Kun olet kokenut keskenmenon ja kertonut siitä jollekin, niin mitä ikäviä kommentteja olet kuullut? Keneltä? Onko kukaan osannut lohduttaa "oikein"?
Ikävistä sanomisista
Neea
81833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse koin keskenmenon viime viikolla. Parasta tukea ovat olleet ystävät, jotka ovat vain olleet läsnä, kuunnelleet mietteitäni, eläneet surua kanssani. Ihan parasta tukea on ollut saman kokeneiden ystävien tarinat. Huonoiten lohduttaa "Sähän olet vielä nuori!"-lausahdukset ja ihmiset, joilla ei ole empatiakykyä tajuta toisen surua ja menetystä. Toivottavasti sinäkin saat apua ja tukea surusi keskellä. Saman kokeneita on paljon.
parhaiten lohduttivat ihmiset, jotka vain kuuntelivat silloin, kun asiasta halusi puhua.
Kammottavimmalta tuntuivat sellaiset kommentit, joissa pähkäiltiin km:n syytä. Tällaisia olivat mm. "jos olisit tajunnut levätä" (alkuraskauden km:ää EI voi itse aiheuttaa kuin korkeintaan huumeilla). "no eihän se ollut vielä edes sikiö" (ehkä ei, mutta todellista minulle). "mitäs teit niin tai näin" (syyttelyä, syyttelyä)
...mieltä Mökön kanssa, parhaiten lohduttavat ihmiset jotka jaksavat kuunnella.
Itse koin erittäin loukkaavana anopin kommentin keskeytyneeseen keskenmenooni kun hän kyseli mieheltäni että "No eikö se Marianna tajunnu ollenkaan ja eikö se huomannu mitään". Ihan kuin minä olisin tyhmä enkä ymmärrä mitään, en kai voinut tietää kun keskenmenoon liittyviä oireita ei ollut ollenkaan, ei kipuja eikä vuotoa tipan tippaa.
Vaikka alitajunnassa joskus pähkäilin, että elääkö se vauva varmasti, niin en oisi ikinä voinut arvata, että se oli kuollut, kun ei ollut oireita.
Nyt vasta jälkeenpäin osaan yhdistää satunnaiset alaselkäkivut keskenmenoon yms. Mutta esim. verta ei tullut yhtään...
Minua ei loukannut se, että mulle sanottiin, että oon vielä nuori, koska ennemmin se kannusti. Mutta juuri se on hirveää se syyttely.Että sää varmaan nostelit jotain painavaa tms. Niinkö se oisi itse aiheutettua. Minä ainakin uskon, että lapset annetaan. Ja kun sitä lapsen kuolemaa ei kuiteskaan voi juuri aiheuttaa muuten, kuin alkoholin käytöl, tupakal tai harrastamalla jotain sellaista lajia, missä tulee voimakkaita iskuja mahaan.
Tuki on parasta lääkettä, ainakin minulle oli. Kyllä keskenmeno piirtää jälkensä elämään. Mutta minä ainakin uskon, että tuolla jossain minua odottaa oma rakas lapsi, jonka saatan vielä joskus kohdata.
Koitetaan kaikki jaksaa. Nuorena tällaiset kokemukset ovat rankkoja, mutta sitten, jos joskus saamme vielä oman lapsen, niin me todella osaamme riemuita siitä.
oma ÄITINI sanoi että pitäisikö sinun hankkia e-pillerit!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! voitte kuvitella että aikoihin en hänelle puhunut!! Vaikka minulla ikääkin jo tarpeeksi oli, jo yksi lapsi valmiiksi yms..
Olipa hyvä, ei tuollaisen miehen kanssa kannata tehdä lisää lapsia.
Siis lisää- ? Minulla on 1, miehellä 2, ei yhtään yhteistä.
Totta kai olisin voinut pokata jonkun hyväpalkkaisen insinöörin, äidilleni ilmeisesti riittävästi ei ole tarpeeksi?
Kaikki kulut maksetaan yhteiseltä tililtä, minun tytön vaatteet (ja niitä riittää, parin kuukauden välein pitäisi saada uudet housut ja paita), lehdet, kännykät ja hänen poikien kännykkälaskuja ja vuokria on kanssa maksettu ihan riittävästi.
Saldona on 2 ulkopuolista raskautta ja km viikolla 12 ja 6. Ja joku vielä ihmettelee, miksi en tule toimeen äitini kanssa.
on mun kahta alkuraskauden keskenmenoa... vaan sellaset, jotka on itse kokeneet lapsettomuutta tajuaa, että jo alkuraskaudessa menetetty sikiö surettaa. Mutta nyt oon jo voiton puolella, mun vaavin pitäisi tässä syntyä minä hetkenä tahansa! Joten, niillä jotka kokeneet keskenmenoja on kyllä toiveita!
Itselläni neljä alkuraskauden keskenmenoa viikoilla 5-6 ja nyt tässä raskaudessa viikolla 7 löydetty syke, mutta kesken taitaa taas mennä. Lapsia on kyllä jo viisi, mutta henkisesti on silti tosi raskaita toistuvat keskenmenot. Ihmisten kommentit, että onhan noita lapsia jo kertynyt, eivät yhtään lohduta. Jos lapsen haluaa, sen haluaa, vaikka olisi jo kuinka monta.
Jos (ja kun) tämä nyt keskeytyy, on vuoteen mahtunut 4 keskenmenoa. Voin ainakin sanoa ymmärtäväni keskenmenon kokeneita. Tiedän, että varhaisetkin tuottavat paljon ainakin henkistä kipua.
Toivon kaikille keskenmenoista kärsiville onnellisempia aikoja!