Kauhutarinoita olen kuullut ja yhden nähnytkin, mutta millaisia uros dogginne ovat toisia uroksia kohtaan?
Tai yleensäkkään, onko miten ärhäkkäitä?
Kaverilla oli aikoinaan doggi uron joka uros tappelussa oli korvansa menettänyt, muutenkin koira oli aika arvaamaton ja nopeisiin liikkeisiin ja ihmisiin vastasi rähinällä.
Mietiskelin vain tuossa että niinkin iso koira kun on kyseessä niin sehän on aivan mahdoton jos on tyyliin remmi rähjääjä tai muuten vihainen ja arvaamaton.
Kuitenkin olen kuullut/ymmärtänyt doggien olen lempeitä jättiläisiä, joilla ei niin helposti kärhämiä synny.
Mutta miten on?
Tuleeko koirasi toimeen toisten kanssa?
Tai yleensäkkään, onko miten ärhäkkäitä?
Kaverilla oli aikoinaan doggi uron joka uros tappelussa oli korvansa menettänyt, muutenkin koira oli aika arvaamaton ja nopeisiin liikkeisiin ja ihmisiin vastasi rähinällä.
Mietiskelin vain tuossa että niinkin iso koira kun on kyseessä niin sehän on aivan mahdoton jos on tyyliin remmi rähjääjä tai muuten vihainen ja arvaamaton.
Kuitenkin olen kuullut/ymmärtänyt doggien olen lempeitä jättiläisiä, joilla ei niin helposti kärhämiä synny.
Mutta miten on?
Tuleeko koirasi toimeen toisten kanssa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Riippuu ihan niin dogista. Tanskandoggihan on ihan rodun ominaispiirteeltään varauksellinen ja suojeleva. Hyvin tuo tulee esille omassa vasta puolivuotiaassa uroksessakin. Ei rähjää toisille koirille, vaikka vastapuoli räyhäisikin. On kyllä varautunut ja nostaa karvansa pystyyn,mutta rauhoittuu kun on hetken tilannetta katsellut. Vaikea sanoa tapausta tuntematta, mutta onkohan kertomallesi urokselle sattunut pentuna joku haaveri toisen koiran kanssa ? Eli olisi niin sanotusti pelkorähisijä. Puolustautuu jo ennen kuin uhkaava tilanne kehittyy riitapisteeseen. Kuvaamasi käytös ei ole sallittavaa millään koirarodulla, ja aina kun molossiroduista on kyse,niin seuraukset voivat olla kohtalokkaatkin.
Meillä vajaa 2 vuotinen doggi uros. Meidän kohdalle on sattunut todella sosiaalinen tapaus, tulee toimeen kaikkien kanssa niin urosten kuin narttujenkin, mitä kovempi leikkimään sen parempi. Ainoat tilanteet joissa ei tulla toimeen ovat esim sellaisia että koirapuistosta löytyy keppi tms. ja toisella koiralla on se suussa ja meidän poitsu tulee varastamaan/vetämään sitä ja toinen murisee ettei hänen keppiään vielä. Meidän poika ei tuollaista ymmärrä vaan aloittaa myös murinan. Ne koirat taas jotka vetävät keppiä tai antavat doggimme jahdata keppiä ja koiraa tulevat hyvin toimeen. Samaten kun lenkillä menee ohi muriseva koira niin meidänkin aloittaa möykäämään tosin sekään ei ole totista murinaa vaan murisee lähinnä kun toinenkin murisee!
Mutta varauksellisiahan doggit kyllä ovat jos pimeässä metsässä tulee joku vastaan aloitetaan murina kunnes nähdään mikä sieltä tulee mamia kohti, silloin doggini seisoo aina minun edessäni ja rauhoittuu kun näkee tulijan.
Ihan sama reaktio on meidän koissulla pimeillä lenkkipoluilla. Ihailtava piirre koirassa, kunhan se ei mene tuosta pidemmälle.
Pimeillä poluilla, jossa ei ole valoja tai on muuten vaan hämärää, tyttö alkaa murisemaan ja päästelee suustansa "uff uff"-ääniä. Mutta ei kävisi päälle. Muutenkin on rauhallinen ja tosi tasainen luonne. Pienenä oli hiukan arka, nyt tosi reipas.
Samoin sellaiset ihmiset, jotka seisovat paikallaan joissain tilanteissa, se laukaisee kanssa epäluuloisuuden koirassani.
Kotona vahtii kovasti ja ovikellon soidessa kyllä kuuluu oven taakse!
Tosi kiltti, rauhallinen, sosiaalinen leikkisä yksilö! Pitää kovasti ihmisistä ja toisista koirista!
Olen ylpeä koirastani!
..vaikka onkin doggi-narttu,on tämä neiti todella lempeä otus muille eläimille.-Niin koirille kuin kissoillekin. Jokaisen kanssa on toimeen tullut,ja välillä tuntuu,että on "liian sosiaalinen" tapaus. Kissatkin ovat niiiin ihania. =)
Mamia suojellaan kyllä vierailta ihmisiltä,mutta mielestäni se onkin hyvä asia.
onko koirasi todella urhea suojelevainen ritari vaiko saattaisiko se kenties itse pelätä..??
Käykääs kattomassa www.kumikana.org, sieltä löytyy osiosta koulutus; miksi koira räyhää lenkillä?
ihan mielenkiintoista asiaa....
En menisi ihan noinkaan väittämään kaikissa tapauksissa. Pitää kyllä paikkansa osiltaan. Eiköhän meistä jokainen kuitenkin näe omastaan, pelkääkö koira vai ei,käytös on kuitenkin aivan erilaista. Meillä kun tuo poitsu on muuten mitä sosiaalisin ja utelian yksilö... Varautuneisuudella ja pelolla vaan on niin hiuksen hieno ero...
dogin. niin pentuna oli käynyt pieni koira kimppuun ja se ei sitten sietänyt toisia koiria. (ihmisille oli tosi lempeä) no kerran se pääsi kuonopannasta toisen koiran tykö (kun tämä haukkui ja haukkui) ja omistajat ei käskenyt ei mitään tehnyt.. "varmaan olen vahingosta nytten paha ihminen" kun se kauhia peto pääs vapaaksi ja syyhän ei meidän ollu.
*vitsi vitsi*.. mutta!! eipä se doggini mitään tälle haukkuvalle koiralle tehnyt ja totteli heti kun huusin käskyjä:) mutta toinen kyllä jatkoi räkyttämistään:D