...tyhmästä tavastani?
Aina kun joku perheen jäsenistä lähtee jonnekkin, mun sisälle tulee pieni paniikki. Ihan kuin jotain kauheata tapahtuis, kun en näe perheen jäseniä!
Esim. Isäni meni pikku jouluihin, ja valvoin koko yön, kun pelkäsin että se tapettaisiin! O_o`
Toiseksi, nyttenkin pikku veljeni on jossain (kai kavereillaan....), ja sanoi tulevansa vasta yöllä kotiin. Niinpä mielikuvitukseni lähti taas laukkaamaan, ja ajattelin vaikka mitä kauhuuksia!
Täpä typerä/kauhea pakkomiele, on kehittynyt vähitellen, kun yksi luokkalaiseni kuoli viime vuoden kesällä auto-onnettomuudessa.
Ja nyt kun on tulossa joulu, pelkään että emme vietä joulua yhdessä, jos jollekkin perheen jäsenelle tapahtuu jotakin, ennen joulua!
:S
Aina kun joku perheen jäsenistä lähtee jonnekkin, mun sisälle tulee pieni paniikki. Ihan kuin jotain kauheata tapahtuis, kun en näe perheen jäseniä!
Esim. Isäni meni pikku jouluihin, ja valvoin koko yön, kun pelkäsin että se tapettaisiin! O_o`
Toiseksi, nyttenkin pikku veljeni on jossain (kai kavereillaan....), ja sanoi tulevansa vasta yöllä kotiin. Niinpä mielikuvitukseni lähti taas laukkaamaan, ja ajattelin vaikka mitä kauhuuksia!
Täpä typerä/kauhea pakkomiele, on kehittynyt vähitellen, kun yksi luokkalaiseni kuoli viime vuoden kesällä auto-onnettomuudessa.
Ja nyt kun on tulossa joulu, pelkään että emme vietä joulua yhdessä, jos jollekkin perheen jäsenelle tapahtuu jotakin, ennen joulua!
:S
Vastaukset 3
Vanhimmat
psykiatrin puheille
Kärsinkin itsekin tuosta pienenä, josta on jo tosin aikaa toista kymmentä vuotta. Ajan kanssa se meni ohitse. Oli varmaan vaan joku vaihe. En oikein osaa sanoa mitään, miten siitä pääsee eroon. Kärsivällisyyttä, eiköhän se ajan kanssa... :)
Niin, mä olen nämä kakskyt vuotta ollu samanlainen. Nytkin kun asun muualla ja tiedän, että lähtevät reissuun enkä satu heitä saamaan kiinni tai kummipojan äidin kännykkä on kiinni viikkoja, niin olen ihan varma että jotain on tapahtunut ja makaavat sairaalassa. Inhottavaa mutta ei voi mitään.