Täydet kiitokset teille urheat äidit tai isät, jotka uhraatte omaa aikaanne ja kasvatatte lapset kotona, päiväkodin tai perhepäivähoitajan sijaan.
Olette todellisia tämän päivän sankareita !!!
Eikai kukaan voi väittää, että 8 - 9 tuntia päiväkodissa on parempi lapselle, kuin sen oman äidin tai isän hoito kotona/osapäiväkerhossa ??
Tietysti voi olla niin kaheleita isiä/äitejä, jotka eivät pysty lasta hoitamaan, mutta ne ovat poikkeuksia.
1-6 vuotta ennen kouluun menoa on niin lyhyt aika, että ei aina voi Suomessa puolustella, että se on vain raha kysymys.
Itse käyn töissä 2200 euron brutto kuukausipalkalla, josta maksan kaikki kulut (mm. asuntolainan korot vähän lyhennystä, ruuat, sähköt jne.) 2 lasta, 4 ja 6 vuotiaat äidin menot.
Ei ne suuret tulot, vaan ne tarkkaan harkitut menot !
Mitä mieltä olette tästä valinnasta ?
Olette todellisia tämän päivän sankareita !!!
Eikai kukaan voi väittää, että 8 - 9 tuntia päiväkodissa on parempi lapselle, kuin sen oman äidin tai isän hoito kotona/osapäiväkerhossa ??
Tietysti voi olla niin kaheleita isiä/äitejä, jotka eivät pysty lasta hoitamaan, mutta ne ovat poikkeuksia.
1-6 vuotta ennen kouluun menoa on niin lyhyt aika, että ei aina voi Suomessa puolustella, että se on vain raha kysymys.
Itse käyn töissä 2200 euron brutto kuukausipalkalla, josta maksan kaikki kulut (mm. asuntolainan korot vähän lyhennystä, ruuat, sähköt jne.) 2 lasta, 4 ja 6 vuotiaat äidin menot.
Ei ne suuret tulot, vaan ne tarkkaan harkitut menot !
Mitä mieltä olette tästä valinnasta ?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Myös minä olen kotona kolmen lapsen kanssa! Iltapäivällä kun mieheni tulee kotiin lähden neljäksi tunniksi töihin.
Tämä valintamme on ehdottomasti paras lapsillemme. Lapsi kasvaa niin nopeasti isoksi,eikä enää välitä niin paljon vanhempien seurasta...Joten olemme nyt heidän kanssa,olen aivan varma että se on lapselle terveellistä ja parasta.
Mutta se koti ei saa olla kerrostalossa...
Kerrostalossa vietetty lapsuus ja äidin kotona oleminen olivat tosi mukavia asioita.
Kun sitten muutimme omakotitaloon, tuli kaikenlaisia pakollisia töitä meille lapsillekin eikä se aina ollut niin mukavaa. Kavereitakin oli paljon vähemmän kuin kerrostalossa asuessa.
se asumisen laatu, omat seinät ja piha....ei ketään seinän takana...Kolhoosi on aivan perseestä!
Asumme kerrostalossa ja olemme tosi onnellisia! Ihmettelen vaan,että missä itse olet kasvanut... kun siellä nurkilla on/on ollut niin paljon huoria ja narkkareita...???!!!
Täällä missä me asumme ei ainakaan niitä ole. Viihtyisit varmaan Siperiassa,missä kukaan ei sua voi häiritä.(Eikä ole ketään jota sinä voisit häiritä.)
Valitettavasti Keke on oikeassa, kyllä omakotitalo on vaan parempi lapselle kasvaa, kuin betonilähiöt.
Lapselle ei elämisen laatua ole omat seinät ja oma piha, vaan kaverit ja heidän kanssaan puuhastelu.
Onko sinulla oikein tutkittua tietoa asiasta? Vai harrastatko mutua? Epäilen tuota jälkimmäistä, sillä omakotitalon ja betonilähiön välissä on monen monta asumistapaa.
Muistakaa ihmiset hyvät et kaikilla äideill äei ole mahdollisuutta jäädä kotiin hoitaa lasta.Nykyään vaan on pakk omennä töihin tai opiskella.NII,onhan sit näit yhteiskunnan perässä vedettäviiki mut mietin vaan että kenen rahoilla sitä lopuks eletäänkää jos kaikki äidit ja isät jää kotii hoitaa alstaan.. KUINKA PALJON työ elämässä on silloin ihmisiä?
Ja ku sanoit et päiväkoti ei oo parempi paikka ku oman äidin kanssa,ni musta olet väärässä.Jos lapsi on 24H äidin kanssa ni siitä tulee helposti riippuvainen ja sit niin mustasukkanen ettei päästä äitii mihinkää.Sit on vaieke hetki ku alkaa esim.koulú yms.
Lapsi on vaa tottunu olee sen oman äidin kanssa koko aika.MYÖSKÄÄN äiti ei voi korvata mitenkään sitä millaista lapsen on olla päiväkodissa.Siellä on kavereita,samalla ikätasolla olevia.Ne oppii paljon yhdessä ja toisiltaan.
Siell ätulee opittuu sitä sosiaalista käyttäytymistä mutta miten toiki toimii jos ollaa kotona? Lapsi haluu jonku asian,äiti antaa periks.Miksi?koska ei halua kuunnelle kamlaa kitinää koko aika.
Päiväkodissa opitaan siihene ttä ympärillä on muitakin ja että' kiljuminen ja väkisin toisen kädestä repiminen ei vie asiaa yhtää eteempäin ja et näin ei kuulu toimia.
En missää nimessä jättäis lapseltani tota vaihetta väliin ja olis kotona koko aika hänen kanssaan kahdestaan. Enkä sanonu ettenkö haluis olla ;)
Olen juuri samaa mieltä kanssasi siitä että lasten paras paikka kasvaa on juuri kotona, ja mahdollisimman pitkään!
Itse olen 6 lapsen äiti, vanhin 11vuotta. Kun vanhin lapsi syntyi jäin kotiin hoitamaan ja sen jälkeen meille syntyi vielä 5lasta. Koko ajan olin kotona, mies töissä, hetken työttömänä, taas töissä.
Kun kaiken nuorin syntyi (nyt 2v), aloitin seuraavana vuonna opiskelut. Tultiin siihen tulokseen, että äidilläkin pitää olla välillä mahdollisuus muuhunkin kuin kotitöihin. Eikä minulla ollut muutenkaan kunnollista ammattia.
Päivääkään en ole katunut vaikka olihan se aluksi haikeaa jättää lapset hoitoon. Rankkaa on välillä ollut mutta nyt jaksan nauttia myös lapsista eri tavalla kuin silloin kun olin heidän kanssaan 24h/vrk !!!
Kyllä olen samaa mieltä ja puhun kokemuksesta.
Itselläni on 6-lasta,joista kaksi nuorimmaista olen hoitanut itse koti-äitinä.Nyt nuorimmaiseni on jo yli murrosiän.
Huomasin,että koulu menestys on ollut parempi,rauhallisempia lapsia.Ei ole tarvinneet sellaista huomiota kerralla, kuin ollessani töissä.
Murrosiästä olemme selvinneet nuorimmaisten lasten kanssa helpommin.
Heillä on myös itseluottamusta enemmän, kuin vanhemmilla lapsillani oli heidän iässään.
Parasta kuitenkin on se , että tunnen lapseni paremmin.
Jos, vain on mahdollista olla kotona lasten kanssa kannatan sitä lämpimästi.Mutta aina ei valitettavasti ole siihen mahdollisuuksia.
että kaikilla ei ole varaa olla kotona.
itselläni on ollut onnea että on ollut mahdollisuus olla kotona lasten kanssa
kaikilla ei sitä ole eikä silti he ole sen huonompia vanhempia
valtiovalta ei tue tätä mahdollisuutta
olen siis ollut onnekas äiti
kaikella on puolensa..maailma ei ole mustavalkoinen
Toki, jos olisi jotain muutakin kuin juuri se lapsen kanssa 24 h. Mun lapseni on kahden, enkä harrasta mitään. Siivoan kotona, nukun ja katselen elokuvia, istun leikkikentällä eikä mulla ole juurikaan ystäviä. Masennus iskee välillä.
Minusta se ei ole mitään kaheliutta, jos tahtoo välillä eroon lapsestaan. Jos vanhemman olot alkavat tuntua niin ahtailta, että se vaikuttaa vanhemman päähän ja sitä kautta lapsen olemiseen, tai parisuhteeseen niin että tulee riitoja, niin mun mielestä ei ole mitään outoa, jos lapsen laittaa edes hetkeksi jonnekin. Ja huomio, itse en ole tätä vielä edes tehnyt. Harkitsen tosin.
Olen huomannut, että olen kadottamassa itseäni ja pahasti. En muista enää mitään, mitä osasin ennen. Osaamani asiat ovat lähinnä kokkaaminen ja tuon lapsen rakastaminen & kasvattaminen - mutta joskus tarvitsisi kovasti omaa tilaa ja ajatteluaikaa - edes hetken - voidakseen hermostumatta/masentumatta viedä päivän/viikon lapsen kanssa loppuun. Psykologillekaan en pääse juttelemaan asioista, sinne kun ei saa ottaa lasta mukaan. Lapsenvahtiin ei ole varaa. 450 euron tuloilla ei pysty edes ostamaan lastenvaatteita. Tästäpä siirrymme - henkisesta asian varjopuolesta - asian taloudelliseen varjopuoleen.
En voi ostaa mitään sellaista hankintaa, joka olisi tarpeen, ilman että minun täytyy pelätä että ruoka lähtee suusta. Pelottaa koko ajan kaikki raha-asiat muutenkin, tarkoituksena olisi laittaa lapsi satunnaisesti välillä hoitoon, jotta voisin esim. harrastaa jotain kerran viikossa, mutta siihen ei tunnu kertakaikkiaan olevan varaa. Vaatteita en tosiaan ole kaupasta ostanut kuin muutaman, siihen ei ole varaa.En itselleni kenkiä, en tissiliivejä (moneen vuoteen), moneen vuoteen en myöskään ole käynyt parturissa, en hierojalla, siihenkään ei riitä rahat (selkäni on vinossa raskauden jäljiltä ja yksinhuoltajana puutalossa asumisen jäljiltä).
Siinä joutuu siis terveydellisestikin kärsimään, mikä ei mielestäni ole aivan oikein. Lääkäri sanoi selästäni, että "raskauden seuraukset kestää moni muukin nainen."
Lasta ajatellen vielä: kun tapaamme muita lapsia, hän on ensin hämmästynyt, sitten ilahtunut, mutta loukkaantuu helposti pikkuasioista, kun ei ole tottunut muiden lasten kanssa olemaan. Minusta hän kaipaa lasten seuraa ja tottumista heidän kanssaan olemiseen. Tuntuisi älyttömältä sopeuttaa hänet toisten lasten kanssa olemiseen vasta muutaman vuoden kuluttua, kun koulu alkaa!
Tuntuu siis uskomattomalta ajatus, etten hakisi töihin nyt (enkä niitä varmaan tule saamaankaan pitkiin aikoihin, nyt olen muutaman kuukauden etsiskellyt), kun rahasta on pulaa, sosiaalisesta elämästä on pulaa, terveyteen sekä mielenterveyteen uhkaa tulla potentiaalinen aukko. Kumpi on parempi, lapsen kanssa kotona köyhänä, yliväsyneenä ja kipeänä, kuin töissä hiukan eheämpänä ja niin, että pystyy lapselleen tarjoamaan edes jotakin?
Minusta sanan "kaheli" käyttäminen tällaisessa yhteydessä on ihan kärjistettyä ja muutoinkin päinvastaista, ainakin minun tapauksessani. Olenkohan minä sitten kaheli, kun en halua olla 24h kotona? En usko, en sitten millään! :D
Vaikka kaikki tuntuu nyt raskaalta, niin valoa on tunnelin päässä. Muutaman vuoden päästä asiat ovat varmasti paremmin, lapsi kasvaa ja saa varmsti kavereita.
Täytyy muistaa, että lapset alkavat todella kaivata kavereita vasta 4 - 6 vuoden iässä.
Tuohon asti ne yleensä haluavat leikkiä vielä itsenäisesti.
Onko paikkakunnallasi esim. seurakunnan tai kunnan/kaupungin järjestämiä osapäiväkerhoja, joihin voisit viedä lapsen muutamaksi tunniksi päivässä ?
Olisi kyllä tärkeää, että voisit myös harrastaa välillä jotain. Voisitko ottaa lapsesi harrastukseesi mukaan katsomaan ?
Et varmasti kadu tulevaisuudessa sitä, että jaksoit olla lapsesi kanssa.
Kyllä alkaa vituttaan tuollainen tekopyhyys.
Mä olisin ainakin saanu ihan toisenlaisen elämän,
jos en ois eläissäny nähny vanhempiani.
Jos itsellesi sattu hyvä tuuri vanhempien suhteen,
kaikilla muilla ei näin käy. Perhepäivähoitaja ei
voi solvata ja uhkailla lasta, ei lyödä eikä
hakata lapsen päätä kiviseinään. Vanhemmat voi.
Vanhemmat voi valehdella lääkäreille , opettajille,
naapureille ja lapsi on vaan ilkee ja valehtelee.
Vanhempia ei kontrolloida, vanhemmuudelta ei
vaadita mitään- Liian monet vanhemmat pitää vanhem-
muutta oikeutena eikä velvollisuutena.
Mielestäsi siis kaikki lapset pitäisi laittaa hoitoon koska joitakin pahoinpidellään?
Ei pahoinpitely ole lapsen hoitoa. Se on henkistä heitteillejättöä ja fyysinen rikos.
Jos sulla on ollut kurja elämä, älä silti heittäydy katkeraksi ja ala solvata muita pumpulissa kasvaneiksi.
Oletkohan ottanut huomioon ollenkaan, että maailmaan mahtuu myös ihmisiä joiden tulot jäävät reilusti alle 10000mk... Myös nämä äidit ja vanhemmat välittävät lapsistaan ja osa varmaan olisikin mielellään kotona, mutta rahat eivät anna myöten. Itselläni 8 kuukautta vanha poika ja aion laittaa hänet päiväkotiin ensi syksystä, koska ei ole varaa pitää häntä kotona vaikka mies käykin töissä. ...Ja pahaahan se tekee laittaa noin pieni muksu sinne isompien lasten jalkoihin, mutta onhan perhe elätettävä!!
Jos omakin palkkasi jää paljon alle tuon kymppitonnin eli 1700 euron, ei ihan välttämättä jää sinulle käteen juuri mitään. Jos lasket, mitä maksat veroja, päivähoitomaksuja, kohonneita ruokakuluja (tietysti edellyttäen, että teet itse ruokaa etkä vain syötä valmissapuskoita, joka olisi ihan älytöntä niin kauan kuin olet kotona), mahdollisia matkakuluja yms, voipi olla, että havaitset, että työssäolo tulee jopa kallimmaksi kuin kotona lapsen hoitaminen.