Kun luvut ei suju

Huomen yks, perjantaina kolme ja ens viikolla vielä kaks tenttiä. Alotin tänään lukemaan. Keksin kokoajan jotain sijaistoimintoja, tulee imuroitua ja järkättyä laatikoita. Kaikki ahdistaa ja henk koht elämässäki menee asiat päin persettä.
Leivät homehtuu ja kauppaan ei jaksa.

Kaikki luvut on vaan hirveetä ulkoaopettelua. Mikään ei jää päähän.

Tälle vuodelle piti saada paljon opintoviikkoja, tai mitä pirun pisteitä ne on, ja kaikki kurssien tunnukset ja sisällöt on opintouudistuksen myötä muuttunu. En jaksais millään selvittää mistä uudelta kurssilta löytyy osasuorituksena vanhan, tenttimättä jääneen kurssin sisältö.

Ei ainakaan helpoks ole tehty. Työt painaa päälle ja jouluaaton ja joulupäivänki oon töissä. Joululoma pitäis väsätä työvihkoja ja muita kurssien kirjallisia osasuorituksia valmiiks. Moni proffa tuntuu kyykyttävän opiskelijoita ihan huvin vuoksi. Onneksi löytyy inhimillisempiäkin tyyppejä joukosta. Pelkään, et tienasin liikaa täs kuussa ja joudun palauttamaan tänkin kuun opintotuen. Mut vähempää työvuoroja ei uskalla ottaa, et saa pidettyä työpaikkansa.

Mulla oli sama juttu. En jaksanut käydä luennoilla ja ns. opiskelin sitten himassa. Käytännössä tein hyvin paljon muuta kuin luin kirjaa ja lukeminen ei ollut todellista, keskittynyttä, opiskelua, vaan lähinnä sellaista kirjan selailua. Sitten tuli kelalta selvityspyyntö ja oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni. Syksyn olen taas käynyt luennoilla ja viettänyt luentojen väliset tunnit ja illat kirjaston lukusalissa. Huvikseni otin kurssin, johon kuului pari esitelmää. Nekin auttoivat keskittymisessä, koska oli pakko tehdä jotain konkreettista ja sillä tavalla sai rytmitettyä myös lukemista. Näillä eväin sain kelkan käännettyä ja motivaatio tuntuu taas olevan huipussaan parin löysän vuoden jälkeen. Jos tahti jatkuu tällaisena niin saan 50-55 noppaa tältä lukuvuodelta (siis opintoviikkoa, pisteistä mulla ei ole hajuakaan).

Valmistuin yliopistosta 80-luvun lopussa ja olen siita lahdin ollut toissa.

Tallahetkella vaihtaisin paikkaa kanssasi koska tahansa. Tyossa ei yleensa opi mitaan, paitsi hakemaan uutta tyopaikkaa jota on koko ajan tehtava kun on patkatoissa. Stressi on hirvea, opiskeluajan 4-5 tunnin lukusessiot ovat kevytta hupia verrattuna 12 h tyopaiviin.

Opiskelijana ollessa kaikki mita teki oli uutta ja kohotti alykkyytta vaikka ei sita silloin tunnustanutkaan.

Eikö rahkeet riitäkkään? Suku ja sen maine painostaa? Opinnot venyvät yli viiden vuoden ja paine senkun lisääntyy? Ei ystäviä? Ei auringon paistetta? Ei vapaa-aikaa? Ei rahaa juolulahjoihin? Ettekö olekkaan yli-ihmisiä?

Aika ilkeetä... Joku saattaa oikeesti voida huonosti.

Huomioikaa toisianne.

kirjastoon siitä. siellä ei motivaatio kasva, keskittyminen kyllä. Jos ei riitä itsekuri, rahaa kaveri mukaas - ei oo pokkaa lähteä.

Mene vähäksi aikaa Postin lajittelukeskukseen töihin (tosi monotonista hommaa - ottavat silloin tällöin kiireapulaisia) tai hae kertausharjoituksiin. Armeija ainakin minulla lisäsi motivaatiota - parina ekana vuonna ei oikein noppia kertynyt, mutta vajaa vuosi korpivaruskunnassa lisäsi motivaatiota ja sain loppukirin avulla tutkinnon ulos normaaliajassa.