Näin Raamatun mukaan ensimmäinen murhamies Kain parahti kun tajusi että oli surmannut veljensä Abelin. Miten nyky-Suomessa, kuinka ihminen voi antaa itselleen anteeksi rikoksista peruuttamattomimman, henkirikoksen? Minulla ei ole kokomusta siitä eikä edes pienemmistä rötöksistä mutta tuskin siitä ikinä selviäisin, aina se painaisi alitajunnassa enemmän tai vähemmän. Oletan valtaosan tapon/murhan tehneistä näin tuntevan.
Vai olenko naivi, "se mikä on lusittu on myös maksettu ja sillä sipuli". Ainoa mikä kaduttaa on se että jäi kiinni ja että monta vuotta meni hukkaan vankilassa. Kun vankilasta pääsee mennään kylmän rauhallisesti kaljalle kuin vanhat ammattitappajat. Siellä voi heittää herjaa ja vitsailla "kyllä se oli vaikeasti tapettava..."
Vai olenko naivi, "se mikä on lusittu on myös maksettu ja sillä sipuli". Ainoa mikä kaduttaa on se että jäi kiinni ja että monta vuotta meni hukkaan vankilassa. Kun vankilasta pääsee mennään kylmän rauhallisesti kaljalle kuin vanhat ammattitappajat. Siellä voi heittää herjaa ja vitsailla "kyllä se oli vaikeasti tapettava..."
Vastaukset 13
Vanhimmat
tappaa
pupuillakin perhe.
Psykopaateilta puuttuu omatunto.
http://www.uta.fi/laitokset/psyk/studies/opetmat/psyh/a7_6.htm
Niin, henkirikoksiahan tehdään sellaisillakin "motiiveilla" kuin "halusin tehdä sen", tai "piti päästellä höyryjä pois", tai jopa "huonosti menneiden harkkojen takia ja siihen päälle vielä huonoa säätä", tai jos "äänet päässä käskee lyömään jotakuta kirveellä päähän". Tällaisia sairaita ihmisiä ei koskaan pitäisi päästää vapauteen enää uudestaan. Jotkut vain ovat tavalla tai toisella niin henkisesti epätasapainoisia että ainakin se täydellinen harkintakyvyn puute vaivaa ja pahasti.
Raamatun mukaan on jo murhaaja jos vihaa toista, eikä pääse taivaaseen. Synti erottaa Jumalasta. Kun kerran siteeraat Raamattua niin elätkö sen antamien oppien mukaan?
Taivaaseen ei pääse ajatustavalla; olen kunnon ihminen, en ole tehnyt kenellekään mitään pahaa.
Taivaaseen pääsee vain uskosta Jeesukseen ja tekemällä uskonratkaisun, eli parannus on jokaisen sinne mielivän tehtävä.
Jaahas, tulihan tuokin nyt sitten selväksi millaista ns. linnausko on. Vaikka olisi tehnyt millaisia veritöitä niin kaikenlainen syyllisyys pyyhkiintyy pois kun "tulee uskoon". Samanlainen syntinen on moninkertainen murhaaja kun sellainen joka vain mielessään on toista vihannut. Ei mikään ihme että "uskominen" on niin kovin kovassa kurssissa linnassa. Kaikenlainen mielipaha omista tekemistä lakkaa kuin taikaiskusta.
Mitenköhän pärjäävät vähemmän uskovat tai peräti ateistit, he joutuvat painimaan tunnontuskiensa kanssa ehkä loppuelämänsä. Uskovilla ei ole näemmä niitä ongelmia!
Raamattua lainasin siksi että käsittääkseni se kuvaa monen henkistä tilaa teon jälkeen. Ei voi käsittää hirmutekoaan ja sen kanssa eläminen tuntuu äärimmäisen vaikealta, monasti mahdottomalta. No eipä tarvitse kun tulla uskoon niin tuollaiset turhat syyllisyyden tunteet lähtevät mielestä, kaikki on kuin mitään ei olisi tehnytkään...
Ristin ryöväri meni ensimmäisenä Jeesuksen kanssa paratiisiin.
Nuo mitä sanoin, että jos vihaa toista on jo murhaaja ei ole minun sanoja vaan Jeesus sanoo niin Raamatussa.
Itsellä ei ole kokemusta henkirikoksista eikä seksuaalirikoksista, mutta tunnen montakin henkirikoksen tekijää jotka ovat uskossa.
Kyllä aito uskoontulo poistaa syyllisyyden.
Jos Jumalan armo ei kelpaa saa painia syyllysyyden kanssa ja silloin se on oma vika.
Jos ei uudestisynny ylhäältä ei pääse taivaaseen.
Tuo lupaus on sinullekin.
Ei usko ole linnassa mitenkään muotia. Uskovainen on usein ns. outolintu jota kunnioitetaan kauempaa. Huijariuskovaiset paljastuu aina.
Yli 15 vuotta sitten minä tulin uskoon ja luuletko, että olisin jaksanut ilman Jumalan voimaa?
Minulla on sopusointu tekojeni kanssa, koska ne on anteeksi annettu. Sinua nähtävästi painaa kun et ole uskossa.
Tee parannus jo helpottaa!
Normaali ihminen katuu vääriä valintojaan ja mitä huonompia valintoja on tehnyt sitä suurempi on katumus. Henkirikosta suurempaa mokaa ei ihminen voi tehdä ja siitä tulee useimmille suuri syyllisyys. Tästä katumuksesta voi siintää uuden terveemmän elämän alku mutta se on pitkä ja kivinen tie, täytyy olla itselleen aika itsekriittinen, ei voi kaikkea mustaa selittää valkeaksi. Siksi moni ei tähän jaksa eikä halua ryhtyä vaan tahtoo oikaista. Paras tapa on ryhtyä uskovaiseksi. Mitään ei tarvitse katua sillä kaikkiahan on yhtä pahoja. Ei tarvitse harrastaa itsetutkiskelua sillä "Jeesus pelastaa ja sillä sipuli". Ei kuulosta kovin vaikealta, ei tarvitse ottaa minkäänlaista vastuuta teoistaan sillä Jeesus on ne pois pyyhkinyt.
Kaikkein paras oli tämä yksi hyväkäs joka murhasi ex-tyttöystävänsä, tämän miesystävän ja väliin tulleen sivullisen miehen ravintolassa. Elinkautinen leivottiin ja eipä aikaakaan kun nuori mies olikin jo uskossa. Kyllä kai uhrien omaisetkin älyävät antaa pikavauhtia anteeksi kun kerran yläkerran isäntäkin on poispyyhkinyt murhamiehen teot. Murhaajan äiti oikein telkkarissa vakuuttaa kuinka muuttunut mies kullannuppu on. Varmaan pitäisi armahtaa vaikka ei montaa vuotta linnasa ole ollut. Eihän sitä nyt uskovaista linnassa saa pitää, parannuksenkin kun on jo tehnyt.
...ainakin tuon "aito uskoontulo poistaa syyllisyyden". Sinun mielestäsi siis uskoontulleet murhamiehet pitäisi vapauttaa vankilasta ja siten teosta, johon he ovat syyttömiä uskoontulonsa ansiosta? Salli mun nauraa. Jos uskoontulo kerta poistaa henkirikoksestakin syyllisyydentunteen niin empä tosiaan haluaisi sellaiseen uskoon tullakaan.
Sinä et tiedä ihmisten sisäisiä syyllisyyden tunteita mitä kenelläkin on ollut.
Sinä olet pesunkestävä fariseus jonka kirjoituksiin en ota enää kantaa.
Mitä se sinulle syntinen rikollinen kuuluu jos joku elinkautinen tulee uskoon?
Kyllä sitä ihminen pienestä ottaa paineita.
Kyllä rikos täytyy lusia minkä tuomioistuin määrää. Olenko sanonut, että murhaajat olisi vapautettava vankilasta?
Minä luen ihan evankelisluterilaista Raamattua ja kuulun ns. vapaisiin suuntiin.
Sanoit ettet halua saada syntejäsi anteeksi. Ei liikuta minua koska valinta on sinun.
Hyvää loppuelämää sinulle!
En minä mitään sanonut etten haluaisi jotenkin syntejäni anteeksi. En edes koe että minulla olisi mitään "anteeksipyydettävääkään" elämässäni, koska olen ihan kunniallista elämää ikäni viettänyt. Jos sellainen elämä on joku "synti" jota pitäisi uskon kautta pyytää anteeksi ettei jäisi "syntiseksi", niin huonosti on asia.
Mä teen parannuksen tee sinäkin taas!