Suruissani luen näitä laihuusihannointitarinoita. Pitkään jatkunut anoreksia on hengenvaarallinen tila ja ikävä kyllä, myös kognitiiviset taidot rapistuvat painonputoamisen myötä vääjäämättä. Se on työelämässä kamalaa kun havaitsee hoksottimiensa hitauden. Olen sairastanut anoreksiaa vuosia ja nyt pääsen osastohoitoon, onneksi. Anorektisen itseni kohtasin äsken kotipeilistä, kun sovittelin joulukamppeita juhliin. Koko 34 on iso ja tuntuu, että nyt paranemistoiveissa, on kiusallista ja sääli joutua näyttäytymään noin sairaan näköisenä hiletopissa ja samettihameessa. Lastenosastolta. Keski-ikäisenä. Haluan tulevana syömishäiriöosastojaksona PARANTUA. Toivottavasti saisin tällä foorumilla jopa tsemppiä. Osastohoitojaksoon on vielä aikaa ja jokainen päivä pelottaa. On sydänoireita, vatsaoireita, huimausta, näköhäiriöitä jne. Ja vaara menettää työpaikka, jos henkinen kapasiteetti alittaa riman.
Pääsen osastohoitoon
daisyfield
81174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onneksi sinulle tarjotaan hoitoa ja vaikutit hoitomyönteiseltä. Voi kuule, kaikkea hyvää Sinulle!
Koita ja jaksa parantua. Vituttaa kuin muilla on niin paha olla. Pliis, rakasta elämää ja itseäsi niin paljon, että pääset kunnolla jaloillesi!
Hienoa, että olet pystynyt myöntämään, että olet sairas ja tarvitset apua. Se on jo TODELLA iso askel. Tsemppiä toipumiseen!
Kiitos kahdesta kannustusvastauksesta. Vaikka tietokone on kasvoton "ystävä", niin minusta on upeaa, että ihmisillä on sydän paikallaan ja auttamishalua. Käyn koneella joka päivä, joten "lisäapu" teiltä auttaa jaksamaan. Kuten kirjoitin, haluan parantua. Helppoa se ei ole. Jos olisi, olisin jo terve.
Hei!
Minä täällä tippa linssissä luen miten hienosti olet motivoitunut hoitoon. Rumiahan me olemme suonikkaine käsivarsinemme ja rustoisine kauloinemme, mutta pahinta on kaikki se mistä muuten jäämme paitsi: normaalit ystävyyssuhteet, kyky ja voimat toimia, harmoninen mieli. Toivon sydämestäni sinulle niitä kaikkia tulevaisuudessa.
Minä en pystynyt hoitojaksoni aikana parantumaan, eikä kela tahtonut osallistua terapiakustannuksiini. Sinnittelen parhaani mukaan päivästä toiseen ja yritän keskittä voinmani tärkeimpiin asioihin, eli lapsistani huolehtimiseen ja työssä käymiseen. Juuri muuhun en sitten pysty. Jospa sitten joskus parantuisin ihan näin itsekseni. Upeaa että olet päässyt noin pitkälle että olet saanut haettua apua!
tsemppiä teille paranemiseen! tää on niin kamala sairaus, oon melko varma etten parane tästä ikinä. aina sitä vaan ajattelee että nyt alan syömöön ja seuraavana hetkenä on jo niin hyvä ihminen kun on pystynyt olemaan syömättä.. ja samalla se oma elimistö kärsii ja pikkuhiljaa tuhoutuu palauttamattomasti.. miks mun piti sairastua tähän? enkö voi olla kuin muut?
Pääsen osastohoitoon tammikuussa. Oikein TERVEtullut viesti. Katselen itseäni muiden silmin: luonaspöydässä rikkaat joulun antimet, otan reilusti sitä raikasta vihreää salaattia, nokareen kaikkea muuta. En uskalla ottaa kinkkuua ollenkaan ja laatikoita vain aavistuksen, koska ruoka voi jämähtää vatsanpohjalle ja tuottaa tuskaa. Syksyllä istuin Cafe Piknicissä ystävättären kanssa ja söin kahvin kanssa korvapuustin. Maistui ihan hyvältä, mutta seisomaan noustessa, vatsaa kivisti kovasti. Nyt saan mahdollisuuden harjoitella syömistä osastolla. On ihan pakko, kun vatsalaukku on kutistunut ja sisäpinta vaurioitunut (uskoisin niin) sillä seurauksella, että vain muutama ELINtarvike sopii. Jaksakaa kanssani vielä kulkea. Osastohoidosta voin sitten kertoa kun niin pitkälle olen päässyt. Ranskalaiset päärynät ja amerikkalaiset omenat ovat hyviä!
Hei taas kaikki palstalaiset ja hyvää oloa teille! Odotan sitä tammikuussa alkavaa osastohoitoa. Joulusta toivoin pientä viisastenkiveä ajatellen, että herkkuja voisi vähän syödä. Eipä onnistunut! Tämä syömättömyys on niin pirullinen oravanpyörä, että aidosti kauhistuttaa tämä totaalinen itsensä tietoinen tai tiedostamaton itsekidutus. Toivokaa minulla tsemppiä ja iloa. Olen motivoitunut hoitoon ja odotan osastohoitoa kuin kuuta nousevaa. Tosin kuuta ei näe, kun on niin pilvistä, saati sitten aurinkoa.
minne osastolle meet?ite lähin just osatolt kotiin