Tyttöystäväni jätti minut vähän yli viikko sitten, ja nyt olen elämäni huonoimmassa kunnossa. Olen aivana masentunut, murtunut. Minua vaivaa koko ajan paha olo. Ei tee mieli tehdä mitään, eikä syödä mitään. Töissä alkaa tärkeä projekti, jonka takia en oikein voi lomallekkaan jäädä. Miten minä jaksan vetää itteäni eteenpäin? Kaikki tuli niin puun takaa, en todellakaan osannut odottaa tällasta...Tämä kaikki on tullut koettua jo kerran, tämä vaan tuntuu niiin paljon raskaammalta, en oikeasti tiedä jaksanko jatkaa...apua :(
apua!
pulassa
6386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mielenterveystoimistoon, määräävät jotain lievää vähäksi aikaa, että saat taas itsesi jaloilleen. Turhaan noita lääkkeitä nykyään pelätään, on niitä ihan mietojakin joihin ei jää koukkuun. Yksi tuttu tuossa jonkun aikaa söi niitä, kun emäntä pakkasi lapset ja tavarat ja häipyi toisen miehen matkaan, tolpilleen hän siitä nousi, vaikka ensin pelättiin että mitä tekee itselleen. Ja tietysti tarvittaessa käyt myöskin juttelemassa siellä lääkkeitten ohessa. Kyllä se siitä taas sitten lutviutuu, että puhelin vaan kouraan ja aikaa tilaamaan, ja sanot että nyt on kiire ja hätä, niin et joudu ihmeemmin odottelemaan.
sinua jotenkin lohduttaa. Jätin itse juuri miehen jota rakastan enemmän kuin ketään koskaan.Suhde oli kuitenkin jo alusta asti täysin toivoton. Vaan minkäs rakkaudelle teet.
Minullakin, jättäjällä, on samat oireet kuin sinulla. Enkä jaksaisi millään aamuisin nousta sängystä tyhjyyttä ammottavaan päivään unettoman yön jälkeen.
Puhelimeni ei enää piippaa viestiä, eikä pilpata soittoääntä joka kuului hänelle.
En jaksa työpöytäni ääressä kuin katsella tietokoneen näyttöä apaattisesti.
Jätin rakkaani kun olin itse väsynyt elämään... hän olisi ollut rinnallani mutta en kestänyt vetää ketään toista mukaan masennukseeni. Nyt olen niin helvetin yksin...
Apua en voi sinulle antaa. Mutta tällä jossain oman ahdistukseni keskellä lähetän pienen jaksamisen ajatuksen sinulle. Koska minussa kuitenkin elää jossain syvällä sisälläni pieni kipinä uudesta ja valoisammasta päivästä.
Se mikä myös sattuu, on se et se toinen osapuoli pääsee tän yli niin helposti. Sitä pelottaa eniten se, kuinka paljon se voi minua satuttaa (siinä se kyllä onnistui). Ei niinkään itseään. Ei oo masentunut, vaan jatkaa elämäänsä niinkuin mitään ei ois tapahtunut, tai noh, melkein. Mun tekis niin mieli herätä tästä painajaisesta, vaan kun se ei sitä ole. Minussa ei elä kipinä uudesta ja valoisammasta päivästä, ei edes pientä. Olen niin masentunut. En oikeasti näe valoa tunnelin päässä. Mä en yksinkertaisesti pysty elää ilman sitä! Tänään tuli kuitenkin varattua aika kallonkutistajalta...
ei aina ole helppoa... kun kaikki olisi niin helppoa ja kaavan mukaista.
Minä tiedän kuitenkin että sinä selviät. Aivan varmasti..........niin selviän minäkin.
Hyvä että olet varannut ajan....... olet oikealla tiellä.
Me ihmiset ollaan petoja toisillemme. Hänetkin jätetään joku päivä....... minutkin on jätetty. Siksi tiedän miltä sinusta tuntuu.
Anna minun hetki pitää sinua kädestä. Vaikka en itsekään aina usko niin......elämä jatkuu kuitenkin ja elämääsi löytyy se pieni kipinä joku päivä´.
Dreamer, tuo sinun ja miehesi ero kuulostaa juuri siltä minkä pelkään olevan minullakin edessä. Minulla on ihana mies, jota parempaa tuskin löydän. Olen kuitenkin niin masentunut, että en haluasi vetää häntä mukaan tähän..olen miettinyt, pitäisikö minun lopettaa tämä suhde ja opetella elämään itseni kanssa. Tiedän, että olisin sen jälkeen aivan yksin, mutta parempi niin kun tuhota mieheni postiivisuus masennuksellani..
En osaa olla yksin, en edes päivää. Ajattelin aloittaa aivan puhtaalta pöydältä ja opetella ensin tuon taidon ennenkuin muutan yhteen jonkun kanssa..kannattaako?
varaa ruveta valkkaa tosi siisti namu ittelles. Eteenpäin vaan..... parempi tulee nurkan takaa