Miksi yleensä autistiseilla ja aspergereilla ei ole ystäviä ollenkaan ja on vaikea saada heidät ystäviksiin?
vaikea saada ystäviä
Asperger
81275
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
He eivät välttämättä ymmärrä sosiaalista viitekehystä niin hyvin.Ovat älykkäitä jollain tietyllä osa-alueella ja haluavat puhua siitä.Sosialisointihan on hyvin pitkälti lyhytttä,ilmeikästä ja vuorovaikutteista dialogia,small-talkia vailla sen syvällisempää merkitystä.Käsitttääkseni autistien sosiaalisten vinkkien,esim.vitsien,käsittämiskyky ei välttämättä ole niin hyvä ja ottavat asioita mustaa valkoisella, siis tulkitsevat lauseita sanasta sanaan.Eikä heitä välttämättä kerta kaikkiaan kiinnosta kuin omat asiat.Tällaisten henkilöiden kanssa jutustelu on silloin tietysti hankalaa ja kaverit voi olla vähissä.
???
Jos heidän huumorintajunsa vain on sellainen, että he ovat ottavinaan kaiken tosissaan ja seuraavat miten toinen siihen reagoi?
Vuorovaikuttaminen toisten ihmisten kanssa, keskusteleminen.En tiedä tarkoititko kyssäreilläs tätä...
sosialisoida: "ottaa yksityinen omaisuus, varsinkin tuotantovälineet, yhteiskunnan haltuun"
Ehkä tarkoitit 'seurustelua', ihmisten kanssa 'kommunikointia', 'kanssakäymistä' muiden kanssa.
Totta kyllä kovin hyvää sanaa siihen ei näytä suomessa olevan, jos tarkoitit mitä arvelen, mutta ei suomea puhuta niin että otetaan englannista/ ruotsista sana ja sitten annetaan sille suomalaiset päätteet.
Kiitos tiedosta/korjauksesta.Tarkoitin juuri "seurustelua".
Aspergerimä elämisestä. Ajautuminen sivuraiteelle ilman dg, oli huono lähtö
sosiaalisten taitojen kehittymiseen/ystävyyssuhteiden solimimiseen.
Jo yks paha katse tai sana sai meikämannen vetäytymään tilanteesta pois.
Valitettavasti en ole tässä yksin. Syrjäytymisvaara on monille tuttu.
Jokaiselle kattilalle löytyy kantensa. Ensin tilapäisiä naissuhteita.
Sitten kävi niin, etten voinut jättää häntä.
Olemme eläneet aviosuhteesa yli 10v.
Naimisiin mennessämme en tiennyt As tilanteestani.
Ei se ole mitään muuttanut - olen taittanut latvan ns.tasaltani.
Olen sitä mieltä edelleen, että jokaiselle hakevalle löytyy oma parinsa.
On vaikeitakin päiviä, mutta perusasetelma pysyy samana: tarvitsemme toisiamme.
kas kummaa kun ympärilleen katsoo - siellä missä assit on naineet, näyttää puolisokin olevan usein aika assimainen. Ei kumma kun sitten pennutkin on asseja. Jos ei kummalliselle immeiselle löydy kotipuolesta samanhenkistä - haetaan se ulkomailta.
Ulkomaalainen saattaa mennä paremmin lankaan, sillä hän ei ymmärrä, että assin kommunikaatiokyvyn puuttet johtuvatkin assiudesta! Saattaapa kestää monta vuotta, että puolison outous ei johdukkaan vieraan maan oudoista tavoista, vaan on assi. Näin toimii moni tuntemani assi ihan tietämättä itsekään, että on assi.
Eräskin ulkomaalainen assi päätyi perheenisäksi lääkäriksi Pohjois-Suomalaiseen pitäjään. Teki kuusi poikaa. Lopulta pienen paikan sosiaalisuus kävi liian ahdistavaksi. Mies katosi aika ajoin yksinäisille retkilleen. Lopulta tuli ero. Perhe ei ymmärtänyt, että perheenisä oli täys assi. Ehkei ymmärrä vieläkään, sillä välit meni ikävästi poikki myös lapsiin.
Mies sai uskonnosta lohtua ja saarnaa omaa uskoaan, joka ei tietenkään ole sitä samaa kuin perheessään. Uskontokin jakaa nyt perhettä.
Niin mutta assit on uskollisia puolisoita, jos vain vakka kanttansa sietää. Mutta ainahan väärinkäsityksiä voi syntyä ja etenkin asseille. Niimpä assimaisessa Suomessa löytyykin varsinkin näitä äitinsä kanssa asuvia vanhojapoikia. Vaikea heidän on vakkaa löytää vaikka on Internet.
Oma-alotteisesti se ei useinkaan onnistu. Tarvitaan sitä puhemiestä. Enne oli Suomessakin helpompaa, kun vanemmat valitsi tyttärelleen miehen. Kantta on vakalle paljon vaikeampi löytää - kun ei tanssipaikat tai kapakatkat liiemmin kiinnosta. Ehkäpä täältä Assis-palstoilta kansi sen vakkansa löytää?