Miten sanotaan

Sana 'pelle' taipuu ilmeisesti samanlailla? Tai no ei ihan, 'pellien' ei varmaan toimi :D
Entä sama taivutus nimestä 'Elle'?
Entä 'Hans'? Mulle on tuo monikon genetiivi vaikein taivutusmuoto mihin olen koskaan törmänny :)
Entäs englanniksi mon.gen. nimestä Hans ilman muita määreitä? Entä pelkkä monikko siitä? Näitä on vaikka kuinka paljon vaikeita. :)

tämänäin kirjoitti:

Sana 'pelle' taipuu ilmeisesti samanlailla? Tai no ei ihan, 'pellien' ei varmaan toimi :D
Entä sama taivutus nimestä 'Elle'?
Entä 'Hans'? Mulle on tuo monikon genetiivi vaikein taivutusmuoto mihin olen koskaan törmänny :)
Entäs englanniksi mon.gen. nimestä Hans ilman muita määreitä? Entä pelkkä monikko siitä? Näitä on vaikka kuinka paljon vaikeita. :)

Lue lisää

Nukke- ja pelle-tyyppiset sanat ovat suomen kielen taivutuksen murheenkryyni. Varminta on tarkistaa taivutus sanakirjasta, ks. ohjeita tästä sivulla http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielet/vukk.html#taiv

Aiemmin (Nykysuomen sanakirjassa) linjana oli yleensä sentyyppinen taivutus kuin pelle : pellein, mutta nykyisin hyväksytään muitakin vaihtoehtoja, osittain sanakohtaisesti (esim. "pellejen" on sallittu rinnakkaismuoto).

Hans-nimen taivutusongelmaa en ymmärrä. Mikä siinä on vaikeaa? Monikon genetiivi on "Hansien".

Englannin kielessä on vaihtelevia käytäntöjä genetiivin muodostuksessa, mutta arvostettu "Chicago Manual of Style" suosittaa, että yksikön genetiivin (possessive) pääte on 's myös silloin, kun perusmuoto loppuu s:ään, siis Hans's. Tässä pääte luetaan [-iz]. (Kuitenkin _ääntymättömään_ s:ään loppuvissa, etenkin ranskalaisissa nimissä päätteenä on vain heittomerkki, esim. Camus'.)

Säännöllisistä (s-loppuisista) monikkomuodoista taas muodostetaan genetiivi lisäämällä loppuun pelkkä heittomerkki. Nimestä "Hans" muodostetaan monikko normaalisti lisäämällä loppuun -es, siis "Hanses", joten monikon genetiivi on "Hanses'".

Eri juttu sitten on, että vieraiden erisnimien monikkomuotojen taivutettamista kannattaa yleensä välttää kielessä kuin kielessä. Yleensä tämä onnistuu lauserakennetta muuttamalla. Englannin kielessähän on melkein aina kiertomahdollisuutena of-genetiivi, mutta usein on muitakin vaihtoehtoja.

Yucca kirjoitti:

Nukke- ja pelle-tyyppiset sanat ovat suomen kielen taivutuksen murheenkryyni. Varminta on tarkistaa taivutus sanakirjasta, ks. ohjeita tästä sivulla http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielet/vukk.html#taiv

Aiemmin (Nykysuomen sanakirjassa) linjana oli yleensä sentyyppinen taivutus kuin pelle : pellein, mutta nykyisin hyväksytään muitakin vaihtoehtoja, osittain sanakohtaisesti (esim. "pellejen" on sallittu rinnakkaismuoto).

Hans-nimen taivutusongelmaa en ymmärrä. Mikä siinä on vaikeaa? Monikon genetiivi on "Hansien".

Englannin kielessä on vaihtelevia käytäntöjä genetiivin muodostuksessa, mutta arvostettu "Chicago Manual of Style" suosittaa, että yksikön genetiivin (possessive) pääte on 's myös silloin, kun perusmuoto loppuu s:ään, siis Hans's. Tässä pääte luetaan [-iz]. (Kuitenkin _ääntymättömään_ s:ään loppuvissa, etenkin ranskalaisissa nimissä päätteenä on vain heittomerkki, esim. Camus'.)

Säännöllisistä (s-loppuisista) monikkomuodoista taas muodostetaan genetiivi lisäämällä loppuun pelkkä heittomerkki. Nimestä "Hans" muodostetaan monikko normaalisti lisäämällä loppuun -es, siis "Hanses", joten monikon genetiivi on "Hanses'".

Eri juttu sitten on, että vieraiden erisnimien monikkomuotojen taivutettamista kannattaa yleensä välttää kielessä kuin kielessä. Yleensä tämä onnistuu lauserakennetta muuttamalla. Englannin kielessähän on melkein aina kiertomahdollisuutena of-genetiivi, mutta usein on muitakin vaihtoehtoja.

Lue lisää

Entä miten taipuu monikon genetiivissä Yvette? Yvettien? Yvettein? Yvettejen? Suomen kieli on oikeasti vaikeampaa kuin moni muu. Olen sitä jo n. 23 vuotta puhunut (en muista tarkalleen, koska opin puhumaan...), mutta silti tulee usein ongelmia koulutehtävissäkin. Monesti itsellä tulee ensimmäisenä mieleen englannin kielinen vastine vaikealle lauseelle. Se on useasti paljon helpompi keksiä. Vaikka englanniksi osaisi jotain sanoa, niin suomennokseen saattaa silti kulua vielä monta minuuttia yhdessä lauseessa. :) Enkä ole edes mielestäni mitenkään huono artikuloimaan. Myös opettajat ovat aina olleet yhtä mieltä asiasta.

Ei se Agrimar...cola ihan loppuun asti ajatellut asioita :D

tämänäin kirjoitti:

Entä miten taipuu monikon genetiivissä Yvette? Yvettien? Yvettein? Yvettejen? Suomen kieli on oikeasti vaikeampaa kuin moni muu. Olen sitä jo n. 23 vuotta puhunut (en muista tarkalleen, koska opin puhumaan...), mutta silti tulee usein ongelmia koulutehtävissäkin. Monesti itsellä tulee ensimmäisenä mieleen englannin kielinen vastine vaikealle lauseelle. Se on useasti paljon helpompi keksiä. Vaikka englanniksi osaisi jotain sanoa, niin suomennokseen saattaa silti kulua vielä monta minuuttia yhdessä lauseessa. :) Enkä ole edes mielestäni mitenkään huono artikuloimaan. Myös opettajat ovat aina olleet yhtä mieltä asiasta.

Ei se Agrimar...cola ihan loppuun asti ajatellut asioita :D

Lue lisää

Vieraiden nimien monikkotaivutus pitäisi lailla kieltää... mutta jos Yvette-nimeä joudutaan taivuttamaan, niin monikon genetiivi on "Yvettein". Ohjeisto (Kielikello 2/1985) esittää sen ainoana vaihtoehtona. (No, mallisanana on Brigitte : Brigittein, mutta on aika ilmeistä, että Yvette taipuu saman mallin mukaan.) Tässä perusmuodon ääntymätöntä loppu-e:tä käytetään sidevokaalina: Yvette [ivet] : Yvetten [iveten] : Yvettein [ivetein] jne.

tämänäin kirjoitti:

Entä miten taipuu monikon genetiivissä Yvette? Yvettien? Yvettein? Yvettejen? Suomen kieli on oikeasti vaikeampaa kuin moni muu. Olen sitä jo n. 23 vuotta puhunut (en muista tarkalleen, koska opin puhumaan...), mutta silti tulee usein ongelmia koulutehtävissäkin. Monesti itsellä tulee ensimmäisenä mieleen englannin kielinen vastine vaikealle lauseelle. Se on useasti paljon helpompi keksiä. Vaikka englanniksi osaisi jotain sanoa, niin suomennokseen saattaa silti kulua vielä monta minuuttia yhdessä lauseessa. :) Enkä ole edes mielestäni mitenkään huono artikuloimaan. Myös opettajat ovat aina olleet yhtä mieltä asiasta.

Ei se Agrimar...cola ihan loppuun asti ajatellut asioita :D

Lue lisää

"Ei se Agrimar...cola ihan loppuun asti ajatellut asioita..."

Mikael Agricola loi perustan suomen KIRJAKIELELLE, mutta ei hän KEKSINYT suomen kieltä. Suomi ei ole mikään keksitty kieli, vaan sitä puhuttiin Suomessa jo vaikka miten pitkään ennen Agricolaa. Kirjakieli ei tarkoita samaa kuin kieli.

Uomo kirjoitti:

"Ei se Agrimar...cola ihan loppuun asti ajatellut asioita..."

Mikael Agricola loi perustan suomen KIRJAKIELELLE, mutta ei hän KEKSINYT suomen kieltä. Suomi ei ole mikään keksitty kieli, vaan sitä puhuttiin Suomessa jo vaikka miten pitkään ennen Agricolaa. Kirjakieli ei tarkoita samaa kuin kieli.

Lue lisää

No ei keksinyt, mutta A keksi kyllä paljon sanoja, joita aikaisemmin ei kielessä ollut, koska raamatussa mainittiin esimerkiksi eläimiä, joita suomalaiset eivät tunteneet.

Biscuit kolmannessa persoonassa yksikössä ja (sinä) keksit = biscuits. Siis yksikön toinen persoona.