TERVE!
ASIALLISIA VASTAUKSIA KIITOS!
Vaikka aloitin vähän oudosti, en ole sairas.
Sairas toki olen, mutta en ole maallisen terveydenhuollon tarpeessa...
Haluaisin kuulla todellisten uskovaisten mielipiteitä ja ajatuksia tuskastani, joka on minua jo kaksi vuotta painanut.
Olen körttiperheen lapsi. Isäni on entinen huippu-urheilija, joka valitsi perheen minun syntymäni jälkeen. Perheessämme on lisäksi minua 3 vuotta nuorempi sisko.
Oli luonnollinen valinta minulle samaistua jo lapsena Juha Mietoon, joka itki filtti hartioilla sadasosasekunnin hävittyään, kun olin pieni poika. Niinpä suurin toiveeni lapsena olikin olla isona huippuhiihtäjämaanviljelijäarkkitehtikaivurikuski.
Aloin jo lapsena harjoitella tuota ammatinvalintaa varten piirtämällä navetan piirroksia leivinpaperille hiihtolenkkien välissä.
Tuli rippikouluikä, jolloin urheilu meni uskonasioiden eelle 100-0 suhteella. Körttisukulaiseni kyselivät aina, että: "koskas sinä ripille pääset". Ei paljo napannu...
Armeijan yhteydessä rippikoulun kävin kuten olin ajatellutkin. Silloin oli tosin urheilu jo jäänyt ja viina tullut tilalle. Ammattikouluporukalla ryypiskeltiin kaikki vapaat viikonloput iltalomineen.
Sitten tuli ilta ravintolassa jona tapasin "elämäni rakkauden". Meni vuosia ootellessa häitä ja yhdeksää kuukutta häiden jälkeen.
Olin kuitenkin matkalla muuttunut. Tytöt kiinnostuivat minun komeudestani ja annoin itsestäni kaiken heille. Naimisiin mentiin, vaikka olin valmis jokaisen kauniin tytön matkaan. Lopulta tapasin tytön, johon rakastuin aivan täysin ja hän sai minut jättämään VAIMONI 4 kk:n avion jälkeen 23-vuotiaana!
Sitten olikin minun vuoro kärsiä. Sain rukkaset ja meinasin sortua alkoholistiksi täysin. Sitten tapasin tytön, jota rakastan yli kaiken.
Hän ei koskaan ole hyväksynyt sitä , mitä joskus nuoruudentyhmyyksissäni tein ja siitä olenkin kiitollinen. Muistuttaahan hän aina vanhoista tyhmyyksistäni ja epäilee luotettavuuttani. Olen sen ansainnut. Hän on laestadiolaisperheen tyttö, joka on hylännyt uskonsa.
Avioparia meistä ei tule koskaan, sillä rakkaani on kärsinyt edellisen miehensä narsismista, huoruudesta ja aviottomista lapsista ja niin asumme avoliitossa, eikä hän koskaan aio naimisiin mennä ja esiaviollinnen seksi ehkäisyineen kuuluu elämäämme. Myös minun tahdostani.
Toisinaan , mutta harvoin (n. perjantaisina yön hetkinä juon itseni humalaan ja ryven synnissäni ja itken katumuksen kyyneleitä. Olin jo ennen tapaamistamme silloin 2 vuotta sitten alkanut nähdä sen, että Laestadiuksen saarnoissa on se oikea kristillisyys, mutten ollut saanut itseäni maailman pahuuksista irti. Tuolloin olin vain liikaa maailman pyörteissä.
Entinen vaimo on täällä minulle anteeksi antanut, mutta koen, etten ole saanut sitä todellista anteeksiantoa, jotta voisin elämääni kevyemmin mielin jatkaa. Olen kurja luopio ja huora synninhädässäni, kun en voi sovittaa tekojani korkeimman edessä. Olen halunnut tehdä parannuksen niin monta kertaa, mutta uusperheeni, jota rakastan yli kaiken (avovaimo ja poikapuoli) eivät sitä hyväksy. Eikä se oikein kävisikään.
Joskus seurustellessamme ennen kuin asuin heidän kanssaan, kävin seuroissa ja kristillisen tavan mukaan elin, mutta maailmallinen rakkaus vei voiton ja avoliittoon menimmä.
Olisin voinut "vl"-ystävieni kanssa lähteä hakemaan rohkaisua ja lähellä olen usein ollutkin, jotta voisin parannuksen tehdä, mutta ei...
En koskaan saa itseltäni anteeksi aviorikostani, ellen saa tehtyä parannusta.
Voi kunpa tulisi puhuja, joka tulisi syntiseen kotiimme ja saisi meidät kaikki tuntemaan kuin minä nyt ja jumalanpelko tulisi tilalle tapoineen.
Kertokaa rakkaat ihmiset kuinka voisin ehdottaa läheisilleni seuroihin lähtöä. Suviseuraradiosta olen kuullut heistä, jotka löytävät perille.
ASIALLISIA VASTAUKSIA KIITOS!
Vaikka aloitin vähän oudosti, en ole sairas.
Sairas toki olen, mutta en ole maallisen terveydenhuollon tarpeessa...
Haluaisin kuulla todellisten uskovaisten mielipiteitä ja ajatuksia tuskastani, joka on minua jo kaksi vuotta painanut.
Olen körttiperheen lapsi. Isäni on entinen huippu-urheilija, joka valitsi perheen minun syntymäni jälkeen. Perheessämme on lisäksi minua 3 vuotta nuorempi sisko.
Oli luonnollinen valinta minulle samaistua jo lapsena Juha Mietoon, joka itki filtti hartioilla sadasosasekunnin hävittyään, kun olin pieni poika. Niinpä suurin toiveeni lapsena olikin olla isona huippuhiihtäjämaanviljelijäarkkitehtikaivurikuski.
Aloin jo lapsena harjoitella tuota ammatinvalintaa varten piirtämällä navetan piirroksia leivinpaperille hiihtolenkkien välissä.
Tuli rippikouluikä, jolloin urheilu meni uskonasioiden eelle 100-0 suhteella. Körttisukulaiseni kyselivät aina, että: "koskas sinä ripille pääset". Ei paljo napannu...
Armeijan yhteydessä rippikoulun kävin kuten olin ajatellutkin. Silloin oli tosin urheilu jo jäänyt ja viina tullut tilalle. Ammattikouluporukalla ryypiskeltiin kaikki vapaat viikonloput iltalomineen.
Sitten tuli ilta ravintolassa jona tapasin "elämäni rakkauden". Meni vuosia ootellessa häitä ja yhdeksää kuukutta häiden jälkeen.
Olin kuitenkin matkalla muuttunut. Tytöt kiinnostuivat minun komeudestani ja annoin itsestäni kaiken heille. Naimisiin mentiin, vaikka olin valmis jokaisen kauniin tytön matkaan. Lopulta tapasin tytön, johon rakastuin aivan täysin ja hän sai minut jättämään VAIMONI 4 kk:n avion jälkeen 23-vuotiaana!
Sitten olikin minun vuoro kärsiä. Sain rukkaset ja meinasin sortua alkoholistiksi täysin. Sitten tapasin tytön, jota rakastan yli kaiken.
Hän ei koskaan ole hyväksynyt sitä , mitä joskus nuoruudentyhmyyksissäni tein ja siitä olenkin kiitollinen. Muistuttaahan hän aina vanhoista tyhmyyksistäni ja epäilee luotettavuuttani. Olen sen ansainnut. Hän on laestadiolaisperheen tyttö, joka on hylännyt uskonsa.
Avioparia meistä ei tule koskaan, sillä rakkaani on kärsinyt edellisen miehensä narsismista, huoruudesta ja aviottomista lapsista ja niin asumme avoliitossa, eikä hän koskaan aio naimisiin mennä ja esiaviollinnen seksi ehkäisyineen kuuluu elämäämme. Myös minun tahdostani.
Toisinaan , mutta harvoin (n. perjantaisina yön hetkinä juon itseni humalaan ja ryven synnissäni ja itken katumuksen kyyneleitä. Olin jo ennen tapaamistamme silloin 2 vuotta sitten alkanut nähdä sen, että Laestadiuksen saarnoissa on se oikea kristillisyys, mutten ollut saanut itseäni maailman pahuuksista irti. Tuolloin olin vain liikaa maailman pyörteissä.
Entinen vaimo on täällä minulle anteeksi antanut, mutta koen, etten ole saanut sitä todellista anteeksiantoa, jotta voisin elämääni kevyemmin mielin jatkaa. Olen kurja luopio ja huora synninhädässäni, kun en voi sovittaa tekojani korkeimman edessä. Olen halunnut tehdä parannuksen niin monta kertaa, mutta uusperheeni, jota rakastan yli kaiken (avovaimo ja poikapuoli) eivät sitä hyväksy. Eikä se oikein kävisikään.
Joskus seurustellessamme ennen kuin asuin heidän kanssaan, kävin seuroissa ja kristillisen tavan mukaan elin, mutta maailmallinen rakkaus vei voiton ja avoliittoon menimmä.
Olisin voinut "vl"-ystävieni kanssa lähteä hakemaan rohkaisua ja lähellä olen usein ollutkin, jotta voisin parannuksen tehdä, mutta ei...
En koskaan saa itseltäni anteeksi aviorikostani, ellen saa tehtyä parannusta.
Voi kunpa tulisi puhuja, joka tulisi syntiseen kotiimme ja saisi meidät kaikki tuntemaan kuin minä nyt ja jumalanpelko tulisi tilalle tapoineen.
Kertokaa rakkaat ihmiset kuinka voisin ehdottaa läheisilleni seuroihin lähtöä. Suviseuraradiosta olen kuullut heistä, jotka löytävät perille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älä selitä tekemisiäsi, elä niitä.
Uskalsit avautua ja kertoa elämäsi stoorin.
Sanon sinulle heti alkuun pääasian eli evankeliumin. Ei lestadiolaiset omassa itsessään voi antaa syntejä anteeksi eikä mikään muukaan uskonnollinen ryhmä tai kristitty. Syntien anteeksiantamus on Jeesuksessa ja se on vapaa lahja. Uskova ihminen voi siinä kyllä olla välikappaleena anteeksiantamusta julistamassa, mutta en lähde tässä teologista saivartelua käymään asiasta, sinun hätäsi on todellinen ja tarvitset todellista ratkaisua.
Aloita tästä:
Puhu ihan henkilökohtaisesti Jeesukselle. Sano hänelle että olet pahoillasi töppäyksistäsi, pyydä syntisi anteeksi ja ENNEN KAIKKEA sano että otat Hänet vastaan, että tahdot Hänelle avata sisimpäsi. Pyydä että Hän itse joka on Vapahtaja tulisi elämääsi, antaisi kokea anteeksiantamuksen voiman ja puhtauden, uuden alkamisen toivon.
Kirjoitit:
> Olen kurja luopio ja huora synninhädässäni, kun en voi sovittaa tekojani korkeimman edessä. <
Ja vielä:
> En koskaan saa itseltäni anteeksi aviorikostani, ellen saa tehtyä parannusta. <
Aivan juuri niin, rakas ystävä sellaisia me olemme, kurjia itsessämme. Sekin joka on ihmisten mielestä ja inhimillisten mittapuiden mukaan elänyt kelpo elämää on Jumalan edessä kurja. Kaikkein kurjin on se joka vetoaa omaan hurskauteensa ja parannusten tekemiseensä, koska Jumalan sana sanoo että meidän oma vanhurskaus on Jumalalle kuin saastainen vaate.
Ihminen ei voi koskaan sovittaa tekojaan Jumalan edessä niin että ne sovitetuiksi tulisivat. Et sinäkään. Jeesuksen Kristuksen pyhä sovintoveri on ainoa joka voisi sinut puhdistaa ja vapauttaa. Siinä on oikea totinen parannus. Hänelle antautumisessa. Hänestä kiinni pitämisessä. Uskossa evankeliumiin jossa on kurjille ja heikoille voima ja kyllä Jumala kykenee henkilökohtaisesti kurjintakin lastaan auttamaan. Näin se vaan on.
Olet henkilökohtaisesti nyt siinä elämäntilanteessa että näitä Jumalan edessä pohdit. Et voi syyllisyyttäsi mihinkään paeta ja hyvä niin. Ainoa pakopaikka on Jeesuksen ristin juurella ja siinä on ratkaisu. Jumala teitä auttakoon. Ja kyllä Hän tahtoo auttaa.
Jos tahdot tosissasi (vaikka hapuillenkin) rukoilla Jeesusta elämääsi ja Hänen armonsa vastaanottaa, niin julistan sinulle tässä ja nyt että USKO JEESUKSEN KRISTUKSEN, JUMALAN POJAN SOVINTOTYÖN TÄHDEN kaikki syntisi anteeksi saaduiksi. Amen.
Jeesus on sinun vikojesi tähden tullut runnelluksi, pilkatuksi ja häväistyksi, on kuollut ristinpuulla että sinäkin kurja mutta Jumalan rakastama ja sielultasi haavoitettu voisit saada anteeksi, ja on noussut ylös iankaikkisen elämän ja voiman todistuksena, luvaten sinullekin uudistumista kun Häneen luotat.
Minulle tuli niin hyvä olo, kun luin kirjoituksesi ja sen siunaavan sanoman. Uskon täydellisesti niin kuin sinä siinä kehoitat ja ilon kyynel nousi silmään.
Siunausta sinulle ja anna sanasi puhua täällä jatkossakin!
Ota joku ilta ja mene läheiselle Rauhanydistykselle ja nykäise vaikka puhujaa hihasta seurojen jälkeen. Tai ihan ketä vain läsnäolijaa ja kerro asiasi. Jumalanvaltakunnasta voit löytää anteeksiantamuksen evankeliumin ja saat uskoa kaikki syntisi anteeksi. Etsi ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan niin sen ohessa teille kaikki muukin annetaan.
Älä enää viivyttele, Jumala kutsuu sinua. Sanot läheisillesi, että nyt menoksi. Menet vaikka yksin lähimpiin seuroihin ja siellä puhujan puheille. Älä siis viivyttele, turhaan olet tuossa tilassa.
Tee Parannus. Se on ainoa teko joka Jumalalle kelpaa.
Älä anna sielunvihollisen nostaa esteitä Parannuksen teolle. Oma usko on ensisijainen asia. Katso sen jälkeen mitä tapahtuu.. asioilla on tapana järjestyä.
"Tutkimattomia ovat Herran tiet"
Nouse ja mene seuroihin tai johonkin uskovaiseen kotiin ja kerro mitä sisimmissäsi tunnet.
Koskettava kertomus elämästäsi sai minut ajattelemaan, että Jumala on lähestynyt sinua, antanut synnintunnon sydämeesi ja kutsuu nyt sinua valatakuntaansa.
Tiedätkö, että Jumala ei kutsu ikuisesti, sillä jos ihminen torjuu kutsun, ei voi koskaan enää tietää kutsuuko Jumala, vaikka kuinka olisi uskovaisia ihmisiä lähellä, jotka voisivat saarnata synnit anteeksi.
Ota yhteyttä vaikka niihin vl-ystäviisi, joiden kanssa kävit seuroissa, tai jos se ei ole mahdollista, mene vain seuroihin, siellä jokaiselle katuvalla saarnataan syntein anteeksiantamusta.
"Ah miksi taivaan valtakunnan
niin moni hylkää tahallaan?
Ja jatkaa turhuutensa unta
ja tyytyy tähän maailmaan?
On tärkeämpää kaikki muu
Jumala aina unohtuu.
On juhla meille valmistettu
hääsaliin Isän ylhäisen.
On taivaan herkut varustettu
ne ovat lahja Jeesuksen.
Jo kulkee kutsun tuojia
ja kutsu koskee kaikkia.
Vaan moni meistä torjuu kutsun
se hukkuu huoliin tehtäviin.
sai yksi ostaa uuden pellon
on toinen mennyt naimisiin.
On meillä kiire yhtenään,
me emme jouda lähtemään.
Voi varokaatte, varokaatte
ettette saisi katua.
Nyt lahjaksi te kaiken saatte
on myöhä kenties huomenna.
Jo kulkee kutsun tuojia
ja kutsu koskee kaikkia.
Suo kutsuasi Herra muistaa
ymmärtää varoitustasi.
Ei kukaan kutsun torjuneista
saa maistaa illallistasi.
Tee itse minut valmiiksi
ennen kuin suljet ovesi."
Neljänteen säkeistöön korjaus, eli loppuosa menee näin: "on ovet kohta lukitut,
on kiire, kiire kutsut."