Mä oon 16 v jätkä. Oon ihastunu yhteen mun koululaiseen 14 vuotiaaseen tyttöön. Ongelma on se, että tyttö on masentunu ja koulukiusattu. Must se tyttö on aika kaunis ja tosi kiinnostava. Mut monet on varottanu mua, ettei kannata puuttua vakavasti masentuneeseen tyttöön. Ja meidän koulussa on huhuja, että se tyttö on saatananpalvoja, mut ei must kyl oo, se on vaan hevari. Mitä mä teen? Mä haluaisin jutella sille, mut en oo ikinä jutellu sille ja se varmasti säikähtäs ja pitäs mua outona jos menisin vaan sen luo ja alkasin hölöttään kaikkee... Mitä mä teen? Mitä mä sanon sille? ja turha sanoo, että yritä saada ensin katsekontaktia kun se ei onnistu, tyttö katsoo aina alaspäin ja sit sil on hiukset kasvojen edessä....
Auttakaa nyt hei
16 v poika
4527
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voit vaikka morjenstaa ohi kulkiessa. Se ei vielä tarkoita mitään vakavampaa, mutta osoitus, että olet pannut tytön merkille. Ja voihan olla, että juuri sen takia tyttö on masentunut, koska ihmiset karttelee häntä. Rohkeasti vaan!! Tsemppiä!!
sano sille ettei saa näyttää niin pahantuuliselta ja että piristyis vähän =)
saatananpalvojat ja hevarit = kaksi täääääääysin eri asiaa.
uskon että jos olet mukava tyttöä kohtaan niin voit jopa auttaa omalta osaltasi hänen kiusaamisensa suhteen: saat sen todennäköisesti loppumaan, tai jos et niin ainakin hänellä on joku joka välittää. varmasti masennuskin vähän helpottaisi.
olettaen siis että hänen suunnaltaan tulisi vastakaikua tunteisiisi =)
Turha toivo. Jos ei sussa ole mitään enkelimäistä ja hienoa niin hän tuskin edes kiinnostuu susta.
En kyllä usko tuohon.
Kerronpa tässä lyhyesti mun tarinan.
Mua ei oo koskaan varsinaisesti kiusattu, mutta seiskan puolivälissä,eräs erittäin kauhea asia tapahtui ja masennuin..
Niin, mun erittäin läheinen ystävä kuoli.
Muut kaverit yrittävät tukea mua, mutta mulla oli niin tyhjä olo,että halusin itsekin vain pois täältä.
Lopulta mun kaverit alko vieraantua eikä ne enää tienny mitä ne tekis.Moikkaili ne ja kysy ne aina kuulumisii, yritti saada mua mukaan juttuihin, mä tuskin jaksasin vastata.
Tunsin itseni ulkopuoliseksi ja syrjityksi kun tiesin,että ystäväni vain tavan vuoksi kysyivät kuulumiset.Ymmärrän kyllä heitä, eivät he olisi voineet muutakaan.
Eli menetin siinä muutkin ystäväni lopulta.
Mulla vaan ei ollut halua mennä mukaan niiden juttuihin, mieluummin halusin olla yksin vaikka sekin alkoi pahimman tuskan lievitettyä hiukan, tuntua pahalta.Aina yksin oleminen.
Mutta sitten.Sitten tuli mun pelastaja.
Mä oon ikuisesti kiitollinen hälle, aloin pikku hiljaa taas nauttia elämästä.
Eli mee juttelee sille tytölle.
Yrität ainakin.Pyydä vaikka häntä kahville joskus koulun jälkeen.
Tutustut pikku hiljaa tyttöön.
Ei kellään oo hyvä olla yksin.