Vanhalle piskille yritän miettiä kaveria. Molossirodut kiinnostaisivat... Esimerkiksi Bordeauxindoggi. Mutta mutta, millainen on näiden luonne? En tunne yhtäkään "henkilökohtaisesti", mielikuva vain on, että aika rauhallisia ovat. Toisaalta kaikenmaailman entisen taistelukoirarodut epäilyttävät... Erään tutun mikä-lie-venäjänpaimenkoira saattoi käydä päälle yhtäkkiä, myös omistajan. Asuivat omakotitalossa, ja aina ulko-oven auetessa koira suutti riippumatta kuka siellä oli. Ensin piti laittaa harjanvarsi ovesta ja odottaa, että koira rauhottui kun meni perille, että isäntähän se siellä.
Sellaista luonnetta en missään tapauksessa halua. Palveluskoiria minulla on tähän mennessä ollut, rotikka tuo vanhuskin. Onhan sekin molossirotu, mutta onko esimerkiksi se Bordeauxi jotenkin "vaikeampi"? Etsiikö se laumanjohtajuutta koko ikänsä? Että joutuu tappeklemaan jatkuvasti? Minä en mitään harjanvarsikoiria rupea... Kertokaapas ihmiset, joilla jokin molossirotu on, varsinkin jokin mastiffi, bordeauxindoggi tms., millaista arkipäivä sen kanssa on, millainen rotu on kotikoirana/muille eläimille/vieraille ihmisille jne jne...
Sellaista luonnetta en missään tapauksessa halua. Palveluskoiria minulla on tähän mennessä ollut, rotikka tuo vanhuskin. Onhan sekin molossirotu, mutta onko esimerkiksi se Bordeauxi jotenkin "vaikeampi"? Etsiikö se laumanjohtajuutta koko ikänsä? Että joutuu tappeklemaan jatkuvasti? Minä en mitään harjanvarsikoiria rupea... Kertokaapas ihmiset, joilla jokin molossirotu on, varsinkin jokin mastiffi, bordeauxindoggi tms., millaista arkipäivä sen kanssa on, millainen rotu on kotikoirana/muille eläimille/vieraille ihmisille jne jne...
Vastaukset 6
Vanhimmat
yleensä nuo kyselemäsi koirat ovat todella mukavia ja sydämmellisiä todellisia lasten parhaita kavereita.
Yleensä vika löytyy narun toisesta päästä. pelkkiä hyviä ja suloisis kokemuksia noista roduista. ehkä paras on bokseri. Sairauksiahan on kaikilla roduilla ja niistä kannattaa ollakkin enemmän huolissaan , lonkat, sydän ym. ne kannattaa katsoa todella tarkkaan.
Luonne tulee yleensä sen mukaan mihin koiran totuttaa jos ei ole kyse jostain esim. kaukaasianpaimenkoirasta tms.
Tutustu rauhassa ja käy katsomassa harkiten.
Borkku,aikansa gladiaattori...
Yleensä aikuisena melko rauhallisia,ei kuitenkaan flegmaattisia,mutta löytyy sieltä vähemmän rauhallisiakin...
Ei tietenkään mitään paimenkoiran tyyppisiä "säheltäjiä ".
En katsoisi , että borkku olisi vaikeampi kuin rotikka. Mielestäni urosrotikat ovat ehkä vaikeampia joskus kuin borkkupojat. Tosin vähän vaikea sanoa, kun esim. itse tunnen hyvinkin erilaisia rottiksia myös.
Ja se narunpää kun ratkaisee niin paljon...
Mielestäni borkku ei etsi laumanjohtajuutta koko ikänsä. Tosin käsite on minulle hiukan vieras.Mielestäni kun asema ja paikka on kunnolla koiralle määritelty,niin ei se silloin sieltä koko aikaa yritä nousta.Ei ole tarvetta. Tietenkin voi tulla esim." uusia tilanteita" joskus,jolloin voidaan uudestaan koettaa hieman.
Ei siis joudu tappelemaan koko aikaa,kuten ei minun mielestäni muidenkaan rotujen kanssa pitäisi, kun asema on selvä.
Asema pitää saada borkkuun rauhallisesti ja itsevarmasti. Ei meteliä nostamalla itsestään tai missään nimessä kovalla kädellä tai " selätyksillä".Silloin mennään helpsti mettään ja " taistelukoirasta" voi saada kovankin vastuksen,jos ruvetaan käyttämään kovia otteita.Borkku on hyvin omanarvontuntoinen ja toisaalta samanaikaan kova ja " herkkä".Sillä on norsun muisti, ja se harvoin unohtaa vääryydet...
Muihin koiriin suhtautuu useinmiten hyvin,mutta jotkut urokset varsinkin saattavat katsoa vähän kieroon muita uroksia.
Katsoisin kuitenkin rodun olevan selkeästi sosiaalisempi muita koiria kohtaan kuin hieman samantyyppinen eli bullmastiffi.Muihin eläimiin suhtautuu yleensä hyvinkin suopeasti, ja varsinkin kaikista pienistä pitää...
Vieraisiin ihmisiin suhtautuu ok, toiset hieman varautuneemmin kuin toiset , mutta aggressiivisuuta ei saa olla. Tosin täytyy muista että borkuilla on myös vahva vahtimisvietti, mutta oikeilla ihmisillä, jotka ymmärtävät borkkua, harvemmin tulee ongelmia.
Näisä asioissa vähän samanlaisia kuin hyvä bullmastiffi, eli ihmisen asenne koiraan ja hyvä ja määrätietoinen kasvatus ratkaisee paljon...
Bullmastiffit ja mastiffit yhdistykseen kuuluu useita molossirotuja ja jos tosissaan on kiinnostunut, niin kannattaakin soittaa kyseisten rotujen pentuvälittäjille, joilta saa sitten tarkkaa ja ajantasalla olevaa tietoa rodusta.
Ei siis tyyliin " mun koirani" , vaan laaja-alaisesti roduista...
Pääsääntöisesti voi ehkä sanoa, että mitkään noista B ja M : n roduista ei ole jokamiehen koiria. Ne pitää kasvattaa hyvin ja määrätietoisesti ja olisikin hyvä tutustua niihin erittäin hyvin, ennenkuin aikoo hankkia... :O)
Eli jos haluaa " helppoa" koiraa, niin borkku kuin nuo muutkin eivät ole listan kärkipäässä... ;O)
Tutustu pyrenneittenmastiffiin ja owczarek podhalanskiin, jos maalla asut? Muita molossirotuja en sen kummemmin henkilökohtaisesti tunne, mutta näistä itselläni hyviä kokemuksia.
pyrenneittenmastiffi näyttää ihan sekarotuiselta
itselläni on pyrenneitteinkoira.mukava luonne ei niinkän pahantahtoinen mutta pitää perheestään huolen.lapset saavat kyllä väänellä ja käänellä. ja tämä on minun mielipiteeni! en ole kyllä muita pyrrejä tavanut. kaukaasianpaimenkoiran olen aikaisemin omistanut hyvä tyyppi sekin mutta vaati enemmän koulutusta ja paljon itsepäisenpi!
Urosborkku kun sattuu kotona olemaan, niin sanon kyllä että aikaa koulutukseen pitää olla (silloin kun hän on nuori) ja parempi vielä jos on aikuinen koira (koulutettu) talossa joka "opettaa". Todella tarkkaan kannattaa harkita jos meinaa borkun hankkia. Ei ole helppo rotu!