"Vaan niin paha olla."

Ikävää ensinnäkin, että olet lukenut siskosi päiväkirjaa ja kirjoittanut siitä otteen tänne! Ihan totta, se on suomen laissa laiton teko ja kamala teko siskoasi kohtaan, joka on muutenkin herkkä. :( Entä jos hän näkisi tuon, hänellä olisi varmaan sanoinkuvaamattoman kamala olo?

Anteeksi nyt vain..Toivottavasti et muuten ole trolli.

No kuitenkin, olet tai et, olisin itse kouluaikana voinut kirjoittaa tuollaista tekstiä päiväkirjaani ja kirjoitinkin. Tyttöjen murrosikä on hiukan poikia erilaisempi. On normaalia itkeä ja kokea pojista ehkä oudolta tuntuvaa häpeää kaikkea sitä uutta kohtaan joku nuoressa tapahtuu kun hän on kasvamassa aikuiseksi. Itse muistan hävenneeni kaikkea. Vanhempani olivat noloja, vartaloni ja polkupyöräni olivat noloja. Silti minua ei kiusattu koulussa ja kavereitakin oli.

Sisartasi ei välttämättä kiusata koulussa, koska pieni naljailu on teinien keskuudessa ihan normaalia ja herkempi voi siitä ottaa itseensä pahemmin. Kamalaa jos hänellä ei ole kavereita.

Jos olet huolissasi olisi parempi puhua hänelle suoraan, koska kukaan täällä ei tunne häntä. Muistatan vielä, että jos joku olisi lukenut minun teininä kirjoittamaani päiväkirjaa, niin olisin kyllä sen perusteella huostaanotettu ja suljettu laitokseen, vaikka tosiasiassa olin kohtuullisen normaali nuori. Teineillä on mielialanvaihteluissaan tapana liioitella ja kokea dramaattisesti, koska LUULEVAT että päiväkirja on heidän yksityinen "kaverinsa".

Hyvää Joulua.

Näytä siskollesi että välität hänestä. Kehu häntä: sano jotain positiivista hänen ulkonäöstään, kerro että hän on hyvä soittamaan pianoa tms. Vahvista hänen itsetuntoaan! Kaikkihan me kai kaipaamme myönteistä huomiota, vahvistusta sille, että kelpaamme.

Pitäis kai selvittää mistä tuollainen masis ja itsensä mollaaminenkin on saanut alkunsa vai liittyykö se vaan tohon ikään.
Kandeiskos alkaa viettää enempi aikaa systerin kanssa ja yrittää päästä kaverilinjalle, että hällä olis edes joku jolle purkaa tuntemuksiaan (esim. se open vaihtumisen aiheuttama pelko)..?

Entäs vanhempanne? Tossa iässä tietysti taistellaan vanhempien "päällikkyyttä" vastaan, mutta olishan se hyvä heidänkin olla tietoinen siitä, miten heidän lapsensa voi ja jaksaa.

Perheellä on iso merkitys lapsen elämässä, joten yrittäkää olla systerin tukena ja turvana ja ohjata hänen ajatuksiaan valoisampaan suuntaan. Yksin asioita pohtiessa tiekin yleensä hämärtyy.

Ohi tuokin kausi menee aikanaan, mutta nyt se on ehkä pahimmillaan ja siskosi kaipaisi varmaan tovereita ympärilleen. Ei mitään hohousta vaan aitoa välittämistä ja läsnäoloa.

Tossa iässä mun paras kaveri oli nimenomaan mun isosysteri ja isä. Ne jaksoivat aina kuunnella, mutta eivät alkaneet opettamaan tai höösäämään niinkun äiti teki. Niille vaan saattoi jutella kaikesta eikä ne kritisoineet mitään aihetta. Helpotti jo kun sai tulla kuulluksi.

paljasta ittes senkin uhalla että suuttus sulle, kerro että tiedät hänen pahan olon ja että haluat kulkea rinnalla...niin kauan että kaikki on hyvin