Minulla on ongelma ( vaikka en halua kuulostaa valittajalta... ) Olen ollut korviani myöten rakastunut erääseen poikaan, joka on meidän luokalla. Olimme pari vuotta sitten yhdessä jonkun aikaa, ja se oli jotai aivan taivaallista! Muistan ne hellät suudelmat lumihangella ja sen kamalan eron eräällä sillalla... puron solistessa ja hänen jättäessään minut. Minä kuitenkin rakastin häntä silti lepyttyäni ensin. Ja rakastan vieläkin! Olen ehdottanut hänelle uutta mahdollisuutta, mutta emme ole kuitenkaan päätyneet yhteen enää. Onneksi näämme koulussa lähes joka päivä, mutta aina tuntuu että vaikka hän on lähellä, hän on kuitenkin niin kaukana, etten voi häntä ikinä enää saavuttaa. Itken joka ilta ja joskus koulun vessassa salaa kun rakkaus taas satuttaa minua... Hän ei ole seurustellut muiden tyttöjen kanssa eromme jälkeen, vaikka on yrittänytkin iskeä koulumme suosituinta tyttöä... Niin lapsellista kuin se onkin, tämä on saanut minut sydämessäni vihaamaan tätä tyttöä... En vain mahda sille mitään, rakkaus tekee mustasukkaiseksi, ja hulluksi. Olen monta kertaa yrittänyt unohtaa hänet, mutta en vain voi!! Se on aivan mahdotonta kun näen hänet joka päivä... Mutta kun koulu loppuu niin pelkään niin valtavasti että emme enää nää sen jälkeen. Eli sydämessäni en halua häntä koskaan unohtaa. En sisimmässäni halua, vaikka se saattaisi olla parhaaksi minulle, enkä myöskään voi... Olen aivan loukussa sellaisessa noidankehässä, josta en enää pääse irti! Rakastan liikaa... Aivan liikaa! Kukaan muu ei vie ajatuksiani pois hänestä ja minua pelottaa oma tilanteeni. Olemme puheväleissä, josta olen tyytyväinen, mutta tunnen sen tuskan kun emmme enää ole niin kuin ennen...
Toivottavasti jaksoitte lukea. Oli vain pakko tilittää elämääni jonnekkin. Tuskin kenelläkään on tähän mitään neuvoja, mutta onko kellään samantapaista tilannetta? Rakkaus on maailman ihanin, mutta kuitenkin kamalin asia. Sitä ei voi ikinä tappaa mutta se voi tappaa millon haluaa... kertokaa omia mielipiteitänne ja tuntemuksianne
Toivottavasti jaksoitte lukea. Oli vain pakko tilittää elämääni jonnekkin. Tuskin kenelläkään on tähän mitään neuvoja, mutta onko kellään samantapaista tilannetta? Rakkaus on maailman ihanin, mutta kuitenkin kamalin asia. Sitä ei voi ikinä tappaa mutta se voi tappaa millon haluaa... kertokaa omia mielipiteitänne ja tuntemuksianne
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on tällä hetkellä ihan sama tilanne. Seurustelin pojan kanssa josta pidän todella paljon. Aina kun hän hymyilee mulle, vatsassa alkaa väänteleen. Sit ku mä nään sen puhuvan jonkun tytön kanssa niin tuun heti mustasukkaseks. Sit se aina välillä sanoo pitävänsä musta mut ei sit kai kuitenkaan sillä tavalla. Haluisin yrittää uudestaan mut en vaan uskalla ehdottaa.
Heips. Mul on joskus ollut sama tilanne.. Seukkasin yhen pojan kans jota todella rakastin.. Kuitenkin vahingossa loukkasin häntä verisesti ja hän sen jälkeen minua tahallaan ja rupesi seurustelemaan toisen kanssa... Tiedän että hän rakasti minua myös ja se mitä tein todella sattui häneen.
Olen yrittänyt päästä hänestä yli, mutta en ole siinä vielä kokonaan onnistunut, vaikka nytten olenkin toisen kanssa. Vieläkin sydäntä raastaa asian ajatteleminen ja vielä enemmän raastaa nähdä hänen ilmeensä kun olen kultani kanssa..
Olemme kaikesta huolimatta puheväleissä onneksi, koska ehkä tämän jälkeen haluan yrittää uudestaan. Rakastan häntä todella :'(
Mulla on ihan sama tilanne. En vaan osaa unohtaa ja päästää irti...
En varmaan koskaan tuu unohtamaan sitä. Kukaan muu ei oo saanu mua tuntemaan niin syvästi kuin se sai.