Kun aikomus on mennä vakavasti avioliittoon ja lupaus siitä on annettu kihlauksen merkkinä, niin voiko tällöin jo rakastella vai pitääkö odottaa hääyötä? Kuka tietää varmasti totuuden ja missä kohtaa raamattua se sanotaan ?
Saako jo kihloissa rakastella ??
Ethanius
396650
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kyllä rakastelu on sallittua, jos on jo kihloissa. Sänkyyn ei hypätä seurustelusuhteessa vaaan ainoastaan avioliitossa ja kihloissa.
Kihlaus voi purkautua, avioliitto ei. Kihlaus ei yhdistä osapuolia yhdeksi, vasta avioliitto.
Sukupuolielämä, suutelu yms. kuuluvat siis vasta avioliitoon ja tähän kantaan löytyy tueksi runsaasti Raamattua.
Ei ole kuulunut kristillisyyden periaatteisiin, että ennen avioliittoa olisi seksiä.
Oletko tosissasi? Kai sitä voi ja saa suukotella ja halia kihlausaikanaan ja jopa ennen kihlausta. Seksuaalisuus on tosiasia, olipa vl tai ei.
Kaikki ovat nuoria vain kerran. On turhaa ahdistella ja ahdistaa nuoria ja vl-nuoria moisilla mielipiteillä.
Mitä sinua hyödyttää moiset neuvot?
Voisitko ystävällisesti kertoa myös sen? Jos sellainen raamatunkohta on olemassa, millä perusteella väität, että suomalaisten nykynuorten (ja aikuisten) olisi noudatettava 2000 vuotta sitten eläneen paimentolaiskansan tapoja?
Rakastelkaa hyvät ihmiset ja eläkää juuri niin kuin haluatte, kunhan ette loukkaa toisten ihmisten ihmisoikeuksia ja vapauksia.
pussailla saa tietysti, mutta mutta ei sitten pidemmälle ole menemistä, housut jalassa täytyy pitää ja nukkuakkaan samassa sängyssä ei saa. Hääyönä vasta tekemään aletaan lasta...(rimmas)
ei saa rakastella kihloissa ollessaan ...ei edes pussailla.
Tuota vaimoa silloin seurusteluaikana. Eikä ole tullut pussailusta huono omatunto. Naureskeltu on jälkeenpäin kuinka kömpelösti se tapahtui.
Nyt sitä sitten suudellaan ja....
kamalat säännöt teillä lessut.
Niin, ei sitä nuoremmaksi tule kuitenkaan. Rakastelu on muutenkin sen verran kivaa, että miksi siinä pitäisi pihtailla muutenkaan.
Joten antakaa palaa.
Pitänyt pari vihkiä?
Näinhän ei ole ollut aina. Eikös Raamatun mukaan kaksi ihmistä muutu yhdeksi lihaksi...
Eikös Raamatun mukaan pari virallistanut suhteensa yleensä sillä, että muuttivat saman katon alle asumaan.
Ajattele asiaa näin:
Jos kihlaus purkaantuu jostain syystä ja morsio odottaa lasta, ei lapsella ole isää ja äiti on yksin kasvattamassa tätä. Ajattele äidin osaa ja lapsen osaa.
Hairahtuminen synnin houkutukseen on tällöin loppuelämän mittainen vaiva ja murhe.
Toki tämänin synnin saa anteeksi jos siitä saa tunnon, mutta seuraukset joutuu silti kantamaan.
On todella kaikkien osapuolten kannalta hyvä asia, että seksielämä kuuluu toisiinsa sitoutuneille, miehelle ja naiselle, ei alaikäisille eikä sitoutumattomille.
Eihän kaikenlaisesta seksistä voi tulla raskaaksi.
avioliitto lupaus. Jos kihlaus purkaantuisi ja toinen se lupauksen rikkoisi, niin eikö se ole ihan verattavissa avioeroon Jumalan silmissä? Avioliiton soliminen on tavallaan vain lakikiemuroita, ja parisuhde saa lain voiman. Jumlan laki on jo astunut siihen silloin kun kihlaudutaan, on luvauduttu toisille Jumalan edessä. Vain kaksi rakastunutta ihmistä, ja Jumala on solminut heidän liitonsa.
Vasta vihkimisessä tapahtuu avioliiton siunaus, joka on sitova Jumalan edessäkin.Kihlaus ei ole edes pakollinen, avioesteiden tutkinnan (ennen oli kuulutus) voi hakea ilman kihlaustakin. Muodoltaankin kihlaus on vapaamuotoinen, avioliitto sen sijaan sekä esivallan ja Jumalan edessä annettu suostumus, johon myös siunausta pyydetään, ja on myös saatu.
Sukupuolisuhteet ennen vihkimistä on käsitetty kuudennen käskyn rikkomisekei.
Pakkula kerrankin oikeassakin
kihlautua niin silloin myös haluaa sitoutua avioliittoon, ja kihlautuessa antaa jo sen lupauksen. Vasta myöhemmin Jumlan edessä solmittu liitto saa vasta avioliiton myötä lainvoiman. Miksi edes pitäisi kihlautua jos sillä ei olisi mitään merkitystä?
Kaksi ihmistä lupautuisivat Jumalan edessä toisilleen ja he tulisivat yhdeksi lihaksi.
Kyse ei siis ole mistään irtosuhteesta eikä kokeilusta.
Tämän jälkeen heidät vielä vihkisi pappi.
Jos tämä pari on mielestäsi tehnyt syntiä ennen papin vihkimistä, niin miten se ilmenee Raamattuun perustuen?
Voiko Jumalan Kasvojen edessä ihminen jotain luvata jos paikalla ei ole pappia tahi maistraattia?
Vaikka kihlaus on vapaaehtoinen, sillä on kuitenkin oikeudellista merkitystä. En tunne nykyisiä lakeja, mutta varmasti vieläkin esim. saadut lahjat voi vaatia takaisin kihlauksen purkautuessa, jos haluaa ne saada takaisin. Muitakin oikeudellisia seurauksia taitaa olla. Minun tietoni ovat peräisin 1964 vuodelta, enkä tiedä sen jälkeisistä lain muutoksista.
Vakava aikomus kihlaus kuitenkin on, varsinkin sen julkaiseminen. Ei kuitenkaan anna ylen määrin oikeuksia.
Nuoren ihmisen sydän on kimmoisa, jotta se kestäisi elämän kolhut. Pitää tunnustella omaa sydäntään, koska se on valmis sulamaan yhdeksi toisen ihmisen sydämen kanssa. Korkea veisu korostaa monessa kohtaa, ettei rakkautta saa herättää, ennen kuin se on valmis. Nuoren ihmisen keho on kyllä monessa tapauksessa valmis rakasteluun, mutta sydän vie enemmän aikaa.
Tiedän tunteen, joka nuorella pakahduttaa rintaa, kun on rakastunut. Rakkaus on kuitenkin sokea, ja on mahdollista, kuten ketjussa muutamat kirjoittavatkin, että tiet voivat sittenkin vielä erota. Tottakai ne voivat erota avioliitossakin.
Jos tiet eroavat, jää siitä muisto myöhempään elämään. Jos olet ollut toisen kanssa hyvin läheisessä yhteydessä, se voi muodostua rasitteeksi myöhemmissä elämän vaiheissa. Keskusteluissa ihmisten kanssa tulee esiin juuri se, että niitä asioita ei voi pyyhkiä pois. Ne ovat kuin tatuointi. Miten suhtautuu vastaantulevaan ihmiseen, kun yhtäkkiä muistaa, että olen rakastellut tuon kanssa, mutta hän ei ollut sittenkään oikea minulle? Tai tuosta ihmisestä tuleekin myöhemmin hyvän ystäväni puoliso?
Eräässä amerikkalaisessa koulussa oli seksivalistusta. Opettaja laittoi pöydälle suklaapalan, ja kehotti jokaista oppilasta vuorotellen painamaan sitä sormella. Kun kaikki olivat koskettaneen suklaapalaa, opettaja kysyi, kuka haluaa syödä tuon suklaapalan.
Kysyit kuitenkin, että kun on vakava aikomus mennä naimisiin, voiko tällöin rakastella, en missään tapauksessa sitä suosittele, mutta jos näin käy tai on käynyt, luvatkaa toisillenne rakastaa toisianne elämänne loppuun asti, ja menkää todellakin vihille.
Tuli mieleen eräs asia jota en ole koskaan miettinyt, mutta heräsi kysymys nyt.
Jos ollaan avioliitossa, ja puoliso menee ja pettää, niin sille puhtaalle puoliskolle voi tulla sitten vastenmielisyys yhtyä siihen puolisoon joka oli häntä pettänyt jonkun kolmannen kanssa. Ei kai ole enään mitään velvoitetta puolisolla, että hänen olisi yhdyttävä huorin tehneeseen puolisoonsa? Eihän kai kukaan enään odota esim. huorin tekijä, että puoliso voisi häneen yhtyä puhtain sydämin tekonsa jälkeen. Samallalailla rasite tulevaisuudessa puolison pettäminen kuin esiaviollinen seksikin. Vähän aiheen sivusta, mutta kysymyksen herätti kirjoituksesi joka oli ihan hyvä.
Kun ihminen pettää aviopuolisoaan, on kysymys jo syvemmällä olevasta rakastamattomuudesta, ja uskon niin, että pidemmältä aikaväliltä. En usko ihmisten, ainakaan kristittyjen, olevan niin huikentelevaisia, että seurauksia ajattelematta lähtisivät yhden illan suhteeseen hetken mielijohteesta.
Näen asian niin, että tällaiseen tilanteeseen on vaara joutua silloin, kun aviopuolisoiden välillä oleva tasapainoinen suhde muuttuu kuivaksi, rakkaudettomaksi ja puhumattomaksi yhteiselämäksi. Tilanne kehittyy joskus niin salakavalasti vaiheeseen, että jompikumpi puoliso havahtuu siihen, ja toteaa, "ettei ole onnellinen." Jokin asia voi olla niin vaikea, että se painaa suhdetta alamäkeen niin kauan, että se voidaan puhua selväksi.
Ajattelen parisuhteessa rakastelun tai ylipäätään läheisyyden hyväksi indikaattoriksi, onko parisuhde kunnossa vai ei. Jos suhde ei ole kaikilta osin kunnossa, ei halua päästää puolisoa lähelleen. Jos taas on, rakastelukin tuntuu sellaiselta kuin pitääkin. Joskus tosin nainen voi, ehkä huomaamattaankin, "uhrautua", vaikka ei tekisi mieli. Tämä voi jollain tavalla kärjistää tilannetta, ja voi olla myös eräs tällainen vaikea käsittelemätön asia.
Rinnastat esiaviollisen seksin ja pettämisen, mutta näen kyllä selkeästi niin, että pettäminen on sellainen asia, että se kaataa jo tilastojen mukaan avioliitoista 60%. Siis niistä pariskunnista, jotka eroavat, 60% ilmoittaa syyksi uskottomuuden. Minä pidän sitä myös erittäin vakavana asiana, joka tapahtuessaan on syytä selvittää heti, ja myöskin katsoa, onko aviopuolisoilla jatkomahdollisuuksia yhdessä. Onneksi tällaisiakin on. Ilman puhumista ja selvittämistä ei. Ymmärrän kyllä pointin, johon vetosit, ja itsekin yritin valaista tuota puolta, miltä tuntuu tavata vanhoja heiloja arkielämässä. Kyllä siinä pettämisen tai petetyksi tulemisen tuntu voi tulla.
Ensimmäisessä presidenttiehdokkaiden vaalitentissä presidenttiehdokkaat Halonen, Niinistö, Vanhanen ja Hautala pitivät joko ylinopeutta tai lapsen tukistamista moraalittomampana kuin aviopuolison pettämistä. Minua huolestuttaa, että huippupoliitikkojen moraali on tällä tasolla. Kallis, Soini ja Lahti vastasivat mielestäni selkärankaisesti tähän kysymykseen.
Aiheen sivuun taisin mennä minäkin:)
vaikka vähän sivuun menimmekin:)
Sitä pohdin, että jos avioerostakin tehdään synti siinäkin tapauksessa, että puoliso teki huorin ja sitä eroa ei saa ottaa vaikka avioliiton pyhyys on jo rikottu.
Petetyltä odotetaan anteeksiantoa ja elämän jatkumista sellaisena kuin se on ennen pettämistäkin ollut. Vaikka anteeksi anataisi, mutta sydän on särjetty ja rakkaus sekä sen pyhyys on kuollut siihen puolison huorin tekemiseen, niin mikään ei tule enään ennalleen sillä sydän vuotaa verta jos joutuu elämää väkisin jatkamaan pettäneen puolison kanssa vaikka itse ei olisi siihen valmis, eikä tosiaan halua enään sitä puolisoa lähelleen tämän "likaisuuden" vuoksi.
Kaikki eivät saa sitä rakkautta ja pyhyyttä enään takaisin vaikka haluaisivatkin, ja jotta sen rakkauden palauttaminen onnistusi, niin se vaatii paljon anteeksiantoa ja katumusta sekä asioiden selvittelyä joskus jopa pitkäänkin.
Pettämisellä on aina hyvin ikävät seuraukset. Jos avioliitossa menee huonosti, niin pettäminen on se viimeinen pisara. Jos menee ja pettää, niin siinä vaiheessa tulee hylätyksi ja avioliiton pyhyys kuolee, ja saa ottaa harteilleen myös syyn avioeroon.
Mielestäni, huom. mielestäni uskottomuus on Raamatunkin mukaan sellainen teko, että puoliso voi halutessaan ottaa eron pettäneestä puolisostaan. Kuulisin mielelläni mielipiteitä asiasta.
Itse pettämisestä muistuu mieleeni, kun kuuntelin Radio Deistä ohjelmaa, jossa pariskunta kertoi oman avioliittonsa vaiheita. Mies oli tietoisesti pettänyt vaimoaan, mutta heidän tapauksessaan loppu oli sikäli onnellinen, että mies joutui valintansa tekemään, ja valitsi loppujen lopuksi oman vaimonsa. En silti epäile hetkeäkään, etteikö pettäminen vaikuttaisi vieläkin heidän elämäänsä. Nykyisin tämä pariskunta järjestää parisuhdekursseja, ja kertovat avoimesti näistä vaikeista asioista myös muille. Jumala voi tehdä tässäkin asiassa ihmeitä.
Hymistely ei tietenkään auta silloin, kun asiat ovat ajautuneet umpikujaan. On hienoa, että on rohkeita ihmisiä, jotka laittavat kokonaan itsensä peliin, jotta mahdollisimman moni parisuhde toimisi hyvin. Perhe on kuitenkin pienoiskirkko, eikö niin.
On sellainen jonka pitäisi antaa oikeus avioeroon, ja Raamatussakin siitä kerrotaan, pettäjä tulee aina hylätyksi puolison toimesta kun toinen on liannut avioliiton, otti avieron pettäjä tai petetty.
Olisihan väärin odottaa puolisolta elämän jatkumista normaalina, jos on itse mennyt ja rikkonut avioliiton pyhyyden ja lupauksen puolisolle.
Itse ainakin tietäisin jos menisin ja pettäisin, niin saan varutua siihen, että puolisoni hylkää minut lopullisesti ja ottaa avioeron. En voisi millään odottaakkaan häneltä, että hän tekoni jälkeen hyväksyisi minut samanlaisena kuin olin ennen tekoani. Ennen sitä olin lupautunut vain hänelle, ja minä olisin rikkonut lupaukseni hänelle ja Jumalalle.
Ei koskaan kannata pettää puolisoaan, siinä vaiheessa kun pettää niin puoliso hylkää, ja tosiaan siinä on aina mahdollisuus jopa avioeroon, sillä kaikki eivät yksinkertaisesti voi jatkaa enään sen pettäjän kanssa vaikka kuinka hluaisivat. Se teko seuraa aina mukana, ja sitä ei saa pois pyyhittyä vaikka anteeksi antaisi.
Uskon kyllä Jumalan armahtamaan voimaan, joka auttaa unohtamaan asian täysin kun osaa katua tekoaan sydämestään asti ja oppii ajan kanssa antamaan sydämestään anteeksi, mutta se vaatii aikaa, kaikki ei käy hetkessä.
En tiedä olenko vaihtanut tästä mielenkiintoisesta aiheesta mielipiteitä saman ihmisen kanssa, mutta näin arvelen. Otahan itsellesi "vakionimmari", niin on mukavampi vastailla:)
Toivotan siunausta elämääsi, ja hyvää joulunaikaa.
olla mahdollista, en vain nyt itse muista.
Viimeksi vierraillessani enemmän kirjoittaneena törmäsin ilmiöön, että useita kirjoituksia poistui kun rekatuille annettiin oikeus poistoon, niin ajattelin ettei sillä nimellä mitään väliä ole, vaikka oikeasti kirjoittelu nimellä paljon kivempaa.
Joa aikaa tulee enempi, niin jatkan tästä aiheesta sillä "nimellä" :)
Siunausta sinullekkin, ja hyvää Joulun odotusta sinullekkin. Kuuntelehan joululaulu "Joulumaa" siinä sinulle joulutervehdykseni:)
Jeesus lähtee Galileasta ja vastaa kysymykseen avioerosta
9. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."
... se naimisiin meno ja lapsi roikkuu rinnoilla imemässä - siinä vastaus raamattuineen sinun
kutistunuun kaikkea epälevään kalloosi.
Usko mitä vanhempasi on sanonut tai sanovat !
tapauksessa pitäisi olla tosi varvainen, jos tavallaan sillä kihlautumisella haetaan lupaa seksin harrastamiseen, kun avaaja sitä kysyy.
Onko parisuhteen merkitys kihlauksessa todellista sydämen rakautta vai luvan hakua seksille?
keksitty!!
syntinä vl-piireissä pidetty.
On pariskunta keille ehkäisyn käyttö on syntiä, niin seksiä ei kannata harrastaa vielä kihloissa olo aikana.
Kihlaus on liian helppo purkaa jos kumppani ei miellytäkkään, ja siitä yhdestä ainoastakin kerrasta voi seurata raskaus.
Toiseen ihmiseen voi tutustua ilman seksiäkin. Läheisyys kertoo paljon, ja se mitä tuntee, vaikka ne hommat jättäisikin sinne avioliittoon sitten.
Seksin vuoksi ei kannata kiirehtiä ei kihloihin eikä ainakaan avioliittoon, se on väärä tie.
eikä kyllä iloitse siitä kokemuksesta ja sehän ohjaa vain huoruuteen, josta Raamattu monessa kohdassa varoittaa.
No kuka sua estää, sitä vain. Tuntuu hyvälle, eikä tarvii olla nuivana ja puutteessa kuten eräät.
Olin vanhoillislestadiolainen 70-luvulla eli juuri silloin, kun tämä uskonto oli aika ahdasmielistä ja rajoittavaa muutenkin. Minulla oli poikaystävä (ensimmäinen Jämsän riparilla) ja senkin jälkeen seurustelin aika pitkään erään toisen pojan kanssa. Hänestä tuli suuri saarnaaja ja puhuja lestadiolaisuudessa myöhemmin. Suutelimme kyllä kiihkeästi paljon ja halailimme ja olimme lähekkäin. Kyllä siinä oli muutakin lämpöä, suurta tunnetta ja rakkautta, mutta rakasteltu ei koskaan.
Hyviä muistoja jäi tästä ihmisestä, kiitos!
alkuperäinen kysymys: Saako kihloissa rakastella?
Kihloissa ollessa saa olla sisällä mutta yhtään ei saa liikuttaa.
Se vasta papin aamenen jälkeen.