Nyt tuntuu että viimeinen raja on ylitetty en enää JAKSA "elää" näin, ilman mitään tarkoitusta tai päämäärää. Mutta tiedän, tiedän: tämäkin tunne menee ohi, se muuttuu välinpitämättömyydeksi ja tunnottumuudeksi. Pitäisi nauttia tästä hetkestä kun tuntee edes jotain. Mulla ei oo enää oikeastaan ketään. Mä en enää jaksa nousta ylös ja yrittää voitte uskoa että yritetty on, mutta aina on käynyt huonosti. Tämä on kohtalo joka pitää hyväksyä. Olis helppoa tappaa itsensä, helppoa ja nopeaa. Mutta jostain käsittämättömästä syystä jokin pakottaa mut elämään ja se onkin kaikista sietämättömintä! Jokin voima ihan vain vittuillakseen käskee pysyä elossa ja niellä kiltisti kaikki paska mitä milloinkin elämä tarjoaa, ainoa helppo ratkaisu, eli itsemurha, on "kielletty". Ihan kuin siinä murmelin päivä elokuvassa; joka päivä pitää herätä eikä mikään koskaan muutu.Tuntuu pahalta. Negatiiviset tunteet kiertävät kehää päässä kunnes voimat on loppu ja ei enää jaksa tuntea mitään. Olen yksinäinen ja HÄPEÄN sitä. En osaa elää. Ainoa syntini on ujous ja hienoinen erilaisuus, jonka takia minusta tuli kiusattu ja lopulta täysin huomaamaton. Kyllä minäkin olen ollut haluttua ja hyvää seuraa, minäkin olen loistanut. Mutta sitten on lopulta tullut puukkoa selkään. Miten tässä nyt sitten pitäisi jaksaa luottaa ihmisiin? Anteeksi itsesääliä tihkuva vuodatus, halusin vain purkaa jotain...välillä tämä elämä painaa ihan liikaa.
jos joku tahtoisi kirjoitella: [email protected]
jos joku tahtoisi kirjoitella: [email protected]
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei kai elämä ole helppoa yhdellekkään meistä, mutta kerranhan sitä vain eletään ehkä huominen tuo tullessaan jotain jonka tähden kannattaa jaksaa.
paska reissu mutta tulipa tehtyä
toimiin.Kyllä tekemistä löytyy esim. töitä,opiskelu,harrastukset tai ihan vaan vapaaehtoistyö? Ja rohkeasti juttelemaan ihmisten kanssa, ujous ja arkuus poistuu ajan myötä kun saa tarpeeksi kokemusta sosiaalisista tilanteista :)
mielialalääkettä lääkäriltä. kuulostaa masennukselle. niitä popsii noin miljoona suomalaista.
Ajattele hyviä puoliasi. Meissä jokaisessa on jotain hyvää, tai absoluuttisen pahuuden vallassa ainakin jotain mitä osaamme tehdä hyvin.
Sinä osaat kirjoitustaidostasi päätellen ainakin kuvailla tilannettasi ja valittaa hyvin. Sekin on paljon enemmän kuin monet muut osaavat. Itseilmaisu on tärkeä asia.
Tasan viikon päästä on vuoden pimein päivä. Sen jälkeen kaikki on taas valoisampaan päin!
Mitä konkreettista olet loppujen lopuksi tehnyt tilanteesi eteen. Kuulostat yksinäiseltä, onko sinulla täällä edes treffiprofiilia. Jumala ei voi auttaa sinua saamaan lottopottia jos et edes lottoa.
oli ensimmäinen askel kohti parempaa. Sait ainakin vähän purettua tuntojasi johonkin. Tuo tunnottomuuden tunne on kyllä todella hirveää. Itselläni on tapana stressata tietyistä asioista todella paljon, ja sitten kun se vaan kasaantuu, tulee todella masentava olo ja voi mennä monta päivää, ettei oikeastaan pysty tuntemaan yhtään mitään. Kavereita minulla kyllä on, ja olen erittäin onnellinen siitä (toivottavasti en masenna sinua enempää, kun valitan vaikka minun asiat ovat loppujenlopuksi aika hyvin), mutta he ovat vain sellaisia kavereita, ja tuntuu mahdottomalta, että pystyisin puhumaan heille tunteistani. Yritänkin yleensä vältellä heitä kun on masentunut ja tunnoton olo, koska on niin vaikeaa yrittää esittää, että onpas taas hauskaa, kun tosiasiassa pää on juuri hajoamassa, mutta kun on vaan niin vaikeaa näyttää tunteensa, ja luultavasti minua pidettäisiin seonneena jos kertoisin miksi olen masentunut, eli pelkään menettäväni heidät.
Haluaisitko kertoa itsestäsi jotain? esim. opiskeletko/työnteletkö, harrastatko jotain? Jos sinulla on paljon "ylimääräistä" aikaa, niin mielestäni (joku sen jo ehti mainitakin) vapaaehtoistyö voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto. Se olisi mielestäni erittäin hyvä keino auttaa sekä itseä että muita, mutta pitäisi ensin pystyä voittamaan ujous sen verran, että voisi ryhtyä siihen.
Mutta ethän luovuta, sillä olen varma, että jossain on sinulle jotain hyvää, ja vaikka en sinua tunnekkaan, niin uskoisin, että sinulla olisi niin paljon annettavaa. Ja haluan vielä kiittää siitä, että kirjoituksesi sai minutkin hieman purkamaan tuntojani. Kiitos! Koita jaksaa, ja saada taas elämästä kiinni, ja muista, että SINÄ olet tärkeä.
hei,
ymmärrän hyvin tunteesi ja miltä silloin tuntuu kun olo on tuollainen. olin itse itsemurhaa lähellä vaikean masennuksen vuoksi kun mikään ei enää kiinnostanut. sain mielialalääkkeitä ja rupes osaltaan auttamaan .
tärkeätä on se, että sais itsestäsi irti sen verran, että tekee jotain mielekästä. Vaikka olenkin mies, mulle se oli siivousta, nurmikonleikkuuta. Sain iloa kun oli siistiä ja nurmikko viimeisen päälle ajettu. ja oli muuten , naapureita myöten pyydettiin leikkaamaan. kun tekee jotain ei ehdi keskittymään tympeään oloonsa.
toiseks, jos sulla on joku hyvä kaveri, niin puhuminen on erityisen tärkeää!!!MITÄ ENEMMÄN PUHUT MURHEESTASI, SITÄ PAREMMAKSI OLOTILA MUUTTUU KUN EI PÄÄSTÄ SITÄ PATOUTUMAAN SISIMPÄÄN.
Myös jos on hyviä kavereita, harkitse esim. ulkomaanmatkaa etelän lämpöön kaverin/kavereiden kanssa jos vain rahatilanne ym. seikat sallivat. viikko muissa maisemissa auttaa kummasti rentoutumaan arjesta.
että tämmöstä. pärjäile. terv. mies 35v.
Aloita vaikka ajattelemalla että vielä jonain päivänä MINÄ olen onnellinen, vielä tulee se päivä kun elämä tuntuu hyvältä, haluan nähdä sen päivän, ennen sitä en luovuta!
Onko sinulla töitä, opiskeletko, mitä teet? Aloita yksinäisyytesi muurin purkaminen vaikka siitä että teet joka päivä jonkun kivan jutun. Käyt lenkillä, laitat kotiin jotain nättiä, hymyile kaupan kassatätille leveästi, siivoa, lähetä jollekkin postikortti tms...
Kirjoitit että olet yksinäinen ja häpeät sitä. Mietin että miksi suotta hävetä kun ei ole kenelle hävetä kun on niin yksinäinen. Lähde johonkin harrastuksen pariin että saat ajatukset muualle.
Puhu jollekkin, puhu vaikka terveyden hoitajalle. Kerroit että sinullakin on ollut loistohetkesi. Mikä sinut ajoi yksinäisyyteen. Käsittele tämä syy pois mielestäsi ja tule sen kanssa sinuiksi ja lähde eteenpäin...
No, kirjoittelehan taas mitä olet tehnyt. Toivoisin kuulevani sinusta ja siitä mitä ryhdyt päivänmittaan puuhastelemaan.