Miksi eron jälkeen ei voida edes yrittää olla kavereita?
Kummin päin se teistä menee, että jos eron jälkeen ei pysty olemaan kavereita, niin tarkoittaako se sitä, että ei välitä tarpeeksi toisesta eikä ole enää kiinnostunut olemaan missään tekemisissä?
Vai tarkoittaako se sitä, että silloin ero on sattunut niin paljon ja jättänyt arvet, joiden takia on vaikeaa olla kavereita(liikaa kipua, liikaa muistoja)?
Mikä siinä oikein on, että ei voi vaan olla kavereita tai edes yrittää. :/ Onko sitten vain parempi antaa sen ihmisen mennä elämästään eikä enää ehkä koskaan saa tietää mitä hänelle kuuluu?
Mielipiteitä, ajatuksia, keskustelua tänne :D
Kummin päin se teistä menee, että jos eron jälkeen ei pysty olemaan kavereita, niin tarkoittaako se sitä, että ei välitä tarpeeksi toisesta eikä ole enää kiinnostunut olemaan missään tekemisissä?
Vai tarkoittaako se sitä, että silloin ero on sattunut niin paljon ja jättänyt arvet, joiden takia on vaikeaa olla kavereita(liikaa kipua, liikaa muistoja)?
Mikä siinä oikein on, että ei voi vaan olla kavereita tai edes yrittää. :/ Onko sitten vain parempi antaa sen ihmisen mennä elämästään eikä enää ehkä koskaan saa tietää mitä hänelle kuuluu?
Mielipiteitä, ajatuksia, keskustelua tänne :D
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luulen et se on toi jälkimmäinen syy. Ei siis haluu satuttaa itseään enää enempää eron jälkeen. Ite kyl oon entisen poikaystävän kans tosi hyvissä väleissä, tosin se meinaa kyl aina lipsua enemmän ku ystävyydeks.
Nii voi kyllä olla :>
Mulle eräs jätkä sanoi eron jälkeen, kun riideltiin vaan jotenki aina(oltiin jo erottu siis), että on parempi molempien kannalta, että unohetaan toisemme kokonaan...
Ja toi kuulosti mun mielestä aivan hirveeltä, koska mä tykkäsin siitä jätkästä aivan mielettömästi ja tykkään edelleen enkä saa sitä mielestäni, mutta se ei jotenki pysty olemaan edes kavereita vaan haluu olla niinku mua ei olisikaan.
Ja kummallisinta on, että se ite jätti vaikkakin kyllä sanoi, että välittää vielä ja mä otin asian ite puheeksi ja tavallaan se oli yhteinen päätös, että erotaan, mutta hän sen kuitenkin tavallaan sanoi.
En tiiä miten pääsisi yli...
Mut hyvä sulla tiitu, jos oot väleissä eksäsi kanssa :) Sillon ainakin saa tietää, mitä sille kuuluu ja miten sillä menee ja saa olla osana sen elämää.
Mä haluisin olla, mutta se ei halua mua sen elämään. Käskee unohtaa.
Uskon, että kun toinen on satuttanut toista (pettänyt, loukannut tms.),niin silloin eron jälkeen molemmat ovat katkeria toisilleen ja tiuskivat, eivätkä voi enää olla edes kavereita.
Olen huomannut kun eroamisessa on kyse vain yksinkertaisesti kyllästymisestä ja päätös on molempien, niin välitkin ovat sen jälkeen paljon paremmat.
Olisihan se mukavaa, jos minäkin pystyisin jatkamaan suhteen jälkeen aina pelkkää ystävyyssuhdetta, mutta ei se vain aina tunnnu onnistuvan.
Riippuu ihan tilanteesta. Tällä hetkellä olen erittäin hyvä ystävä exäni kanssa, mutta juttumme ei tosin ollut mikään vakava. Nyt autamme toisiamme rakkausasioissa ja voisin jopa sanoa, että hän on yksi parhaimmista ystävistä ketä minulla on...Eikä ole mitään tunteita häntä kohtaan (paitsi tietenkin niitä samoja, mitä minulla on muitakin ystäviä kohtaan).
Mutta sitten on toinen, joka oli ensimmäinen ketä rakastin... Me seurustelimme vuoden ja kun juttu oli ohi, niin sovittiin että ollaan kavereita. Mutta hänen kanssaan en kyllä pysty vieläkään puhua ilman että muistot tunkeutuu mieleen... Eikä edes puhuta usein ja jos puhutaan, niin ei todellakaan mitään erikoista (mitäs sä? Mitä oot puuhaillu? yms. ). Ja koska häntä olen rakastanut, niin kyllä ne tunteet vielä jossain syvällä sisimässä aina on eikä katoa.
Mutta itse en kyllä exiäni enään halua, koska en halua kohdata samoja ristiriitoja mitä ennen on ehkä eteen sattunut! Ja jos jäisin roikkumaan niihin, niin sitte en ainakaan pystyisi unohtamaan.
Näin nuorena kun seurustellaan, niin aika moni suhteista päätyy eroon, joka aluksi satuttaa, mutta lopulta vahvistaa ihmistä ja opettaa päivä päivältä enemmän mitä rakkaus on ja mitä oikeasti kumppanilta toivoo... =) Oppii myös tuntemaan itsensä.
Tälläsiä ajatuksia minulle tuli...Aika pitkä purkaus tästäkin tuli. ^__^
Saatana minä en ainakaan haluis pitää eron jälkeen yhteyttä. WTFF *V*TTU xD
itse olen kaikkien ex:ni kanssa hyviä kavereita tänäkin päivänä. Aluksi se on tietysti outoa, joskus mahdotontakin. mutta ajan kuluessa meistä on yhteisestä menneisyydestä huolimatta tullut aina hyviä ystäviä :)
ja niin. joillekkin se voi olla mahdotonta. etenkin jos on välittänyt niin paljon, että kaveruus vain yksinkertaisesti satuttaa liikaa...