Olen ollut tosi väsynyt ja ahdistunut. Viimein uskalsin hakea apua neuvolasta, hain aikaisemmin jo (puoli vuotta sitten) ja jouduin sellaiseen kuulusteluun että peräännyin nätisti ja olen yrittänyt jaksaa mutten enää jaksanut ja tänään olin psykologin luona ja uskotteko.. Se psykologi sanoi että olen hölmö, että hän ei ymmärrä mitä puhun, puisteli päätään ja sanoi että voin jutella näistä asioista joskus ensi vuonna jollekin toiselle.. Enää en uskalla kyllä soittaa mihinkään enkä puhua kellekään. Miksei hän voinut edes teeskennellä kuuntelevaa ja kiinnostunutta?
Terveyskeskuksessa sanotaan että ota yhteyttä neuvolaan. Neuvolasta lähetetään psykologille jota ei kertakaikkiaan kiinnosta. Kelle voin puhua? Onko kellään kokemusta yksityisistä psykologeista, onko sellaisia, minkä hintasia? Minulla hajoaa pää, tarvitsen ihmisen joka kuuntelee!!! Olen vain niin uupunut tähän.
Terveyskeskuksessa sanotaan että ota yhteyttä neuvolaan. Neuvolasta lähetetään psykologille jota ei kertakaikkiaan kiinnosta. Kelle voin puhua? Onko kellään kokemusta yksityisistä psykologeista, onko sellaisia, minkä hintasia? Minulla hajoaa pää, tarvitsen ihmisen joka kuuntelee!!! Olen vain niin uupunut tähän.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sos-puhelimesta, mulla ei ole numeroa, mutta kysy tiedustelusta. Oman kuntasi auttava puhelin varmaankin kuuntelee myös.
Jos jaksat, valita siitä psykologista, ei noin saa sanoa asiakkaalle!
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=21279&c=32&p=2&pm=1
Mielenterveystoimisto on se oikea paikka, ei neuvolasta mitään apua saa, Psykologi on aina yksilö, sen takia ei kannata lannistua jos yksi ammattilainen vaikuttaa vähän hölmöltä auttajaksesi. Olitko mtt:n asiakkaana? Niissä on yleensä jonoa, mutta parempi tuki myöhemmin kuin ei ollenkaan. Ja onhan sitten nämä valtakunnalliset kriisipuhelinpalvelut, joihin voi soittaa.
http://www.mielenterveysseura.fi/toiminta_palvelut.asp?main=Auttamispalvelut&page=2
Tosin karmeeta on se, että jos soittaa matkapuhelimella, tuleekin kalliinpuoleinen lasku..23 senttiä minuutti! Sairasta valtion taholta!
Mutta apua nopeasti sivulta voi ovelammin soittaa hesaan päin halvemmalla, jos tässä nyt nokkelakin jaksaa elämän puristuksessa koko ajan olla:
Kriisipuhelin (09) 4135 0500
maanantai-perjantai 9.00-21.00
lauantai-sunnuntai ja pyhinä 15.00-21.00
Nää tiedot sivulla
http://www.apua.info/apua_nopeasti.html
ja muutenkin hakusanalla kriisipuhelin löytyy monenmoista mielenkiintoista. Voi kokeilla vaikka siihen vielä laittaa oman paikkakunnan nimi perään tai jokin muu tärkeä hakusana, niin johan alkaa apua herumaan nopeammin.. tsemppiä avun etsintään meille kaikille väsyneille!
on saatavana lääkäriltä lähete yksityiseen terapiaan josta kela korvaa osan,kunhan haet ensin sen lausunnon.
Perheneuvolat on yksi askel,soitto ja kerrot pääpiirteittäi mitä tarvitset niin siitä se lähtee.
Mielenterveystoimisto on myös yksi.
Yksityiselle voit myös soittaa ja saada neuvoa mitä reittiä kannattaa lähteä kulkemaan,sillä vaihtoehtoja on.
Älä lannistu mikäli joku psykologi ey osannut sinua auttaa,heitä on niin erillaisia ja eri koulutuksen saaneita,vika ei sinussa.
Toivon,että saat jostakin apua,toivottavasti en vain sekoittanut sinua entisestään.
Hyvää jatkoa sinulle ja älä luovuta!
ja kuka kuulusteli?
Perheverkko löytyy netistäkin perheverkko@väestoliitto.fi,sinne voi myös soittaa...aloita vaikka sieltä. Kyllä paikkoja on, mutta niistä ei aina vain tiedä. Sullepa sattui kurja ammattiauttaja, mutta kaikki eivät todellakaan ole tuommoisia. Valita asiasta heti kun jaksat, ei ammattiauttajan kuulu noin sanoa, sillä ahdistunut henkilö ei ainakaan parane noista sanoista vaan masennus lisääntyy...
Joo minäkin menin tyhmyyksissäni kertomaan parisuhdevaikeuksista neuvolantädille ( siis ei mitään tosi vakavaa, väkivaltaa tms. vaan erimielisyyttä kodinhoidosta, omasta ajasta jne..ja on mies vähän mustasukkainenkin...)tämän jälkeen täti suhtautunut minuun todella tympeästi, en luota häneen enää ollenkaan, ei ole enää kiva mennä neuvolaan. :(
Kertoo hyvin siitä, että maassamme vallitsee valtavan julkisen terveydenhoitojärjestelmän luoma mahdollisuus piileskellä suojatyöpaikoissa. Taitavat nämä "ammattilaiset" unohtaa, että potilas on samalla asiakas ja että heidän palkkansa maksetaan veroista, joita taas maksaa jokainen kansalainen tavallaan. Eiköhän tämäkin kupla joskus puhkea...
Mutta kokeile ihmeessä auttavaan puhelimeen soittamista, kuten joku muukin vihjasi. Kerran soitin ja oli kyllä mukava nainen toisessa päässä! Juteltiin pitkään ja pelkästään jo se helpotti, kun joku kuunteli ja myös jutteli fiksusti. Sitten toinen konsti voisi olla yksityinen lääkäri. Niiden hinnoista voi kysellä ihan rohkeasti soittamalla ajanvaraukseen.
Tsemppiä sinulle! :)
Kiitos kaikille vastanneille, rohkaistuin nyt vähän, ehkä uskallan vielä yrittää. Helpotti jo kun sai vähän purettua mieltä täällä! Tuntuu kyllä että neuvola on ihan väärä paikka puhua asioista, me ei olla ollenkaan samalla aaltopituudella.
Joku kysyi millaiseen kuulusteluun jouduin puoli vuotta sitten. Minut lähetettiin neuvolasta psykologille, sain osoitteen ja ajan ja menin. Se oli jossain tällaisessa sosiaalitoimistossa(?) ja siellä oli sosiaalityöntekijä joka kyseli ja psykologi joka teki muistiinpanoja ja arvioi ja tarttui välillä johonkin vastaukseen. Kysymyksiä tuli tiukkaan sävyyn nopeasti, ja jos yritin vastata useammalla sanalla (kaikkiin kysymyksiin ei voi vastata kyllä/ei) niin minut keskeytettiin että tähän ei ole aikaa. Tunnelma oli vähän syyttävä ja kireä ja kysymysten nopea tahti teki siitä kuulustelumaisen. Muutenkin vaikea puhua ihan henk.koht.jutuista ja tuntui inhottavalle kun ei tiennyt kelle puhua, sille joka kysyi vai sille joka arvioi (ei ole kokemusta sellaisesta).
Ymmärrän että heille tulee kaikenlaisia tapauksia, ja aikaa on rajallisesti arvioida että miten paha tapaus kyseessä on, mutta ahdistuin koska tuli sellanen olo että he tyyliin arvioivat pitäisikö lapseni huostaanottaa tms, vaikka olin vain väsynyt ja kaipasin ihmistä jolle puhua.. Ehkä neuvolassa tehtiin virhe kun minut lähetettiin sinne, vaikka muitakin paikkoja varmaan olisi ollut. Mutta siitä käynnistä tuli niin paha mieli että päätin että minä en mene enää mihinkään ja kokosin itseni. Jaksoin tähän asti.
Kiitos teille, ihana kun on ihmisiä jotka välittää.
vielä perheasiainneuvottelukeskuksesta tai srk:n diakoniatoimistosta voit saada jotain apua, vaikka pyytää että jos löytyisi vapaaehtoinen tukihenkilöksi keskustelemaan ja ehkä konkreettista apuakin antamaan...
Jos ei lääkärikään ota kantaa tilanteesi, niin neuvoisin hakemaan apua seurakunnasta.