Eräs tyttö on ihastunut minuun ja minä häneen.
Olemmme vain kumpikin niin kamalan ujoja. Hänen en odotakaan uskaltavan tulemaan juttelemaan minulle. Minun on se tehtävä. En vain keksi mitään luontevaa tapaa sitä tehdä. Tyttö on vähän sitä sorttia, että saattaa säikähtää jos menen tyhmänä selittämään jotain väärää.
Miten aloittaa keskustelu? Mistä keskustella? Miten ja mihin pyytää häntä ulos?
Olemmme vain kumpikin niin kamalan ujoja. Hänen en odotakaan uskaltavan tulemaan juttelemaan minulle. Minun on se tehtävä. En vain keksi mitään luontevaa tapaa sitä tehdä. Tyttö on vähän sitä sorttia, että saattaa säikähtää jos menen tyhmänä selittämään jotain väärää.
Miten aloittaa keskustelu? Mistä keskustella? Miten ja mihin pyytää häntä ulos?
Vastaukset 11
Vanhimmat
se on hän joka säikähtäisi mistään, olisi vain mielissään. Ehkä se olisit sinä, joka säikähtäisit..?
että hän olisi vain mielissään. En vain ota hänestä oikein selvää. Aina silloin kun olen hänen lähellään, hän yrittää karkuun, jottei joutuisi kohtaamaan minua ja aina kun välillämme on hieman matkaa, hän hihittelee kavereidensa kanssa turvallisen välimatkan päässä ja antaa selkeästi ymmärtää, että on kiinnostunut.
Haluaisin tutustua häneen, mutta se on vaikeaa, koska hän välttelee tilanteita, jossa voisi joutua keskustelemaan kanssani ja ilmaisee kiinnostuksensa taas vähän etäämmältä.
Miten saisin hänet tajuamaan, kuinka pajon pidän hänestä, vaikken sitä olekaan vielä pystynyt kunnolla osoittamaan?
juoksen ukkoani karkuun..
kun koettaa lähennellä....
Minulla oli ihan samantapainen tilanne, juoksin karkuun jos hän tuli askeleenkin lähemmäs,nyt kaduttaa.Se on niin sitä kun on korviaan myöten ihastunut.Mutta soita tai txt sille tytölle rohkeasti ja pyydä vaikka kävelylle.Kyllä se keskustelu menee omalla painollaan,alotat jostain,hän tod.näk. jatkaa.Onnea.
Itseäni vaivaa samanlainen tilanne. Hiljainen poika kohtaa hiljaisen tytön. Olen jotenkin käsittänyt, että hän saattaisi olla kiinnostunut, koska katseemme kohtaavat usein, mutta hän kääntää aina katseensa pois, kun vastaan siihen. Kiusallista. Hän liikkuu aina erään ystävänsä kanssa, joten häntä on myös vaikea lähestyä. Se ei liene kuitenkaan edes suurin este kontaktin muodostamiseen vaan oma pelkuruuteni lähestyä tuota tuntematonta kaunokaista. En edes tiedä hänen nimeään tai ikäänsä.
En kyllä pysty käsittämään mihin hän olisi minussa ihastunut, mutta minullahan onkin huono itsetunto. Yritän päästä siitä eroon ja jos onnistuisin lähestymään tätä tyttöä, olisi se varmasti askel parempaan päin, torjui hän minut tai ei. En edes uskonut ihastukseni puhkeavani tähän asteeseen. Oletin vain sen menevän pikaisesti ohi, mutta nyt minulla on vaikeuksia saada yöni nukuttua ja asia vaivaa pakonomaisesti.
Että saatoinkin olla näin heikko ja ihastua johonkin. Ei siitä ole ennenkään hyvää seurannut, sillä en ole uskaltanut aiempiakaan kohteita lähestyä. Elän vain haavemaailmassa, jossa lähestyn ihastustani, menemme kahville ja jonain päivänä käperrymme toistemme kainaloihin jossain korkealla mäellä iltatähtien loisteessa. Hetki jonka ei soisi koskaan loppuvan.
Ota itteäs niskasta kiinni ja mene pyytämään vaikka kahville tai leffaan tai mitä tulee mieleen! Pitää myöntää että itse tein niin ja olo helpotti paljon, eteenpäin en tiedä vielä mitä tapahtuu mutta se että on tehnyt asian eteen jotain on niin hyvä juttu pelkästäänkin jo. Ei tarvi kiemurrella ja miettiä mitä jos...
Enemmän se luultavasti kirpasee sua jos jäät loppuelämäks miettimään mitä olis voinut kuin että jos tyttö ei oliskaan kiinnostunut, koska jos ei olisi kiinnostunut niin sitten sä voisit alkaa miettimään asioita toisella tapaa ja jatkaa elämää yhtä kokemusta rikkaampana ja sulla olis sit ehkä enemmän uskallusta seuraavalla kerralla. :)
Tsemppiä!
Puhut asiaa, mutta tietäisitpä kuinka monta kertaa olen tuota käynyt läpi. Kuinka menen hänen luokseen ja esitän nuo maagiset sanat "Moi! Haluaisitko sä lähteä kahville?" Kuitenkin aina hänet nähdessään herään todellisuuteen ja kaikki miten olen kuvitellut toimivani läsähtää lyttyyn. En vain ymmärrä mikä voima ajaa minut niin epätoivoiseen tilaan sillä hetkellä, kun pitäisi toimia. Mikä laukaisee ylipääsemättömän jännityksen, joka ilmaantuu toivottomuuden muodossa?
Kun käsittelen mahdollista torjumista mielessäni, en koe sitä mitenkään painostavana. "Simulaatiossa" suhtaudun siihen aivan luonnollisesti. Enkä usko, että hän varmasti torjuisi minut, ei en. Uskon että minulla olisi mahdollisuus. En vain tätä menoa tule koskaan saamaan selville, kuinka kävisi.
Ehkäpä psykiatri osaisi auttaa pääsemään ongelmani yli, joka koskee tuota lähestymisen pelkoa. En vain voi sille mitään ja se musertaa minut. Voisin verrata tilannetta siihen, etten myöskään kykene kiroilemaan vanhempieni tai vanhempien tuttujeni seurassa, koskaan, edes raivoissani. Ystävieni kanssa tätä ongelmaa ei todellakaan ole. Tämä nyt poikkeaa pahasti aiheesta, mutta tarkoitus olikin tuoda esiin kelpo vertaus tilanteeseeni.
Kiitän kuitenkin rohkaisusta, sitähän me kaikki kaipaamme.
kuulostaa selkeältä "Auktoriteettikammolta". Vanhempasi ovat auktoritettejä joita tulee kunnioittaa ja olet ilmeisesti nostanut ihastuksesi myös jalustalle.. kunnioitus on hyvä, mutta jokaisen ihmisen tulisi se ansaita, niin vanhempien kuin nuorempien. Ehkä itsesuggestoimalla "Olen yhtä hyvä ihminen kuin muut! Olemme kaikki saman arvoisia!" lähestyminen helpottuu.. tai sitten ei... hyvää joulun odotusta kuitenkin!
Mulla on tuollainen samanlainen ongelma..
Tiedätkö mitään tästä ko henkilöstä?
että jos ujouteesi liittyy jotenkin ikä, ym sellainen seikka..siis ettet uskalla ottaa yhteyttä.. itse (omassa tilanteessani) tällä hetkellä olen yrittänyt etsiä Häntä netistä ja muualta, tuloksia on tullut, muttei sitä oikeaa tapaa lähestyä.. joten en ole vielä saanut aikaiseksi yhteyden ottoa..Kannattaa kokeilla, eihän sitä voi tietää, vaikka löydättekin toisenne netistä, kun etsitte toisianne(jos/ja kun tunne on molemmin puoleinen).. itse olen hieman arka ja ujo ottamaan yhteyttä, koska ihastukseni on noin 5 vuotta vanhempi ja asuu eri paikkakunnalla kuin minä(en ole nähnyt häntä kuukauteen ja sitä ennen en edes muista, mutta viikon ajan, kun näin häntä, kiinnostukseni heräsi).. siksi olen jänistänyt tilanteesta.. mutta jos löytäisin hänet esim. treffit- palstalta tai muulta vastaavalta, jossa hän ei heti tietäsi, kuka olen, laittaisin viestiä ja sillä tavalla saataisiin tutustua ensin.. ja sehän on vain hyvä, jos asutte samassa kaupungissa, että vaihtelette katseitanne usein..ja kumminkin teillä kummallakin on varma tieto siitä, että on kiinnostunut, mutta ujo ottamaan yhteyttä.. ja kyllä sitä aina jotain merkkiä uskaltaa laittaa.. ja etkös sinä saa kumminkin selville sen, että hän on vapaa ja kiinnostunut sinusta tai ainakin tuon ensimmäisen? mutta onnea etsintään ja rohkeutta jutustelu tuokioille!!:)
Enpä usko, että tyttö säikähtää, kun menet juttusille.. Jos keskustelu menee jostain syystä huonosti, niin voit ottaa illemmalla vaikka yhteyttä viestin kautta ja kertoa, että sinuakin jännitti aikaisempi juttelu ja siksi tilanne meni puihin.. Voitte jutella vaikka koulusta, harrastuksista, (joululoman suunnitelmista), ym ym, ihan mistä vaan..sellaisesta yleisjutustelusta, sellaisesta joista puhut jollekin puoli tutuille kavereillesi.. Onhan hänkin "tuttavasi" ja uskoisin, että samantyyppisiä perusjuttuja hänelläkin pyörii mielessä.. (riippuu tietekin ihan siitä, minkä tyylisiä olette..siis esim. gootti,hoppari, ym..)ja niistä aiheista voit jutella, mikä teille on keskeistä..
Ja voit häntä pyytää ulos vaikka leffaan, kahville, syömään(esim.pizzalle tai jnk muualle, muttei mihinkään hienoon ravintolaan, mutta tietenkin riippuu ihan iästä.. jos olette jo varttuneimpia, ravintolaillallinenkin on ihan hyvä..) tai jonnekin muualle.. esim. piknikille, illanistujaisiin(jonne hän voisi ottaa esiliinakseen ystävänsä) tai jonnekin muualle..
Minullakin on vähän samantapainen tilanne. Eräs tyttö on kokoajan mielessäni ja katseemmekin kohtaa useamman kertaa päivässä. Olen häntä luokkaa korkeammalla ja en oikein keksi järkevää tapaa lähestyä. Tyttö on kokoajan kaveriensa kanssa eikä asiaa auta se että olen melko ujo luonne ja täysin kokematon näissä asioissa... Mikä avuksi???