Millainen arvomaailma Sinulla on?
Onko koti, tasapainoinen kotielämä, hyvä taloudellinen tilanne, hyvä koulutus, mukavat harrastukset ja miellyttävä ysäväpiiri etusijalla?
Vai arvottaako joku aktiivisen seuraelämän ja baareissa juoksemisen ykkössijalle?
Onko koti, tasapainoinen kotielämä, hyvä taloudellinen tilanne, hyvä koulutus, mukavat harrastukset ja miellyttävä ysäväpiiri etusijalla?
Vai arvottaako joku aktiivisen seuraelämän ja baareissa juoksemisen ykkössijalle?
Vastaukset 18
Vanhimmat
mulla oli kans toi kysely ikä joskus 4-5v...
mutta hyvää jatkoa.
"säälittävä"
1, 3,4 ja 2 ja välillä 5 on kumminkin 2, tai 1. harvemmin 1. mut joskus.
ymmärrän heti mis meet:)
kossu ryypyt ja mee nukkumaa
Keski-ikäisessä arvomaailmassani ykkösenä on baareissa hilluminen ja siihen kuuluvat oheistuotteeti: satunnainen seksi ja viinanjuonti.
Enkä näe siinä mitään väärää.
sunkin life
sitä, että satsaan itseeni ja hyvinvointiini. Mm. kaksi kertaa vuodessa kaukomaille, tarv. jalkahoidot, kampaajat, kosmetologit.Itseopiskelu työn ohessa, harrastukset ovat tärkeitä ja niiden parissa olevat ihmiset.
Olisinpa vain niin nuori kuin keski-ikäinen. Varmaan puhutaan kolmikymppisistä, nuo ajat ovat takana. Mutta muisti toimii, koetan tonkia. Sikäli helppoa, että arvomaailma ei ole paljoakaan muuttunut. Pidin jo silloin kaikesta kotoisen mukavasta, ihan ykkösjuttuja, ja olen aina ollut tylsän perinnesidonnainen, mikään ei saisi liikaa muuttua ;). Hyvä koulutus oli itsestään selvyys, samoin turvallinen taloudellinen tilanne, köyhän opiskelijan päiviin en halunnut palata ikinä.
Ystävät, paljon ystäviä, olisi ollut nuorempana, hiukan vielä keski-ikäisenäkin, kiihkeä tavoite. Ujolla missio kompasteli, varsinkin kun nuorena vaihdoin paikkakuntaa, koulua ja opiskeluympäristöä ja tuttavia. Kolmissakymmenissä olin jo sosiaaliselta vaikuttava puolierakko, kuten tänäkin päivänä. Ihmismassat rasittavat, iloa voivat tuottaa vain yksittäiset ihmiset tai pienryhmät. Niin että bailut, firmanjuhlat, yhdistystapahtumat yms. tuppaavat olemaan enemmän velvollisuutta ja vähemmän aitoa viihtymistä eikä juuri ikinä irrottelua - mitä se sitten tarkoittaakaan. Aina yksin, vaikka olisin ryhmässä. Paitsi kumppanin seurassa ei koskaan yksin, ei näyttelemistä (näyttelen hauskaa aika onnistuneesti), väkijoukotkin siedettäviä, kun ne sai kohdata yhdessä. Keski-ikäisenä en tuntenut muita lesboja, kuin oman kumppanini.
Kirjat, musiikki, muu taide, historia arkeologia, popularisoitu tiede, matkat, yhteiskuntapolitiikka, semmoiset jutut, niiden kokeminen kumppanin kanssa tai yhden/parin kaverin kanssa, keskustelut ja kinat, hauskaa. Edelleen. Baarikierrokset akkaporukalla kerran, pari vuodessa jäivät vähitellen kaikilta tutuilta, sitten kotikutsutkin, ei riittänyt harrastusta. Vanhemmiten ystäväpiiri on noussut taas etusijalle, leppoisissa merkeissä, vailla liikaa yrittämistä. Arvostan todella.
Olisinpa vain niin nuori kuin keski-ikäinen. Varmaan puhutaan kolmikymppisistä
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Tuota... aiotko itse kuolla kuuskymppisenä? Minä ajattelen että keski-ikä olisi jotain neljä-viiskymppiä.
Olenkohan keski-ikäinen, 46 vee? Ei kylläkään siltä tunnu eikä NÄYTÄ. Ehkäpä jotkut ylipainoiset heteronaiset ovat 46 vuotiaana keski-ikäisen näköisiä, mutten minä - lebbis on aina nuorekas!
Kolmekymppiset eivät ole lähelläkään keski-ikää.
Ihminen on juuri niin vanha tai nuori, kuin itsensä tuntee. Jotkut "kuulemma" syntyvätkin vanhana.
Olen ollut huomaavinani, että muiden "keski-ikäinen" liikkuu aivan eri vuosikymmenissä kuin minulla. Pienestä pitäen olen sijoittanut ao. iän noin viiteenkymppiin ( /- rapiat kumpaankin suuntaan). Eli keski-iän kriisit ovat mielestäni 50:n villitystä, masennusta vanhenemisen kynnyksellä tms. Paljon tullut väiteltyäkin aiheesta.
Mutkun alle parikymppisenä ollessani muiden asteikossa ehdottomasti kolmekymppiset olivat keski-ikää, ja kun vanhenimme itse vielä 10v, niin keski-ikäulottuvuus oli heillä liukunut 4-kymppisiin. Ts. eteenpäin suhteessa omaan ikään. Mulla asteikko on aina ollut staattinen, mutta olen antanut periksi enemmistölle. Synnyin 5-kymppisille vanhemmille ja isosiskoni oli lähes sen ikäinen, kuin kaverien äidit, joten ajattelin lapsena tätä syyksi heittoon aikaperspektiivissä.
Kun palstan enemmistö on todella nuorta, oletan sille 30v olevan jotain hervottoman kypsää, siis keski-ikäistä, johon ennakkoluulottomasti SAATETAAN rakastua "hurjasta" 10-15v ikäerosta huolimatta ;). Näinhän täällä kirjoitetaan. Vastaavasti hellyttävän nuoret 35-vuotiaat viittavat itseensä kuin Metusalemiin. Ja osa nelikymppisistä naisista, PARHAASSA IÄSSÄ, jos multa kysytään, elävät kuin luopumisen aikaa. Se peli ei vetele: 40 ja on magneettia!
Aion muuten sinnitellä 95v ikään, en viitsi niitä 100-vuotisjuhlia .. tututkin jo kaikki kuollu tai niillä edustusrollaattorin väri ei sovi juhlakolttuun.
Näin on. Oikeasti olen aina ajatellut samoin :D.
"Aion muuten sinnitellä 95v ikään, en viitsi niitä 100-vuotisjuhlia .. tututkin jo kaikki kuollu tai niillä edustusrollaattorin väri ei sovi juhlakolttuun."
Turussa vastikään 105-vuotias nainen osallistui pikkusiskonsa 102-vuotisjuhliin ;)
En muista värien yhteensopivuutta, mutta aika pirtsakka uutinen.
Tärkeysjärjestyksessä ykösestä lähtien;
henkinen tasapaino, ihana kaikessa.
Tokana fyysinen hyvinvointi,
kolmantena läheiset ja ystävät.
Sitten taitaapi tulla se raha; olisi kornia ajatella; ettei raha ratkaise.
Mikähän olisi sitten vitosena jonossa, taitaa näköjään mennä nämä loppupään "arvokkaat" hiukan mielialan mukaan.
Ja tänään se vitonen on kauneus.
Kyky nähdä kauneutta ja sen myötä arvostaa sen olemassaoloa.
keski-ikäinen ? Ei nykyään vallitsevan määreen mukaan ainakaan vielä 30-50 vuotias. Hiljakkoin jokin taho (taisi olla KELA) määritteli keski-ikäisen henkilöksi, joka ei ole fyysisiltä voimiltaan vielä toisten avun varassa ! Siis onhan noita yksin kotona asuvia, itse omat asiansa hoitavia keski-ikäisiä vielä jopa 90 vuotiaissa !
Että ehkä kyselijän kannattaisi tarkistaa nämä käsitteet ennen kyselyjään. Luokitus menee nykyään suunnilleen: sylilapsi>lapsi>nuori>nuori aikuinen>aikuinen>keski-ikäinen>vanhuus väestöön kuuluva.
Keski-ikäisen määreeseen täyttävät aikuiset ovat suunnilleen henkilöitä, jotka ovat vanhuus eläkkeellä, mutta eivät vielä kotiavun/vanhainkodin/vuodeosaston suojissa.
Ehkä oli tarkoitus kysellä aikuisen lesbon elämän arvoja ? No, niistä minä taas en tiedä mitään, kun olen ikuisesti 21 v. :)
mimä haluan arvostaa,että elämä on turvallista
ja että perhe-elämä tasapainonen.arvostan hyviä
hetero ystäviäni.ja että mulla kaikkia harrastuk
sia,haluan kunnon työtä nyt tulevaisuudessa asia
on nyt vähän huono täl hetkelä.huolehdin ulkosesta olemuksestani olen nuorekas.ja yritän
harrastaa liikuntaa enkä polta.arvostan lapsia
ja elämän tasapainoa.tietty arvostaisin omaa ku
mppaniani.(:l-ystävät vain vois olla enempiki.
siinä on kokemusta jo hyvästä ja huonosta--
eli voi suosiolla viettää vain hyvää elämää:)