Minulla on aina ollut ongelmia kavereiden saamisessa, kun kenenkään luonne ei sovi yhteen omani kanssa; olen jääräpäinen, kunnianhimoinen, älykäs, korkean itsetunnon omaava tyttö.
Ala-asteella oli aina ongelmia kun ei ollut kavereita ja monesti hieman masennuinkin kotona. Yläasteella kaikki alkoi hyvin, kunnes eteeni tuli elämäni kammottavin ajanjakso;haudoin jopa itsemurhaa, kun ajattelin, että kukaan ei pidä minusta ja olen vain turhake elävänä.
Nyt toisen asteen koulussa kaikki on alkanut ihan ookoosti, mutta hiljalleen olen taas ajautumassa yksinäisyyteen.
Onhan minulla aina sellaisia "kavereita" ollut, joiden kanssa jutella lähinnä säästä ja tällasesta arkipäiväisestä. Mutta ikinä ei ole ollut sitä kuuluisaa parasta kaveria, jolle kertoa kaikki. En kerro ongelmiani kenellekään en edes äidille tai sisaruksilleni, vaan pidän ne sisälläni, sillä olen kuitenkin aika vahva ihminen.
Olen menettänyt luottamukseni täysin kaikkiin ihmisiin, sillä olen niin monesti ollut kohteena haukkumiselle ja salailulle.
Tästä johtuen pelkään, että olen ajautumassa kierteeseen, jossa pääni on täynnä asioita, joita en voi tai en tahdo kertoa kenellekään. Välillä itken kotona yksin, mutta vahva luonteeni estää minua tekemästä mitään typerää. En pidä itseäni kovin sosiaalisena, mutta olisi kiva, jos joku kutsuisi minut luokseen pienelle juttutuokiolle.
Kun olen valmistunut käymästäni koulusta, haluan haistattaa kaikille pitkän paskan ja näyttää muille, miten vahvasti aikuisena elämääni elän!!
Kunpa saisin joskus ystävän, kenen kanssa jakaa ilot ja surut ja jonka kanssa pitäisin hauskaa kenenkään muun tulematta väliimme..
Ala-asteella oli aina ongelmia kun ei ollut kavereita ja monesti hieman masennuinkin kotona. Yläasteella kaikki alkoi hyvin, kunnes eteeni tuli elämäni kammottavin ajanjakso;haudoin jopa itsemurhaa, kun ajattelin, että kukaan ei pidä minusta ja olen vain turhake elävänä.
Nyt toisen asteen koulussa kaikki on alkanut ihan ookoosti, mutta hiljalleen olen taas ajautumassa yksinäisyyteen.
Onhan minulla aina sellaisia "kavereita" ollut, joiden kanssa jutella lähinnä säästä ja tällasesta arkipäiväisestä. Mutta ikinä ei ole ollut sitä kuuluisaa parasta kaveria, jolle kertoa kaikki. En kerro ongelmiani kenellekään en edes äidille tai sisaruksilleni, vaan pidän ne sisälläni, sillä olen kuitenkin aika vahva ihminen.
Olen menettänyt luottamukseni täysin kaikkiin ihmisiin, sillä olen niin monesti ollut kohteena haukkumiselle ja salailulle.
Tästä johtuen pelkään, että olen ajautumassa kierteeseen, jossa pääni on täynnä asioita, joita en voi tai en tahdo kertoa kenellekään. Välillä itken kotona yksin, mutta vahva luonteeni estää minua tekemästä mitään typerää. En pidä itseäni kovin sosiaalisena, mutta olisi kiva, jos joku kutsuisi minut luokseen pienelle juttutuokiolle.
Kun olen valmistunut käymästäni koulusta, haluan haistattaa kaikille pitkän paskan ja näyttää muille, miten vahvasti aikuisena elämääni elän!!
Kunpa saisin joskus ystävän, kenen kanssa jakaa ilot ja surut ja jonka kanssa pitäisin hauskaa kenenkään muun tulematta väliimme..
Vastaukset 40
Vanhimmat
Helpottiko asian kirjoittaminen kaiken kansan nähtäväksi? Oletko liian kunnianhimoinen ja vaativa? Vaaditko ihmisiltä liikaa? Oma kirjoituksesi kertoo pikemminkin heikosta itsetunnosta kuin korkeasta itsetunnosta. Jos kenenkään luonne ei sovi yhteen omasi kanssa niin silloin vika on sinussa.
Kyllä, olen todella kunnianhimoinen. Kyllä, olen todella vaativa. Ja kyllä, vaadin ihmisiltä liikaa.
Vai että minulla heikko itsetunto? Sinä et sitä osaa sanoa, onko se sitä, mutta minä itse tiedän sen, että tällaisella itsetunnolla mentäisiin vaikka läpi harmaan kiven!!
Jutun juju on siinä, että kaverini vaativat minua muuttumaan jotenkin "kiltimmäksi pikkupikkuenkelimussukaksi", joka tekee kaiken nätsti ja kiltisti. Se on ongelman ydin.
PS.Kerroin luonteestani vain muutaman asian, et varmasti osaa sanoa kuka tai mikä sopii luonteeni kanssa yhteen.
Jonkin käsityksen mukaan ihminen on hyvis tai pahis taikka kunniallinen taikka vähemmän kunniallinen, eikä nämä kuviot sovi aivotyöhön. Sinun pitää siis ujuttaa itsesi joko oman tasoistesi porukkaan taikka toimia keinoemona muille. Alistuminenhan ei sovi tähän kuvioon laisinkaan.
En osaakaan sanoa sinusta yhtään mitään. Kunhan arvailen. En väittänyt, että sinulla on heikko itsetunto, mutta kivenkova se tuskin on vaikka yrität sitä sekä itsellesi, että muille vakuutella ja itsetuntosi voi olla myös valikoiva.
Jokainen tekee itse ratkaisunsa, mutta kun Suomessakin on n. 5,25 miljoonaa asukasta niin siitä joukosta monet sopivat mitä suurimmalla todennäköisyydellä sinun seuraasi.
Jos myönnät vaativasi ihmisiltä liikaa niin miksi et nauttisi yksinäisyydestäsi ja mitä ylipäätänsä tarkoitat sillä, että vaadit ihmisiltä liikaa?
Ja kyllä! Minä kuulun siihen joukkoon joka pitää suurinta osaa ihmisistä yksinkertaisina. Ei älyllisesti poikkeuksellisten ihmisten elämä aina ole helppoa, mutta minä en vaadi ihmisiltä sitä, että he olisivat älyllisesti yhtä korkealla tasolla kuin minä. Minä vaadin ihmisiltä rehellisyyttä ja hyväntahtoisuutta ja pidän näitä arvoja paljon korkeammassa arvossa kuin älykkyyttä. Nöyristelemään en kuitenkaan lähde vaan pidän mielipiteistäni tiukasti kiinni.
Mitä tarkoitat kiltillä ja pikkumussukalla? Oletko turhantärkeä ilkimys, jota kukaan ei siedä vai miten tuon kiltteyden määrittelet?
Oletko siitäkään varma, että menisit itsetunnollasi vaikka harmaan kiven läpi. Elämässä voi tulla sellaisia hetkiä, että timantinkova itsetuntokin voi jopa romahtaa tai omaa itsetuntoaan voi joutua arvioimaan monelta kantilta niin, että itsetunto ei kestäkään kaikkea. Kaipaathan esimerkiksi kirjoituksesi mukaan hyvää ystävää, joten itsetuntosi ei ehkä kestä sitä, ettei sinulla ole haluamaasi ystävää.
Olen lueskellut sinun kirjoituksiasi, enkä löydä niistä kuin selviä viitteitä poikkeuksellisen lahjakkaasta itsenäisestä aivotoiminnasta. Onko sinun diagnoosisi tosiaan varma, en oikein jaksa ymmärtää? Jos saan kysyä, niin käytätkö lääkkeitä?
En käytä enää lääkkeitä. Kyllä olen skitso.
Mitä et oikein jaksa ymmärtää? Väsyttääkö?
skitsofreniaanhan kuuluu pysyvä henkisen toimintakyvyn voimakas aleneminen, ja tällaisen luulisi näkyvän esim. kyvyssä tuottaa tekstiä. Skitsofrenian invaliditeettiprosentti on yleensä täydet sata, joten miten tämä on mahdollista?
Niinpä niin. Minun mielestäni eräs esimerkkitapaus yksinkertaisesta ihmisestä on sellainen ihminen, joka uskoo lukemansa tai kuulemansa kyseenalaistamatta sitä tai sitten lukee laput silmillä. Monasti uskoo sen, jonka haluaakin uskoa eikä välttämättä lue monipuolisesti erilaisia tutkimuksia tai edes ajattele sitä, että tutkimukset ovat aina kapea-alaisia ja tekijöiden itsensä omien näkemysten pohjalta muokkaamia, mutta eivät mitään totuuden torvia. Voi olla myös niin, että joissain tapauksissa mielisairaiden kykyä itsenäiseen toimintaan latistetaan sillä, että kerrotaan "rohkaisevia" tarinoita siitä, että ehkä joskus voit opiskella, tehdä töitä, perustaa perheen ym. Voi olla, että sairaita joissain tapauksissa aliarvioidaan. Oletko kuullut skitsoista tutkijoista tai skitsoista neroista?
Kerron tästä taas päinvastaisen esimerkin. Minulle eräs psykiatri, jota tapasin verraten harvoin, sanoi, että kyllä sinä nämä asiat selvität omalla älykkyydelläsi. Hyvin sanottu, mutta sairaanhoitaja, jota tapasin säännöllisesti lässytti jotain siitä kuinka en kykene tekemään sitä enkä tätä ja ehkä joskus kykenisin. Siihen saattaa olla mahdollisuudet. Eikö ole kannustavaa?
Toinen asia taas on mitä henkisellä toimintakyvyllä tarkoitetaan. Sairastuminen voi olla myös kasvun ja henkisen vahvistumisen paikka ja vaikeiden asioiden kohtaaminen voi joissain tapauksissa vahvistaa henkistä toimintakykyä.
Jos todella olet tuota mieltä kuin edellisessä kirjoituksessasi niin ehkä tämä on sinulle opin paikka.
kertomaan itsestäsi jollekkin. Toiset käyttää psykiatria toiset pappia ja jotkut kavereita. kirjoita vaikka itsestäsi hyvät ja huonot luonteen piirteet paperille (muista olla rehellinen itsellesi) . Lähetä paperi jollekkin luettavaksi. Ei se kirpase kuin kerran
Joo - miksi muka skitsofreeni ei voisi olla älykäs..?
Vähääkään älykkäämmälle tulee helpommin onnistuneita tekoja taakse ja sitä myöden itseluottamusta. Tuolloin ympäristön psykoottisuus esiintyy selkeämmin ja helpommin myös kostautuu kohtelussa. Hankalien parisuhteiden perään en silti suosittele kyselemään. Sitähän se älykkyys on, että ikäänkuin vahingossa asiat etenevät oikeaan suuntaan. mikäli kukaan ei ole suunnitelmia sotkemassa Tuolloin myös se hankalempi kaveriporukka jää pois kuvioista. kokonaan. Jokaisella on pienessä mielensopukassa paikka jossa ihminen tuntee olon hyväksi yksinkin. Se oikea lölytyy oikeissa olosuhteissa oikealla ajankohdalla. Suomi on puolillaan puoskaroituja parisuhteita, joten oikean löytäminen saattaa olla vaikeaa.
Älä pelkää niin perkeleesti. Ihmiset on ihan kivoja kunhan itse käyttäytyy ihmisiksi. Lopeta tuo "vahvana" oleminen, kaikki näkee kuitenkin mitä sillä yrität peittää. Sinä taidat olla ainoa joka ei näe sitä. Rupea tavikseksi tai vaikka heikoksi heti huomenna. Et sinä sillä itseäsi nolaa, päinvastoin muut alkavat heti ajatella että ethän sinä oikeesti mikään kusipää olekaan.
Mitenkäs mennä porukkaan jos porukka syrjii siksi, ettei tunne oloaan hyväksi?
Sinne kävellään ja sanotaan moi.
ja pysähtyy porukkaan*, jossa myös äärettämän kauniita ja älykkäitä naisia ja tokaisee "MOI".
En ole varma käsitinkö oikein. Oletko sitä mieltä että kauniit ja älykkäät naiset ovat pahansuopia ja/tai koppavia? Vai oletko itse nainen, ja koet kaikki muut naiset kilpailijoiksesi. Vai oletko mies, joka ei osaa ajatella naisia muuten kuin valloituksen kohteina. Vai oletko se elefanttivitsin suomalainen, jonka päällimmäinen ajatus on "mitähän ne minusta ajattelevat"?
Oletko sitä mieltä että kauniit ja älykkäät naiset ovat pahansuopia ja/tai koppavia? En ole.
Vai oletko itse nainen, ja koet kaikki muut naiset kilpailijoiksesi. En ole.
Vai oletko mies, joka ei osaa ajatella naisia muuten kuin valloituksen kohteina. Mies, mutta ei valloituksia.
Vai oletko se elefanttivitsin suomalainen, jonka päällimmäinen ajatus on "mitähän ne minusta ajattelevat"? Mikä se sellainen vitsi on?
"Kun olen valmistunut käymästäni koulusta, haluan haistattaa kaikille pitkän paskan ja näyttää muille, miten vahvasti aikuisena elämääni elän!!
Kunpa saisin joskus ystävän, kenen kanssa jakaa ilot ja surut ja jonka kanssa pitäisin hauskaa kenenkään muun tulematta väliimme.."
Ehkä kovin moni ei halua ystäväksi tuollaiselle paskanhaistattajalle. Olet aivan täynnä itseäsi ja omaa erinomaisuuttasi, mihin ketään muuta tarvitset.
Jääräpäinen? Erittäin todennäköistä. Kunnianhimoinen? Mahdollisesti. Älykäs? Jos olisit oikeasti älykäs osaisit varmastikin ratkaista ongelmasi itse. Korkea itsetunto? Suorastaan inflaatiokuplalla paisutettu.
Ihmisiä me vaan ollaan ei sen enempää.
Ei älykäs välttämättä osaa omia ongelmiaan ratkaista. Älykäs voi olla myös ujo ja pelokas tai kärsiä vaikka millaisista mielisairauksista.
Ihmiset saattaa käydä hieman kireänä. Kyse ei ole asenteesta taikka älykkyydestä vaan siitä surullisen kuuluisasta hyvinvoinnista. Minä en ole kuin muutamia kertoja viihtynyt koulu"kavereideni" ""seurassa"". Loppu hyvin kaikki hyvin. Eipä ole tarvinnut katsella.
Vahva näyttämisen halu ja yksikseen kotona itkeskely eivät oikein kerro vahvasta itsetunnosta vaan pikemminkin vahvuuden näyttämisen halusta ulospäin. Haluat myös, että sinut kutsuttaisiin juttutuokiolle. Ei se vaan luo kuvaa henkisestä vahvuudesta.
Kirjoituksesi sopii hyvin sellaiselle henkilölle joka on ollut kiusaamisen kohde. Ristiriitaisuudet ja keskiverrosta poikkeava ajatusmaailma mahdollisine älyllisine vahvuuksineen pyörivät päässä ja niistä haluaisi puhua, mutta ei ole oikein ketään kenelle puhua. Muut eivät välttämättä ole edes riittävän älykkäitä ymmärtämään, kuuntelemaan tai jakamaan kokemuksia tai heillä ei ole siihen kiinnostusta, elämänkokemusta eikä halua.
Mielestäni kuulostat ihmiseltä, joka on vahvasti narsistinen. Oletko miettinyt mikseivät muut viihdy kanssasi?
Tämä oli vain arvaus. Jotkut ihmiset ovat sikoja. Lopussa totesit, ettet halua kenenkään tulevan väliinne. No siinä kohdassa jo tiesin sinun olevan psykopaatti. Onnea elämääsi!
Siinä kohdassa et tiennyt kirjoittajasta juurikaan mitään.
hei skitso
sulla on tietoa ja pohdittua juttua!
Minusta ketjun aloittajan viestistä lähinnä saa vaikutelman ihan normaalista nuoresta ihmisestä. Epäilemättä ihan fiksusta, joka on juuri kipeästi oivaltanut olevansa erilainen kuin muut. Yksinäisyyskin on kipeää ja todellista. Juuri kun olisi kaikenlaisia asioita, joita ei voi uskoa kellekään muulle, korkeintaan päiväkirjansa.
Niinhän me kaikki ollaan ihan erilaisia kuin kukaan toinen ihminen. Ja kuitenkin niin samanlaisia joissakin toimintamekanismeissamme, vaikka kuinkakin tiedostamattomissa.
Eräs osa aikuisuuteen kasvamista on juuri sen oman 'erilaisuutensa' ja oman itsensä löytäminen. Ei samaistumalla ja matkimalla, vaan huomaamalla ne erilaisuudet itsen ja toisen välillä.
Sen jälkeen voi löytää niitä tosi ystäviäkin, nauttia heidän erilaisuudestaan.
joilla on sitä varten suotu aivotoimintaa. Käy askartelussa ja ole kiltisti!
Olen lukenut vastauksianne, ja monet niistä ovat vähintäänkin ala-arvoisia. Vittuilemallako te nyt koetatte auttaa? Jos te olette sitä mieltä, että alkuperäisellä viestin kirjoittajalla on huono itsetunto, niin silläkö te sen parannatte?
Näkee, etteivät niin monetkaan kirjoittajat ole koskaan käyttäneet aivojaan, vaan he ovat hyrrytelleen elämänsä tyhjäkäynnillä. HUONO ITSETUNTO EI SYNNY ITSEKSEEN, VAAN SE ON AINA YMPÄRISTÖN AIHEUTTAMAA! Onko se niin helvetin vaikea käsittää? Jos ja ilmeisesti kun henkilö on puolustuskannalta lähtenyt vastahyökkäykseen, niin päätä aukomallako te tämän orastavan egon paisunnan parannatte?
Olen kyllästynyt tekopyhään suvaitsevaisuuteen ja väkisin mielistelyyn. Itsetunto ei kehity ellei opi tuntemaan itseään ja ajattelemaan monipuolisesti. Jos kirjoittajalla olisi huono itsetunto niin ei omasta mielestäni palvelisi ketään pitää yllä illuusiota hänen korkeasta itsetunnostaan. Kaikkein vähiten se todennäköisesti palvelisi aloitusviestin kirjoittajaa. Tarkoitus on kai auttaa eikä kiihdyttää vauhtia ja pudottaa sitten huipulta pohjalle. Mitä korkeammalta putoaa sitä kovemmin sattuu.
Mä en pysty löytämään tuosta mitään vastahyökkäystä. Siis luonnollisinta jota vain voi olla, niin on se, että jos ei ole sitä omaa majaansa ja petiänsä ielä niin lopullisesti pedannut, niin energia käytetään johonkin muuhun. Mikäli nyt toisen asteen koulussa vielä on, niin sitä omaa kultaansa voi rahallisesti odotella 10-vuotta ja sillä välin puuhastella jotain järkevääkin. Minulta kaikki järkiperäinen vain jäi tekemättä.
Todellisuuden voi sanoa niin monin eri keinoin, ja varmin tapa romuttaa kaikki on ampua pullistunutta egoa tylysti alas, koska tila johtuu siitä, että kyseessä on henkilö, joka ei helpolla alistu, vaan taistelee syrjintää vastaan. Piste. Tämän asian voi ilmoittaa ilman mielistelyä, mikäli vain haluaa.
Tämä oli tähänastisista pahin vittuilu. Muut ovat vittuilleet provosoidakseen ketjun aloittajan ajattelemaan eri tavalla. Sinä purat vain raivoasi, ja se kohdistuu pahiten tähän aloittajaan.
...
Todellisuus on pikemminkin harhakuvitelma. Varminta on se, että ihmiset ovat erilaisia.
Oletko ketjun aloittaja vai kirjoitatko muutoin vain tuollaista. Jos et tuntisi kirjoittajaa niin miksi kirjoittaisit pullistuneesta egosta? Eihän "kaikkea"
kannattaisi ampua alas.
Jos henkilö ei alistu helpolla niin hän taistelee meitä tylyjä ja ikäviä pöpejä vastaan tiukasti ja pitää oman päänsä.
Pomppaan taas pöpitapaan hieman harhapoluille pikkaisen aihetta sivuten.
Otetaanpa esimerkkinä sellainen henkilö jolla on itsetunto aivan pohjalukemissa. Ei tuo itsetunto ole ainakaan minulle ihmisen arvon mitta. Heikolla itsetunnolla varustettu ihminen voi olla todellinen ihanuus.
Haluaan haistattaa kaikille pitkät paskat ja näyttää, kuinka hyvin elää. Täysin normaalia, mutta jos tästä tulee päämäärä, niin silloin on jo kyse vastahyökkäyksestä. Toivotaan vain, ettei homma lähde käsistä, ja ettei tämä mahdollinen näyttämisen halu pilaa elämää. On myös täysin mahdollista, että kyseessä on hetkellinen kirjoittamisen aikana sattunut normaali tunteenpurkaus, johon ei edes kannata takertua, ettei nyt aivan vajoaisi keskiverto- psykiatrin tasolle.
Aivan ensimmäiseksi: Kirjoitat erinomaista suomenkieltä. Se kertoo sinusta aika paljon.
Sitten toiseksi se latteus: Et ole ikäluokkasi ainoa, jolla on ihmissuhdeongelmia. En usko että olet edes huono-osaisimpien joukossa.
Sinulle on täällä tarjottu yhtä sun toista diagnoosia. Se on aika tavallista tällä palstalla, ja kertoo yleensä enemmän diagnoosin esittäjästä kuin sen kohteesta.
Minäkin esitän oman "diagnoosini": Olet erilainen nuori. Siinä kaikki. Ennuste erittäin hyvä, kunhan et tuittpäissäsi tee jotakin todella, todella typerää mokaa. Sellaista mitä kadut loppuikäsi.
P.S. Elämä alkaa vasta suunnilleen parikymppisenä.
Muuten paitsi, että erinomaisesta suomenkielen hallinnasta ei voi päätellä täsmällisesti kovinkaan paljoa muuta kuin sen, että kirjoittaja kirjoittaa erinomaista suomea eikä hänellä ole kirjalliseen kielenhallintaan liittyviä (ainakaan) pahoja ongelmia. Elämän alusta olen myös suuresti eri mieltä.
"Diagnoosi" erilainen nuori on siinä mielessä osuva, että kaikki nuoret ovat erilaisia keskenään. En vielä ole tavannut ihmisiä, jotka olisivat kaikilta ominaisuuksiltaan keskenään samanlaisia. Moni tuntee tarvetta olla liiankin samanlainen ja se voikin aiheuttaa ongelmia.
sitten ollenkaan särähtänyt loppulause "toivottavasti löydän jonkun, eikä kukaan tule väliimme". Tai jotenkin noin. Minusta tämä valitettavasti viittaa narsismiin, siihen että henkilä haluaa vahvuudessaan ja älykkyydessään pitää kaikki narut käsissä, eikä löydä kavereita, koska etsii jotain joka tanssisi vain viisaan pillinsä mukaan.
Tällaisen kuvan toinen naisihminen ja hänen ikäisensäkin suurinpiirtein. Itse asiassa luulen osittain, että teksti oli trolli, koska eihän kukaan ajattele, toivottavasti kukaan ei tule väliimme-tyylisisä juttuja normaalisti, eihän? Se on nimittäin pelottavaa.
Ihmiset ajattelevat ihan mitä sattuu. Suomessa asuu yli 5 miljoonaa erilaista ihmistä, joista jokaisella on omat ajatuksensa paitsi heillä, jotka ovat aivokuolleita.
Kukaan ei räjäytä itseään ostoskeskuksessa eikä kukaan tapa ketään aivan tuntematonta tuosta noin vain ei etenkään täällä Suomessa. Eihän kukaan voi, vai voiko? Eihän ketään kiusata, eihän..
Eikä kenenkään ajatukset voi olla sekaisin eikä kenelläkään voi olla henkilökohtaisia ongelmia, josta emme tiedä ja joita ei oikein ongelmista kärsivä itsekään ymmärrä. Eihän?
Kun en tunne ketjun aloittajaa niin en tunne. Yritän vain herättää ajatuksia ja puran samalla omia tuntojani.
Ei omasta mielestään pahoista asioista kannata kenenkään ottaa stressiä. Kirjoittaja voi olla vaikka katkera ja tuntee tulleensa kaltoin kohdelluksi, ehkä syystäkin ja antaa tunteiden viedä itseään, mikä on aivan inhimillistä. Vaikeuksissa olevat ihmiset myös turvautuvat monasti haaveiluun niin kuin itsekin olen tehnyt ja teen edelleen. Monasti haaveilu piti pystyssä ja antoi toivoa. Ei tuo kukaan tule väliimme-tyylinen juttu välttämättä ole sen kummempaa kuin haaveilua ja toivetta hyvästä ystävyydestä.
Aivan samalla tavalla ammattiauttajat jossittelevat ja arvailevat, joskus varsin tökeröstikin.
Teksti oli kyllä mielestäni ristiriitainen eikä antanut kuvaa kovinkaan tasapainoisesta henkilöstä, jolla olisi erittäin vahva itsetunto vaan henkilökohtaisesti ajattelen, että kirjoittajalla voi ollakin erittäin vahva itsetunto joissain asioissa ja toisissa hän ei olekaan niin vahvoilla, mutta eikös tämä ole ongelmaisille tarkoitettu palsta?
hei
et todellakaan ole ainoa yksinäinen fiksu.
Kirjoitit että pelkäät ajautua kierteeseen,jossa
"pääni on täynnä asioita, joita en voi tai en tahdo kertoa kenellekään".
Mulle on ollut päiväkirja tosi suuri asia jo pitkään. Tietenkin pidän huolta, että sitä ei kukaan muu missään tilanteessa pääse lukemaan. Mutta itselleni se on aina helposti saatavilla.
Siihen voi kirjoittaa juuri ne kaikki asiat pois päästään! Myös ideat jotka muuten helposti unohtuvat toisten juttujen alle.
Kyllä sydänystäväkin löytyy ennenpitkää.
Ja suurta on, että ihmisessä on särmää! Hänestä voi tullakin jotain.
Kirjoitit ettet halua kenenkään tulevan ystäväsi ja sinun väliin - hmm. Ei ketään ihmistä voi omia itselleen vain. Se rajaa ja estää henkisesti rikasta elämää.
Kun olet älykäs, olet varmaan huomannut ettei kannata itsestään niin puhua toisille. Antaa pikemminkin heille tilaa ja olla kiinnostuneena antennit pystyssä.
tsemppiä
jatkan edelliseen viestiini vielä muutaman lauseen, jotka kirjoitin toiseen paikkaan vastaukseksi 'skitsolle'. Mutta yhtähyvin sinullekin, ketjun aloittaja.
--------
Yksinäisyyskin on kipeää ja todellista. Juuri kun olisi kaikenlaisia asioita, joita ei voi uskoa kellekään muulle, korkeintaan päiväkirjansa.
Niinhän me kaikki ollaan ihan erilaisia kuin kukaan toinen ihminen. Ja kuitenkin niin samanlaisia joissakin toimintamekanismeissamme, vaikka kuinkakin tiedostamattomissa.
Eräs osa aikuisuuteen kasvamista on juuri sen oman 'erilaisuutensa' ja oman itsensä löytäminen. Ei samaistumalla ja matkimalla, vaan huomaamalla ne erilaisuudet itsen ja toisen välillä.
Sen jälkeen voi löytää niitä tosi ystäviäkin, nauttia heidän erilaisuudestaan ja inspiroitua siitä.
terve,
luin äsken kuulkaas palikat otsikolla kirjoittaneen kirjeen sinulle. Hän on täysin oikeassa. Hyvä kun kirjoitit.
Ei kenenkään ole hyvä olla yksin. Mulla on sama ongelma kavereiden suhteen. Mullakaan ei ole yhtä niin sanottua kunnon kaveria ellei lasketa mukaan mun veljeä joka aina on mun puolella. Ja ne, jotka aliarvoivat toisten vaikeuksia tai heikkouksia, sanon suoraan painukaa v....n. Teillä ei näytä olevan hajuakaan siitä, miltä toisesta tuntuu.
Ja sinulle yksinäinen joka kirjoitit aiheesta. Laita itsestäsi jotain tuonne nettipalstalle treffit-kohtaan , niin kyllä ilmoituksia rupeaa tulemaan, tosin osa niistä on pervoja ja niille ei kannata vastata.
Sun kannattaa varmaan ottaa myös yhteyttä johonkin ilmaiseen auttajapalveluun. mun kohdalla oli niin ettei maksanut mitään ja kävi katsomassa minua . en tiedä onko sinun paikkakunnallasi tällaista palvelua, mutta kysy.
tsemppiä. tiedän miltä yksinäisyys tuntuu ja mitä on kun katsotaan kuin halpaa makkaraa ja pahinta se on jos sitä tapahtuu läheisten tai sukulaisten osalta.