masennuksesta kärsivät.Oletteko sairaslomalla vai sinnittelettekö työelämässä.Itse olisin saikkarin tarpeessa kun kaikki tuntuu ylivoimaiselta ja ihan kuin taidotkin olisi tavallaan hukassa.Aloitekyky kotona on nolla kun töissä puristaa mehut irti itsestään.Olen huolissani tilanteestani,sentään pääsen vielä sängystä ylös,itken päivittäin,itsetuhoajatukset valtaavat mielen ja en minä kuolla halua.Ne vain valtaavat välillä mielen.Häpeän tilannettani,vain pari hyvää ystävää tietää mistä kärsin.En enää nauti mistään kuin hetken.Rauhoittavia otan lähes päivittäin,tosin pienellä annoksella.Haluaisin nukkua vain ja pois tästä elämästä.Minusta on sanottu että olen selviytyjä,nyt tuntuu siltä että en selviydy.Saikkaria en voi ottaa tässä vaiheessa.Masennuslääkkeitä en ole vielä halunut,mutta enää on vain ajan kysymys että pitäisiköhän.Olen yksin ja sekin ahdistaa jo ja aikaisemmat menetykset.Kohtalotovereilta odotan viestiä...
hei,te
keskivaikeasta
5413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suosittelen ehdottomasti masennuslääkkeitä. Keskustelin juuri tänään työterveyslääkärini kanssa siitä, kun vuosi sitten kieltäydyin masennuslääkkeistä ja otin vain 3 viikkoa sairaslomaa ja masennus iski nyt takaisin pahasti; niin että jos masennuksesta pääsee yli ja kun se taas seuraavaksi iskee uudelleen, se iskee aina vain pahempana. Siksi on hyvä että nyt syön lääkkeitä ja tiedossani on syy-seuraussuhteet. Oloni ja ajatukseni ovat olleet jotain kuvailemasi tapaisia.
Olen syönyt lääkkeitä vasta viikon, hoitovaste saadaan n. 2-4 viikon kuluessa lääkityksen aloituksesta. En ole sairaslomalla, en yksinkertaisesti voi nyt jäädä pois töistä. Lääkärini sanoi että voin koska tahansa ottaa yhteyttä, niin hän kirjoittaa sairaslomaa, vaikka ihan pari päivää flunssasta. Jos tarvitsen enemmän, niin saan pidemmänkin sairasloman. Seuraava käynti lääkärillä on kahden viikon päästä, en tiedä jaksanko sinne asti. Yritän ainakin ensi viikon puoliväliin ja jos tuntuu, niin haen loppuviikon saikkua.
Masennustani ei ainakaan helpota se että työpaikallani uusi esimieheni käyttäytyy lain osoittaman epäasiallisen kohtelun mukaisesti (minua ja kaikkia muita naisia kohtaan). Tästäkin olemme keskustelleet työterveyslääkärin ja esimieheni esimiehen kanssa, joista jälkimmäinen keskustelu ei tuottanut tulosta. Lääkärin mielestä minua voidaan hoitaa vaikka kuinka, mutta elleivät olosuhteet töissä parane (esimiehen suhteen), en pääse yli masennuksestani. Lääkäri suositteli, että ottaisimme työpaikalla yhteisesti psykologin selvittämään asiaa tai että minun on vaihdettava työpaikkaa (mikä ei lääkärinkään mielestä ole reilu vaihtoehto). Laitoin jo tänään työhakemuksen menemään. Toisaalta ala jolla työskentelen ei ole ihan omintani, joten urani (ja terveyteni) kannalta työpaikan vaihto voi olla oikea ratkaisu, mutta tällä hetkellä uuden opettelu tuntuu vaan äärimmäisen stressaavalta. Mennään tässä nyt päivä kerrallaan, katsotaan mitä elämä tuo...
Tsemppiä sinulle!
sivuvaikutukset.Pelkään että olen jokin zombie töissa,tai tunteet latistuu ja täällä saa lukea kaikenlaisista sivuoireista.Mitä lääkettä syöt?
ollut vuoden sairaslomalla. Sen jälkeen töissä ja välillä muutamasta viikosta kuukauteen sairaslomalla, kun voimat loppuu.
Lääkkeitä kannattaa ainakin kokeilla. Mun kohdalla piti käydä läpi useampi lääke, ennen kuin löytyi mulle sopiva. Mulle sopi parhaiten Efexor. Sivuoireita ei juurikaan ole. Tunteet on kyllä hieman jäissä, mutta se voi johtua myös masennuksesta. Zombimaista oloa efe ei mulle ole aiheuttanut.
vaikuttaa yksilöllisesti,mutta mikä lääke ei sopinut sulle? jollekin efe on aiheuttanut alussa ihan epätodellisen olon...pakko kai alkuvuodesta mun on aloitettava syömään niitä.Ei ole enää normaalia että mun ajatukset kiertää samaa epätoivoista rataa,itken herkästi,ärsyynnyn herkästi,koko ajan voimaton olo,tuntuu että kukaan ei välitä ja haluaisi vain pois täältä kärsimästä vaikka naamioin tunteeni aika hyvinkin muilta.Käyttäydyn kuin muistihäiriöinen välillä ja hymy kadonnut jo aikaa sitten.
Itse olen tosiaan vasta aloittanut lääkityksen, mutta en todellakaan sanoisi että oloni olisi kuin zombiella. syön Cipramiliä, serotoniinin takaisinoton estävää lääkitystä, ei aiheuta riippuvuutta. Katsotaan nyt kun hoitovaste saavutetaan. Alkuunsa on kyllä väsyttänyt, eikä ruoka ole maistunut, suorastaan etova olo ollut, mutta toiveet on kyllä korkealla. Nyt ruokahalu palannut taas. Enkä tietenkään ole unohtanut luonnonlääkkeitä: iltauni, liikunta jne.
Kokeilemallahan selviää mikä sulle sopii, jossain vaiheessa kai ymmärrät, että olosi ei ainakaan voi mennä pahemmaksi... Kannattaa ottaa kaikki keinot käyttöön ennenkuin on oikeasti liian myöhäistä, eihän sitä voi tietää kuinka pahaksi masennus muuten iskee.