on jotenkin helpottavaa huomata että monella muulakin on paniikkihäiriö. vaikka tietenkään se ei ole mikään kiva asia. itse olen tätä kantanut mukanani kohta jo 6 vuotta. alku oli yhtä h....tiä mutta selvisin kovalla työllä.kohtaukset väheni ja jos niitä sattui tulemaan minä hallitsin niitä eikä ne mua. kaikki meni hyvin jopa opiskeluiden alottaminen uudelleen jnka vuokai jouduin muuttamaan toiselle paikkakunnalle. ajattelin että nyt se nähään kuka hallitsee ja ketä ja hyvinhän kaikki meni. kuukausi sitten muuri mureni. kohtauksia alkoi tulla enemmän ja enemmän ja aina vaan voimakkaammin. otin välittömästi yhteyytä psykologiin ja varasin ajan juttusteluun koska en halunnut alottaa lääkitystä heti vaan ajattelin kokeila ensin näin. tämän vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut niin paljon kaikenlaista että ajattelin pelkän juttelun helpottavan oloa. muutaman kerran kävin psykologilla ja omalla auttamisella ja ystävien ja perheen tuella kohtakset on melkein historiaa. joitakin yksittäisiä saattaa tulla mutta muuten menee tällähetkellä ihan hyvin. mutta joka kerta sitä miettii kun ulos astuu että kuinkahan tämän kauppareissun kanssa nyt käy. ehkä se tästä sitten taas helpottaa ja sitä ei joka päivä mieti. toivonmukaan.
paniikki
emutiili
2406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tsemppiä kyllä kaikki menee hyvin kun vain luotat itseesi, ystävät antavat paljon positiivista voimaa.Kokemuksesta tiedän että kotiin ei kannata jäädä miettimään asiaa, mitä enemmän ihmisten ilmoilla sen parempi.Huomaa sitten että selvisimpähän tästäkin ja saa taas uutta luottamusta.
Kuulosti aika tutulta...minulla myös nuoreen ikääni nähden paniikkihäiriö ollut pitkään kuvioissa. Opiskelujen loppuvaiheessa paheni ja lääkityksellä hävisi melkein kokonaan. Nyt kun on ollut stressaava vuosi niin muutamia kohtauksia tullut ja ottanut päähän vietävästi. Mietin myös itse pitkään tuota psykologille menoa mutta päädyin taas aloittamaan lääkityksen. Tiedä sitten oliko oikea vaihtoehto. Tarkoituksena olisi, että sais taas tämän kauheuden kääntymään pois. En oo myöntänyt tätä asiaa monellekkaan ja salailu on raskasta. Ja kyllä tämä sellainen tauti on,ettei tätä pahimmalle vihamielellekkään toivoisi! Mutta taas mennään ja luottavaisin mielin! :)