Mietin minne osastoon kirjoitan,ja tämä kai paras paikka.
Olen 33 vuotias nainen,lapseton,ja miettinyt ja miettynyt näitä vauva-asioita.Ongelmani kun on sellainen,että tahtoisin haluta lasta.Siis en tahdo,mutta toivoisin hirveästi haluavani.Olen tavallaan kateellinenkin naisille,joilla äitivietti on,eli aika monelle kai.Minulla sitä ei ole.Se lienee meidän suvun naisilla geeneissä,sillä oma äitini ja isoäitinkin ovat molemmat sanoneet,että eivät ole koskaan tunteneet haluavansa lasta,niitä vain tuli.Ja varsinkin isoäidilleni.Minäkin olen syntynyt ennen aborttilakia.Mutta asiaan...miten siis voisin opetella haluamaan lasta? Vai onko se edes mahdollista? Vai onko äidinvaisto vain,tai sitten se ei ole? Alan olla jo "vanha",eikä mammavaisto vain inahdakkaan.Vai pitääkö vain odotella kunnes on ikäloppu neito,vai auttaako tähän edes vanheneminen?
Olen 33 vuotias nainen,lapseton,ja miettinyt ja miettynyt näitä vauva-asioita.Ongelmani kun on sellainen,että tahtoisin haluta lasta.Siis en tahdo,mutta toivoisin hirveästi haluavani.Olen tavallaan kateellinenkin naisille,joilla äitivietti on,eli aika monelle kai.Minulla sitä ei ole.Se lienee meidän suvun naisilla geeneissä,sillä oma äitini ja isoäitinkin ovat molemmat sanoneet,että eivät ole koskaan tunteneet haluavansa lasta,niitä vain tuli.Ja varsinkin isoäidilleni.Minäkin olen syntynyt ennen aborttilakia.Mutta asiaan...miten siis voisin opetella haluamaan lasta? Vai onko se edes mahdollista? Vai onko äidinvaisto vain,tai sitten se ei ole? Alan olla jo "vanha",eikä mammavaisto vain inahdakkaan.Vai pitääkö vain odotella kunnes on ikäloppu neito,vai auttaako tähän edes vanheneminen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä kait sitä joko haluaa lapsia tai ei.En minä ymmärrä miten voisi alkaa haluamaan lasta.Itse halusin tehdä lapsia jo parikymppisenä ja kolme oli meille sopiva määrä.Enää en halua,koska jokainen lapsi on ainakin 20 vuoden projekti.
Et mikä sun ongelma tossa nyt oli? Jos et halua lasta ni et halua.En pysty käsittää ongelmaa EN HALUA ALSTA MUTTA HALUAN.Siis joko haluaa tai ei.. Mun mielest se on niin et jos lapsen haluaa ni lapsen hankkii.Ettei olis vaan joku painostus sivussa että muut haluaa lapsen ja haluat saada sen takia ja sisin sitte sanoo että ei vielä tai ei koskaan? Mutta pitää muistaa et vaikka se onki 20 vuoden "projekti" niinku joku jo sanoi ni ei se siihenkään lopu :) Äidin rooli ja tämä koko "projekti" on ikuinen..
"Ongelmani"han on ihan selkeesti se,että lapsi olisi aika ihana juttu,mutta toinen puoli musta sanoo että EI. Et tiettykään tätä tajua,kun olet selvästikkin itse oikeaa pullantuoksuista äityliainesta,eli asia on selvää pässinlihaa Sinulle! En odottanutkaan,että kaltaisesi henkilö olisi ymmärtänyt.=)Eikä kai moni muukaan.Ehkä vain toinen samanlainen.Mutta ei tarvitse enää vastailla,en taida enää jaksaa tulla tänne.Kunhan kysyin ja mietin asiaa.Eipä enää tartte.Ja tosi on,jos joku kuvittelee tuon projektin kestävän 20 vuotta on kyllä väärässä.Ikiaikainen juttu on.Isoäitinkin sanoi vielä 88 vuotiaana,että vanhin kakaroistaan kun oli myös jo 70,jotta lapsiahan ne ovat yhä hänen,ja murhetta kantaapi hän edelleen noista.Että silleen.Mutta nyt,Moi!
Sanoin että lapsi on ikuinen "projekti" enkä ymmärtänyt mitä väärää siinä oli sitte.
Älä tule kysyy tänne,jos ei kerta kukaa oo tervetullu vastailee.
Jos joku ei halua lasta mut toisaalt haluu ni ei osota muuta ku sitä et ei oo valmis äidiks.Kyllä se siitä,aikanaan,.
Siinäpä sulla kysymys! Kirjoittelee tänne palstalle, jonka nimi on äitien jutut, että ehkä haluan lasta tai sitten en... Kuinka äidit voisivat asiallisesti vastata tälle nähtävästi postmodernille egoistiselle ehkä vielä sinkkunaiselle, mitä hänen tulisi tehdä.
Ei kaikki elämässä käy niin kuin joku työprojekti, joka joko halutaan nyt sitten tehdä tai mietitään, joskohan jättäisi tekemättä.
Neuvo: tee itsellesi projektisuunnitelma ja punnitse puolesta ja vastaan argumentit -> jos lapsi voittaa, kerro tämä edestakaisin soutaminen sitten myöhemmin hänelle!
Taidan olla ainut, joka ymmärsi kirjoittajan fiilikset. Eli hänen mielestään olisi ihanan yksinkertaista haluta lasta niin paljon, ettei tarvitsisi pähkäillä järjellä, että tekeekö lapsen vai jättääkö tekemättä ja katuu lopun elämääänsä. Aivan kuten avioliittoon meneminen: on ihanaa olla niin rakastunut, ettei tarvitse pähkäillä haluaako naimisiin vai ei. Jos taas vain järkisyyt, mutta ei tunteet, puoltavat naimisiin menoa, niin homma onkin kinkkisempi. Kirjoittaja siis halusi, että hänellä olisi voimakkaat tunteet lapsen haluamisen puolesta, niin hänen ei tarvitsisi pelkästään järjellään yrittää moista asiaa pähkäillä.
Ja sitten oma kokemukseni: lapsensaantihalu voimistui pikku hiljaa, mutta varsinainen epätoivoinen vauvakuume minulla oli siinä vaiheessa, kun olin 7 viikolla raskaana TIETÄMÄTTÄNI sitä (menkat olivat ennenkin tulleet vasta 8 viikon kuluttua). Eli minun kohdallani ainakin hormonit aiheuttivat sen, että vauvakuume oli tosi kova! Suosittelen alkuperäiselle kirjoittajallekin raskautta, jos lapselle on tiedossa hyvä isä ja muutenkin asiat kunnossa.
En vieläkään koe itseäni kahden tyttären äitinä mitenkään pullan tuoksuiseksi äidiksi, vaikka vauvakuumetta aika ajoin podenkin ja lisälapset ovat tervetulleita.
meillä oli kymmenen vuoden ikäero lapsilla.ja kun kaikilla oli se vauvakuume aina,minulla ei.se yksi riitti=heh!no huh,olinkin raskaana,ja kyllä pelotti,kun kaikki oli jo niin helppoa sen 10 vuotiaan kanssa.mutta voi sitä onnea ja ylpeydestä halkeamista kun vauvaa odotin ja sain,sitä vauva rakkautta ei voi edes kuvata!Se syntyi siinä,ja ymmärsin sitten minäkin näitä vauva kuumeessa eläviä!Paha vain se kun se kuume sai sitten tän kakkosen myötä otteen,on näitä sitten neljä jo!Ja kuume on loputon!