Tietoinen yksinhuoltajuus

ole oikeaa vastausta.kannattaa toki miettiä että millainen tuki verkosto sulla on.esim saatko lapsenhoito apua tms tarvittaessa.ei se yksinhuolto aina herkkua oo vaikka lapsi ois ihana.se vie kuitenkin aikasi 24h vuorokaudessa.mutta kuten sanoin,oikeaa vastausta ei ole.tsemppiä nyt kuitenkin päätät mitä tahansa

Tervetuloa vaan yksinhuoltajien joukkoon ! Meillä emäntä suunnitteli aborttia, siitä juttelimme ja olimme samoilla linjoilla, emme murhaa ihmisen alkua. Sillä ei se varmasti aina ole oikea ratkaisu, jälkeenpäin asia voi ruveta mietityttämään.
Tietoisesti varmasti voi ja kannattaakin lähteä yh:si , ei tämä tietenkään mikään helppo polku ole tallata, mutta iloinen lapsi palkitsee aikanaan kyllä kaiken sen tuskan ja vaivan jonka Hänen puolestaan joudut kokemaan.
Itse sain tuon päätöksemme tuloksen 7 kuukauden ikäisena omalle vastuulle, emäntä sai tarpeekseen ja lähti muualle itseään toteuttamaan. Nyt lähes 5 vuotta jälkeenpäin voin vain todeta, en päivääkään vaihtaisi pois.

tuota lausetta sitten kun olet painanut pääsi tyynyyn, sammuttanut valot.
Mieti mieti.. mitä tahdot, mitä et.

Yksinhuoltajuus ei tarkoita yksinäisyyttä.
Sinä olet nyt vaikean asian edessä, täältä ei juuri oikeaa beuvoa heru, mutta kuuntele mitä sun sydän sanoo.
Mitä ajattelet mahassasi kasvavasta ihmisestä? Mitä tunnet?
Lapsi on hieno asia, sinulla on mahdollisuus saada elämääsi kallisarvoinen lahja.
Mutta se, että olisit yh, ei todellakaan tarkoita, että olisit yksinäinen. Voit olla, kyllä, muttei sen pitäisi liittyä lapseen millään lailla. Toiset masentuu, toiset on neutraaleja ja toiset taas ovat onnensa kukkuloilla. Sun pitää vaan kuunella omaa ääntäsi, mikä susta tuntuu läheisimmältä vaihtoehdolta. Unohda mies hetkeksi, ajattele itseäsi.
Abortti on todella suuri ja painava asia, joten sitä tulisi pohtia todella syvästi. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Uhkasiko mies lähteä jos pidät lapsen?
Teit niin tai näin, tuollaisen pikkupojan voit heittää samantein ovesta ulos. Tuollaisen ihmisen kanssa ei tasapainoinen ja tasa-arvoinen suhde voi onnistua. Hän laittaa sinut valinnan eteen, vaikean ja julman valinnan eteen, itsekkyyttään.

Mä oon nyt viikolla 30 ja musta tulee yksinhuoltaja. mä mietin monta päivää ja yötä että teenkö abortin vai en. Tulin siihen tulokseen etten tee ja ajattellin asian näin. Tää lapsi on tarkotettu tähän maailmaan tai jos ei oo niin se tulee ulos ennen aikojaan ja sit mietin sitä et vuoden päästä mua saattaa kaduttaa et tein abortin mut oon ihan varma et vuoden päästä mua ei kaduta se et se lapsi on mun kanssa siinä. Tiedän et se ei oo helppoa miettii ratkasuu mut kyl sä oikeeseen päädyt. Tsemppiä koita jaksella.

No tuota, asia oli ajankohtainen 10 vuotta sitten. Valitsin lapsen. Yksin olen joutunut olemaan paljon lapsen kanssa, ei siis aikuisia paljon ympärillä vanhemmuutta jakamassa. Mutta kummasti se lapsi antaa voimaa ja mieltä elämään. Rakkautta enemmän kuin koskaan olen häneltä saanut ja toivottavasti hänkin tuntee itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi ehdoitta. Siihen pyrin. En osaisi ajatella muunlaista elämää enää.
Sisarukseni ja äitini pitävät lasta tietnkin jos ovat maisemissa ja rakastavat varmasti häntä.
Meillä naisilla on elämä ja kuolema käsissämme, pitää yrittää olla sen haasteen arvoinen.
Ja kunnioittaa elämää.
Tuo on tietenkin vaan mun kantani/kohtaloni. Ihmiset joutuvat monenlaisiin tilanteisiin, joissa ei toinen voi mennä neuvomaan tai tuomitsemaan.