Osaisikohan kukaan kertoa mitä on kyse...
Olen perusterve 31v. nainen. Olen huomannut viimeisen parin vuoden aikana itselläni ajoittain suuriakin puheen tuottamisen ja itseilmaisun vaikeuksia. Ja on aikoja jolloin olen "aivan normaali"
Vaikka ymmärrän mitä toiset puhuvat ja tiedän mitä pitää vastata, puhun ajoittain lauseilla, joissa tietyn sanan tilalle laitan täysin asiaan kuulumattoman ja väärän sanan. Itsetarkkailun myötä, tilanne pahenee. Toisaalta olen huomannut että puheenymmärtäminenkin on ajoittain heikentynyt ja hidastunut, siten että minun täytyy muodostaa ensin mielessä tietty jäsennelty "kokonaiskuva" asiasta ennen kuin pystyn muodostamaan asiasta järkevän mielipiteen. Ajatukseni tuntuvat tökkivän.
Olen aiemmin ollut selkeästi ajatteleva ja pystynyt kommunikoimaan normaalisti. Joten tämä "muutos" tuntuu tuskalliselta ja hämmentävältä. Tämä kaikki vaikuttaa minuun siten, että olen alkanut jännittämään puhumista, mikä osaltaan lisää oireita. Väsyneenä tilanne on pahimmillaan, sillon saatan laukoa täysin itsestäni "päättömiltä" tuntuvia lauseita.
Isälläni on ollut niin kauan kuin muistan, samanlaista "puhevikaa". Lisäksi ulkomaisten sanojen tuottaminen on vaikeaa, vaikka kuinka koettaisi niitä hänen kanssaan tavata. Muistihäiriöitä tuntuu olevan jonkun verran, mutta muuten hänkin on aivan perusterve.
Mieleeni on nyt tullut, että voikohan tämä kenties olla jokin perinnöllinen tauti? Onko kenelläkään kokemusta tai tietoa tämän tyyppisestä "puhehäiriöstä"? Onko afasia perinnöllinen sairaus ja voiko se ilmaantua vasta keski-iässä?
Olen perusterve 31v. nainen. Olen huomannut viimeisen parin vuoden aikana itselläni ajoittain suuriakin puheen tuottamisen ja itseilmaisun vaikeuksia. Ja on aikoja jolloin olen "aivan normaali"
Vaikka ymmärrän mitä toiset puhuvat ja tiedän mitä pitää vastata, puhun ajoittain lauseilla, joissa tietyn sanan tilalle laitan täysin asiaan kuulumattoman ja väärän sanan. Itsetarkkailun myötä, tilanne pahenee. Toisaalta olen huomannut että puheenymmärtäminenkin on ajoittain heikentynyt ja hidastunut, siten että minun täytyy muodostaa ensin mielessä tietty jäsennelty "kokonaiskuva" asiasta ennen kuin pystyn muodostamaan asiasta järkevän mielipiteen. Ajatukseni tuntuvat tökkivän.
Olen aiemmin ollut selkeästi ajatteleva ja pystynyt kommunikoimaan normaalisti. Joten tämä "muutos" tuntuu tuskalliselta ja hämmentävältä. Tämä kaikki vaikuttaa minuun siten, että olen alkanut jännittämään puhumista, mikä osaltaan lisää oireita. Väsyneenä tilanne on pahimmillaan, sillon saatan laukoa täysin itsestäni "päättömiltä" tuntuvia lauseita.
Isälläni on ollut niin kauan kuin muistan, samanlaista "puhevikaa". Lisäksi ulkomaisten sanojen tuottaminen on vaikeaa, vaikka kuinka koettaisi niitä hänen kanssaan tavata. Muistihäiriöitä tuntuu olevan jonkun verran, mutta muuten hänkin on aivan perusterve.
Mieleeni on nyt tullut, että voikohan tämä kenties olla jokin perinnöllinen tauti? Onko kenelläkään kokemusta tai tietoa tämän tyyppisestä "puhehäiriöstä"? Onko afasia perinnöllinen sairaus ja voiko se ilmaantua vasta keski-iässä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
että kannattaa otattaa kilpirauhaskokeet, noita
oireita esiintyy vajaatoimintaisilla paljon.
Käynti omalla lääkärillä auttaa asiaa. Ei kannata kiusata itseään kyselemällä toisilta mikä voisi olla syynä, sillä vaihtoehtoja saat niin monta kuin on vastaajaakin. Kyse voi olla aivan jostain vaarattomasta, tai oire jostakin alkavasta. Parempi varma tieto kuin epävarmuus. Itse ratkaisin oman epävarmuuteni käynnillä neurologin luona, jotain löydettiin, mutta ei luulotautia.