Miten toivot hänen lähestyvän sinua?
Miten itse lähestyt häntä?
Odotatko vain seuraavat sata vuotta jotain?
Meillä kaikilla on vain yksi elämä.
Enemmän iloa ja hymyä elämään ja jotain alkaa heti tapahtua. Olen ainakin itse sen huomannut ja kaikki luonnistuu itsekseen, jos on jotain tarkoitus tapahtua. Ja tämä oli erityisesti sinulle joka olit jo unohtamassa sen ns kauniimman sukupuolen edustajan.
Miten itse lähestyt häntä?
Odotatko vain seuraavat sata vuotta jotain?
Meillä kaikilla on vain yksi elämä.
Enemmän iloa ja hymyä elämään ja jotain alkaa heti tapahtua. Olen ainakin itse sen huomannut ja kaikki luonnistuu itsekseen, jos on jotain tarkoitus tapahtua. Ja tämä oli erityisesti sinulle joka olit jo unohtamassa sen ns kauniimman sukupuolen edustajan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No jos kaikki luonnistuu itsekseen, niin helpointahan on odottaa se sata vuotta. Jos ei mitään tapahdu, ei niin ole tarkoitettu ja sillä sipuli.
vaikeita kysymyksiä heittelet. Olen näet ehkä ensi kertaa
tilanteessa, jossa tunteet ovat luullakseni molemminpuoliset ;)
Itse lähestyn häntä nykyään peukalo keskellä kämmentä ja
nieleksien (kuuluvasti). Katse on mahdollisuuksien mukaan
alaviistossa :D
Ensimmäiseen kysymykseen en todella osaa vastata, mutta jos
hän todella tulisi juttelemaan, niin en usko että se olisi
kovinkaan mahdoton paikka. Vakuuttelen itselleni, että se
olen minä, jonka tämä juttu on ratkaistava :O
Se taas ei ole onnistunut, kuten toivoisin.
Elämä jatkuu silti! :D
odotankaan, että tulisit juttelemaan. Mutta kun näenkin sut, mulle tulee paniikkiolotila ja sydän hyppää kurkkuun.Ja mä kun en oo oikeasti arka tai ainakin tähän asti olen pitänyt itseäni ulospäinsuuntautuvana.Mutta helkkari, mikä sussa on kun mun mieleni heittää täysin kuperkeikkaa!!!!
Vastakaikua edes vähäsen, jos pieniin vihjauksiin ei saa mitään palautetta niin ei oikein niitä suurempiakaan viitsi hyvälle tuttavalle tehdä, vaikka ei ystävänä toista voisikaan ajatella voivansa pitää. Ja vastaan pitäisi tulla sillä hetkellä, ei taas vasta sitten viikon päästä. Arvostamalleen ihmiselle ei mitään voi kuitenkaan noin vain töksäytelläkään.
Kun ees hetken tietäs missä mennään. Hetken kai tiesin ja mentiin, mut se ilo jäi lyhyeks. Kaikki luonnistuu itsekseen vain, jos kumpikin haluaa tehdä sen eteen jotain.
En ole halunnut antaa selvää vastakaikua niissä hetkissä, kun olemme tavanneet. Koska olen erheellisesti kuvitellut, ettei sanomisen tarvetta olisi. Että vaikka säväytät nyt, saan sinut kyllä unohtumaan.
Mutta eipä mene aina asiat niin kuin pikkuihminen toivoo. Et ole unhoittunut ajankaan saatossa ja olen päätynyt kaipailemaan sinua tänne. Ensi kerralla toimin siinä hetkessä, jos sydän niin sanoo.
Toivottavasti vastaus tyydytti.
Toivon hänen soittavan tai lähettävän tekstiviestin. Että tietäisin että hän ajattelee minua. Liian pitkä välimatka satunnaiselle tapaamiselle.. Eikä tästä mitään koskaan tule, tiedetään se molemmat.
En silti "revi väkivalloin" mielestäni ajatuksia hänestä. Kaipaus on joskus ihanaa tuskaa. Flirttaileva tekstari sillointällöin saa mut aivan tolkuttoman iloiseksi. Puhelimessa on ihana kuulla hänen ääntään, mutta puhelimessa en saa koskaan sanotttua just niitä tärkeitä asioita mitä haluaisin sanoa.. Ujoutta..?
Toisaalta ihan tietoisesti puhun vain arkisia juttuja; ettei ihana tuska muutu vain ja ainoastaan raastavaksi. Niin voi käydä jos antaa liikaa valtaa tunteille.. Mä keikun siinä rajalla koko ajan.
Tuntuu että tämäkin, kun kirjoitan tätä tekstiä, saa mun sydämeni hakaamaan enemmän, ihan vain siksi että ajattelen sitä yhtä ihmistä ja tuntemukset ja ikävä meinaa taas karata käsistä..
Phuh, täytyy lopettaa. Jopas tota tekstiä ryöpsähtikin, ja aiheen vierestä vielä.. Mut näiden ihastumisjuttujen lukeminen tältä palstalta tekee mielen tunteelliseksi..!
Yksi elämä on kyllä. Mutta olen väsynyt siihen, että ihmiset käyttävät sitä selitteenä lähes kaikkeen. "Anteeksi kun petin sinua, mutta kun on vain tämä yksi elämä."
Yhden elämän täytyy elää mahdollisimman aidosti, rehellisesti ja vilpittömästi. Niin minä uskon. Ja luulin vielä olevani vahvakin.
Mutta sinä teit minusta ristiriidan perikuvan. Siksi olen etäinen ja en (muka)tartu, muuta kuin vasta jälkeenpäin. Silloin tajuan viimeistään vapisevani tunteen edessä.