kogniitivinen-behavioristinen terapia

En tiedä, onko tästä sinulle mitään apua, mutta minä sain hyödyllisen oivalluksen lukiessani erästä buddhalaista psykologiaa käsittelevää kirjaa (en muista nimeä, kirjoittaja taisi olla David Brazier).

Minäkin olin ennen kova jännittämään ja käytin apuna lääkitystäkin; diapamia ja beetasalpaajia. Harkitsinpa vakavasti jopa työpaikan vaihtoakin. Sitten lukiessani em. kirjaa oivalsin, että jännittäminen onkin täysin luonnollista ja sietämätöntä siitä tekee vain se, että jännitän jännittämistä ja siksi yritän taistella jännittämisen tunnetta vastaan.

Työssäni joudun esitelmöimään aika usein ja aikaisemmin ennen esitelmää minua jännitti aina kovasti ja aloin silloin kiinnittää yhä enemmän huomiota jännitysoireisiin kuten kämmenten hikoiluun, sydämen pamppailuun, hengenahdistukseen, punastumiseen jne. Mitä enemmän näitä oireita ajattelin ja mitä enemmän yritin niitä torjua ja ajatella niitä pois, sitä vahvemmiksi oireet muuttuivat ja pian olinkin jo varma etten kestä esitelmän pitämistä vaan pyörryn tai pissaan housuihini tai jotain muuta kamalaa. Jännitysoireita vahvistava noidankehä oli valmis. Lääkityksestäkään ei ollut apua, sillä ei sitäkään voi käyttää tolkuttomia annoksia tai esitelmä ei suju senkään vertaa.

Sitten saatuani oivalluksen ajattelin seuraavalla kerralla että kaikki ihmiset jännittävät joskus ja se on ihan luonnollista ja jopa tarpeellista. Havainnoin jännitysoireita, mutta en kiinnittynyt niihin enkä yrittänyt taistella niitä vastaan. Yllätyksekseni oireet ilmenivätkin paljon lievempinä ja esitelmä sujui melko hyvin. Seuraraavilla kerroilla jännitti vielä vähemmän ja jonkin ajan kuluttua uskalsin yrittää esitelmän pitämistä jopa ilman lääkkeitä. Vaikka edelleen jännitän ehkä enemmän kuin keskivertoihminen, tilanne on aika hyvin hallinnassani. Ja paradoksaalisesti juuri siksi, koska en pyrikään hallitsemaan sitä.

aivan hukkaan heitettyä aikaa.kävin itse 3v kognitiivisessa psykoterapiassa oliko se silloin kerran viikossa.ei mitään tehoa . ihan huuhaa-hommaa.ainoa joka siitä jotain sai oli eräs ryhmän vetäjistä joka teki graduaan tia jotain vastaavaa aiheesta.niin ja saivathan he palkkaansakin nauttia.minulle ei ainakaan ollut mitään tietoista hyötyä jännitykseen vaikka kuinka tehtiin erilaisia esiintymisharjoituksia pelkojeni poistamiseksi.sen jälkeen kävin vielä psykiatrilla vuosia ihmettelemässä josta ei myöskään ollut mmitään apua.vasta myöhemmin olen itse löytänyt avun leihtileikkeestä jossa mainittiin stressihermon-salpaushoito ja sieltä se apu vihdoin tuli.tuli kuin uusi mies.