En löytänyt ketjua tästä joten kysynkin nyt kokemuksia seroxatin/paroxetinin lopettamisesta ja vaikutuksista.
Olen käyttänyt noin puolitoista vuotta (1/pv)ja lääkäriltä sain ohjeet että ensin pitää vähentää puoleen tablettiin päivässä jota tein muutaman viikon. Nyt olen viikon ottanut puolta tablettia jok atoinen päivä kuten ohje kuuluu.
Välillä tulee huimauksia ja sähköiskun kaltaisia tuntemuksia päässä mutta ei liian pahoja. Uskon että pääsen vähitellen niistä ohi ja eroon lääkkeestä.
Vaikutuksia olen myös miettinyt. Lääkityksen aikana tunne-elämä ikäänkuin lamaantui. Ei ollut enää niitä voimakkaita masentumisen tunteita mutta ei myöskään huippuhyviä. Ikäänkuin tasapaksua. Ja en pystynyt itkemään. Tuli vaan semmoinen kyyninen olo.
Seksi latistui. Tunto hävisi ja siemensyöksy oli aivan onneton. Nyt olen ollut huomaavinani että tunteita alkaa olla enemmän ja eilen sain sellaisen orgasmin/siemensyöksyn että en aikoihin ole kokenut.
Orastava toivo alkaa viriämään että tulisiko minulle vielä elämää....
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Olen käyttänyt noin puolitoista vuotta (1/pv)ja lääkäriltä sain ohjeet että ensin pitää vähentää puoleen tablettiin päivässä jota tein muutaman viikon. Nyt olen viikon ottanut puolta tablettia jok atoinen päivä kuten ohje kuuluu.
Välillä tulee huimauksia ja sähköiskun kaltaisia tuntemuksia päässä mutta ei liian pahoja. Uskon että pääsen vähitellen niistä ohi ja eroon lääkkeestä.
Vaikutuksia olen myös miettinyt. Lääkityksen aikana tunne-elämä ikäänkuin lamaantui. Ei ollut enää niitä voimakkaita masentumisen tunteita mutta ei myöskään huippuhyviä. Ikäänkuin tasapaksua. Ja en pystynyt itkemään. Tuli vaan semmoinen kyyninen olo.
Seksi latistui. Tunto hävisi ja siemensyöksy oli aivan onneton. Nyt olen ollut huomaavinani että tunteita alkaa olla enemmän ja eilen sain sellaisen orgasmin/siemensyöksyn että en aikoihin ole kokenut.
Orastava toivo alkaa viriämään että tulisiko minulle vielä elämää....
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mun tapauksessa ei niinkään huimannut, mutta koko kehon läpimenevät sähköiskut on tuttu juttu. Nekin menee ohitse ajan kanssa. Käytin vajaat viisi vuotta ja nyt olen ollut ilman puolisen vuotta. Tunteet on vielä tasaiset, melkeinpä kuin kulkisi harmaa pilvi pään yläpuolella. Välillä tulee todella voimakkaita itsensä "hukkaamisen" tunteita, tosi pelottavia, melkein vetää jalat alta. Tosin niitä tulee harvoin. Jos tulee huonoja päiviä täytyy itselleen muistuttaa, että huominen on uusi päivä ...muista se. Elämän kulku ei ole on/off vaan aaltoilevaa, normaali oloissakin. Vältä katkeroitumis-ajatuksia ettet kyynisty, mustat ajatukset johtaa takaisin lääkkeiden käyttöön. Harrasta jotain ja liiku ainakin jonkin verran. Huonoihin hetkiin kannattaa palauttaa mieleen jotain mukavaa, itse päätät mikä se on.