Minä asun avoliitossa, minua vanhemman miehen kanssa, joka sairastaa masennusta. Tänään kävimme yhdessä mielenterveyshoitajan luona keskustelemassa miehen masennuksesta ja siellä mies sanoi, että häntä ärsyttää kaikista eniten se kun joutuu olemaan minun lähelläni. Minä sanoin niinkuin olen sanonut aiemminkin, ettei tarvitse olla minun kanssani, että laskisi minut vain menemään..hän tavallaan kiristää minua olemaan luonaan (uhkaa itsemurhalla ja vievänsä lapset yms..)Musta tuntuu että on paha olla kotona ja poiskaan en pääse..musta tuntuu et mun elämä on täysin umpikujassa. Mä en kaipaa neuvoja..sillä itsekkin neuvoisin tilanteessani olevaa et lähdet vaan..älä välitä uhkailusta..mut ei se niin mee..Mut jos on kohtalotovereita niin kirjoitelkaa..
yksinäinen yhdessä
Ansku
3574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
lähdepä siitä sitten, kun on
umpikujassa.
Ei se niitä lapsia saa, kun
on sairas!
Minä taas ymmärrän tässä, että miehesi ei tällähetkellä kaipaa fyysistä kosketustasi, se kuuluu masennukseen. Kyllä hän varmaankin yhdessä elää haluaa. Pyydä tarkennusta lauseeseen, ettei väärinkäsityksen vuoksi tule tehtyä ratkaisua.
Ei noin sairas tyyppi mitään lapsia saa. Eikä tommonen tyyppi mitään itsaria tee. Eipä ole ainut mies joka tuollaisella uhkailee. Lapsetkin kärsii tuollaisessa tilanteessa. Parempi vaan jättää. Kyllä sä sieltä pois pääset. Se on kuules ihan susta kiinni milloin sä otat itseäsi niskasta kiinni. Pyydät kavereita avuksi, tyhjennätte kaikki sun tavarat sieltä. Eiköhän sossu tai joku järjestä sulle tilapaiskämpän. Sitten on tietty naisten turvakoteja jossa voit olla tietyn ajan, kunnes pääset jaloillesi.