sepelvaltimo

Kiitos vastausksestasi!

Itse kävin rasitus EKG.ssa ja sillähetkellä ei ollut mitään oireita päällä ja ei näkynyt poikkeavaa myös EKG.ssa.

Mutta oireet on lähes päivittäisiä ja välillä vetää niin heikkoon kuntoon ettei jaksa liikkua tai melkein edes puhua. Kipu on sellaista pistelevää rintakipua ja myös monesti sellaista painon tunnetta rinnassa, joka saattaa säteillä kylkeen ja selän puolellekin. Vas. käsi vihloo monesti tällöin ja menee voimattomaksi. Säteilee myös vas. jalkaan joka välillä myös niin voimaton että liikkuminen ei tahdo onnistua. Öisin puutuu monesti vasen käsi, vasen jalka ja myöskin vas. puoli rinnasta ja silloin ollut olo todella voimaton ja kylmä hiki naamassa. Alkaa usko loppumaan välillä vaan kun ei meinaa oireiden syyt selvitä. Monille tuttua jatkuvaa pompottelua lääkäriltä toiselle.

Jos muilla samankaltaisia kokemuksia niin niistä olisi kiva kuulostella :)

oireista.? kirjoitti:

Kiitos vastausksestasi!

Itse kävin rasitus EKG.ssa ja sillähetkellä ei ollut mitään oireita päällä ja ei näkynyt poikkeavaa myös EKG.ssa.

Mutta oireet on lähes päivittäisiä ja välillä vetää niin heikkoon kuntoon ettei jaksa liikkua tai melkein edes puhua. Kipu on sellaista pistelevää rintakipua ja myös monesti sellaista painon tunnetta rinnassa, joka saattaa säteillä kylkeen ja selän puolellekin. Vas. käsi vihloo monesti tällöin ja menee voimattomaksi. Säteilee myös vas. jalkaan joka välillä myös niin voimaton että liikkuminen ei tahdo onnistua. Öisin puutuu monesti vasen käsi, vasen jalka ja myöskin vas. puoli rinnasta ja silloin ollut olo todella voimaton ja kylmä hiki naamassa. Alkaa usko loppumaan välillä vaan kun ei meinaa oireiden syyt selvitä. Monille tuttua jatkuvaa pompottelua lääkäriltä toiselle.

Jos muilla samankaltaisia kokemuksia niin niistä olisi kiva kuulostella :)

Lue lisää

Kyllähän nuo oireet siltä kuulostavat, että jos eivät olekaan tappavia, ovat niin paljon elämää haittaavia, ettei niitä kannata vain jäädä ihmettelemään.

Vaikeahan tuollainen oirekuva on lääkärillekin, jos tutkimuksia tehdään ja mitään ei näy. Se ei tosin tarkoita sitä, etteikö jotain olisi.

Itselläni oli mm. yksi rytmihäiriö, joka ei millään osunut koskaan nauhoituksiin. Tiesin, että siellä se on - ja vieläpä melkein päivittäin. Viiden nauhoituksen jälkeen vasta kuudes EKG-nauhoitus tuotti lopulta sen toivotun tuloksen ja oire saatiin nauhalle.

Vaivat eivät siis todellakaan tule aina tilauksesta esiin. Myös lääkärit yleensä tietävät tämän ja ovat valmiita katsomaan tilannetta uudelleenkin. Meistä potilaista voi monesti tuntua, että hoitohenkilökunta ei usko oireisiin tai että vaikka kuinka tutkitaan, niin mitään ei löydy. Tuo ajattelu taitaa kuitenkin olla enemmän oma pahin pelkomme kuin todellisuutta. Niin ainakin haluan itse uskoa.

Henkilökunnalle tuo lienee enemmänkin arkipäivää, eivätkä he monastikaan esimerkiksi ajattele, että mitäköhän tuo jatkuvasti täällä laukkaa. Moni tuntee vähän nolouttakin siitä, että tutkimus tutkimuksen perään vedetään vesiperä. Vaivat ovat kuitenkin niin salakavalia, että niiden alkuperä voi olla joskus todella vaikea selvittää.

Pirullistahan se on, kun melkein viikottain on tutkimuksia, mutta mitään ei tunnu selviävän. Aktiivinen kannattaa silti olla, ja niin kauan itseään tutkituttamassa käydä, että asialle saadaan todellinen tola.

Tuollaisessa epäselvässä oirekuvassa sepelvaltimoiden varjoainekuvaus voi ehkä tulla kysymykseen. Sen jälkeen ei jää ainakaan tukosasia epäselväksi. Jos tukosta/kaventumaa ei ole, niin sepelvaltimoissa voi esimerkiksi olla ns. spasmitaipumus.

Siinä suonet supistelevat voimakkaasti ja aiheuttavat hetkellisen hapenpuutteen ja sydänkohtauksen oireet. Tätäkin voidaan hoitaa lääkkein.

Tuo on vain yksi monista mahdollisuuksista. Sepelvaltimitaudin lisäksi mahdollisuuksia onkin siis useita. Siksikin on järkevää katsoa tutkimukset rauhassa loppuun ja vaatia asian selvittämistä kunnes se on selvä.

Jukka kirjoitti:

Kyllähän nuo oireet siltä kuulostavat, että jos eivät olekaan tappavia, ovat niin paljon elämää haittaavia, ettei niitä kannata vain jäädä ihmettelemään.

Vaikeahan tuollainen oirekuva on lääkärillekin, jos tutkimuksia tehdään ja mitään ei näy. Se ei tosin tarkoita sitä, etteikö jotain olisi.

Itselläni oli mm. yksi rytmihäiriö, joka ei millään osunut koskaan nauhoituksiin. Tiesin, että siellä se on - ja vieläpä melkein päivittäin. Viiden nauhoituksen jälkeen vasta kuudes EKG-nauhoitus tuotti lopulta sen toivotun tuloksen ja oire saatiin nauhalle.

Vaivat eivät siis todellakaan tule aina tilauksesta esiin. Myös lääkärit yleensä tietävät tämän ja ovat valmiita katsomaan tilannetta uudelleenkin. Meistä potilaista voi monesti tuntua, että hoitohenkilökunta ei usko oireisiin tai että vaikka kuinka tutkitaan, niin mitään ei löydy. Tuo ajattelu taitaa kuitenkin olla enemmän oma pahin pelkomme kuin todellisuutta. Niin ainakin haluan itse uskoa.

Henkilökunnalle tuo lienee enemmänkin arkipäivää, eivätkä he monastikaan esimerkiksi ajattele, että mitäköhän tuo jatkuvasti täällä laukkaa. Moni tuntee vähän nolouttakin siitä, että tutkimus tutkimuksen perään vedetään vesiperä. Vaivat ovat kuitenkin niin salakavalia, että niiden alkuperä voi olla joskus todella vaikea selvittää.

Pirullistahan se on, kun melkein viikottain on tutkimuksia, mutta mitään ei tunnu selviävän. Aktiivinen kannattaa silti olla, ja niin kauan itseään tutkituttamassa käydä, että asialle saadaan todellinen tola.

Tuollaisessa epäselvässä oirekuvassa sepelvaltimoiden varjoainekuvaus voi ehkä tulla kysymykseen. Sen jälkeen ei jää ainakaan tukosasia epäselväksi. Jos tukosta/kaventumaa ei ole, niin sepelvaltimoissa voi esimerkiksi olla ns. spasmitaipumus.

Siinä suonet supistelevat voimakkaasti ja aiheuttavat hetkellisen hapenpuutteen ja sydänkohtauksen oireet. Tätäkin voidaan hoitaa lääkkein.

Tuo on vain yksi monista mahdollisuuksista. Sepelvaltimitaudin lisäksi mahdollisuuksia onkin siis useita. Siksikin on järkevää katsoa tutkimukset rauhassa loppuun ja vaatia asian selvittämistä kunnes se on selvä.

Lue lisää

Joo minullakin on ollut monesti rytmihäiriöitä, mutta eivät ole sattuneet sitten nauhalle. Joskus yöllä oireisiin niin että olo ollut todella heikko ja saattanut tulla pari sellaista todella nopeata sarjaa. Nyt pitkän pallottelun jälkeen oma lääkäri kehoitti ottamaan yhetyttä potilasasiamieheen, kun ei meinaa mennä lähetteet läpi erikoislääkärille. Mutta eiköhän asiat tästä toivottavasti pikkuhiljaa etene.

Kiitti sulle vastauksesta!