen romahti laman aikana. Vuonna 1986 oikeuslaitokseen luotti 82 prosent-tia, mutta vuonna 1993 enää 62 prosenttia. Sen jälkeen luottamus on noussut 66 prosenttiin ja pysynyt siinä.
EU:ssa suomalaisia enemmän luottavat oikeuslaitokseen vain tanskalaiset ja kreikkalaiset.
Raporttia varten selvitettiin myös niiden luottamusta, jotka ovat valittaneet käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Vain neljännes heistä piti käräjäoikeuden toimintaa erittäin tai melko asiantuntevana. Useampi kuin joka kolmas vastaaja oli kokenut tuomioistuimen toimivan täysin asiantuntemattomalla ja epäpätevällä tavalla. Väittämää käräjaoikeuden ratkaisun oikeudenmukaisuudesta tuki vain 14 vastaajaa. Jokseenkin tai täysin eri mieltä väittämästä oli useampi kuin neljä viidestä.

Hitaus ja kalleus
Yleinen käsitys, etta suomalaiset käyvät riidoistaan oikeutta enemmän kuin muut eurooppalaiset, ei pidä paikkaansa - enää. Riita-asioiden vanheneminen johtuu raportin mukaan vuoden 1993 suuresta oikeuslaitosuudistuksesta.
Asiakkaat ovat yleensä tyytyväisiä asianajajiensa toimintaan. Tyytymättömiä he ovat Suomen Asianajajaliiton hiljattain teettämän tutkimuksen mukaan hintoihin ja hintatietojen saatavuuteen. Vuonna 1995 kulukorvausten keskiarvo oli 3 178 euroa, vuonna 2004 jo 6 348 euroa. Kulujen kasvu ei johdu, ainakaan yksinomaan, asianajajien ahneudesta. Kuluja on nostattanut mm. se, etta asianajaji-en juttua kohtaan tekemä työmäärä on olennaisesti lisääntynyt. alusta loppuun.

Riitajutuissa kuluriski pelottaa
Korkeakynnys
Raporttia varten kysyttiin myös asianajajien käsityksiä oikeuden saatavuuden esteistä. Tärkeimmäksi ongelmaksi osoittautui korskea prosessikynnys. Se koskee siviiliasioita, mm. erilaisia riitoja. Naiden prosessien ongelmia ovat korkeiden kustannusten ja niiden uhan lisäksi mm. hitaus ja tuoma-reiden ennakkoasenteet.
Yksityishenkilöiden riitajutuissa luovutaan asianajajien kokemuksen mukaan usein oikeudenkäynnistä juuri kuluriskin vuoksi. Nykyisin hävinnyt maksaa lähes aina vastapuolenkin kulut. Asianajajista 47 prosenttia kertoi törmänneensä kolmen viime vuoden aikana tällaisiin tapauksiin usein ja 44 prosenttia muutaman kerran. Vain yhdeksän prosenttia ei ollut joutunut tämän ongelman kanssa tekemisiin.
Asianajo- ja oikeusaputoimistojen lakimiehiltä kysyttiin myös, estävätkö nykyiset säädökset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta työoikeudellisten asioiden viemistä oikeudenkäyntiin silloin, kun se olisi tarpeen. Vajaat kaksi kolmannesta vastasi kyllä.

Tukkoiset valitustiet
Kun suomalainen ei saa mielestään oikeutta oikeuslaitokselta, hän vallittaa eduskunnan oikeusasiamiehelle, valtioneuvoston oikeuskanslerille tai Euroopan ihmisoikeus-tuomioistuimeen. Kaikki nämä va-litustiet ovat tukkoisia. Oikeutta niiden kautta saa ani harva. Oikeusolot-raportti on tilastoinut oikeusasiamiehelle ja kanslerille tehtyjä valituksia. Ensin mainitulle tulee nykyisin noin 2 500 ja viimemainitulle vajaat i 500 valitusta vuosittain.
Oikeusasiamiehelle tehdyistä kanteluista 16 prosenttia johti joihinkin toimenpiteisiin vuonna 2003. Toimenpiteisiin johtaneiden kantelujen osuus kaikista kante-luista on ollut 2ooo-luvulla oikeus-kanslerilla 7-14 ja oikeusasiamieshella 13-16 prosenttia.

Suomalainen voi viedä asiansa Euroopan ihmisoikeustuomio-istuimeen (EIT) vasta, kun kaikki kotimaiset oikeusasteet on käyty läpi. Valitusten määrä on viime vuosina kasvanut nopeasti. Niitä on parhaina vuosina tuhansia. vähän toivoa on tästäkään tiestä. EIT:n toimivalta perustuu Eu-roopan neuvoston ihmisoikeusoikeussopimukseen. Se on paljon kalpea-alaisempi kuin kuvitellaan. Se painottuu klassisiin perusvapauksiin. Sen piiriin eivät kuulu esimerkiksi taloudelliset, sosiaaliset eivätkä sivistykselliset asiat.
EIT ei voi myöskään kumota kotimaisia tuomioita, ainoastaan todeta valtion menetelleen virheellisesti ja maarata sen maksa korvauksia. EIT ei ole siten varsinainen muutoksenhakuinstanssi
Suurin osa EIT:lle tehdyistä valituksista todetaan heti vanhentuneiksi tai ilmeisen perusteettomiksi. Varsinaiseen käsittelyyn pääsee vain 2-3 prosenttia kanteluista. Prosessi vie vuosia.
EU:n uusista jäsenmaista tullut kanteluiden vyöry on ruuhkauttanut EIT:n. Alan piireissä odotetaan kauhulla, etta myös Euroopan neuvoston suurien ja ongelmallisten jäsenmaiden, kuten Venäjän ja Ukrainan, kansalaiset oppivat käyttämään EIT:ta. Silloin se hautautuu lopullisesti valituksiin. Asian ajaminen EIT:ssa ei ole ai van yksinkertaista. Suomessa näihin asioihin erikoistuneita juristeja on vain muutama: Matti Wuori, Markku Fredman j a joissakin tapauksissa Heikki Salo. He ovatkin ylityöllistettyjä.

2

380

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kun uusiakin on

      Apu-lehden juttu on jo aika vanha ja luettu. Matti Wuori on jo vainaa - kunnia hänen muistolleen.
      EIT:hen voi valitta itsekukin, ei siihen "erikoisjuristia" tarvita. Ja olihan tuossa alla mainos konsultointifirmasta, joka tekee valituksia, nimittäin Kari Uoti.

      • Sinunkin vaikka uusiakin on

        Tiivistettynä Suomalaiset jotka eivät ole joutuneet lakiasioiden kanssa tekemisiin ,luottavat oikeuslaitokseen..mutta ne toiset eivät todellakaan luota..
        No miksi koska oikeuslaitos ei ole miltään osiltaan lunastanut luottamusta väärien päätösten johdosta.
        Jutut makaavat vuositolkulla eri oikeusasteissa .
        NO jos kuulut huvävelirenkaaseen niin oikeutta heruu.Mutta tavallinen pulliainen älä luule että aina selväkään asia menee rehellisesti..


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30893
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4215
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2735
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1901
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      591
      1670
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1596
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1570
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1506
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1250
    Aihe