Onko teillä kellään positiivisia kokemuksia siitä, että suhde on saatu toimimaan eronkin jälkeen?Olemme eronneet kolme vuotta sitten 13 vuoden suhteesta ja meillä on kaksi lasta. Olemme olleet aika paljon tekemisissä aina välillä,muuta sit välillä joitain viikon taukoja ettei niin paljon,Ei päivittäin kumminkaan koskaan.Kummallakin joitain suhteen yrityksiä mutta eihän ne onnistu,kun ollaan ilmeisesti niin kii toisissamme.Nyt olen alkanut miettimään,että pitäiskö tässä mennä vaan rohkeasti terapiaan ja alkaa panostaa tohon suhteeseen.Olemme kyllä viralliseti tehneet avioeron jne. mutta henkinen side ei ole katkennut kai koskaan.Ja seksi toiminut aina ja toimii aina,kun nähdään... taivas mikä sekameteli soppa!
Uudelleen "lämmitys"....
Ojasta allikkoon?
281928
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Sanoisin, että onnistuminen riippuu pitkälti siitä, mitkä ovat aiemmin olleet eronne syitä ja miten pystytte niitä toisella yrityksellä työstämään/parantamaan.
Ex-aviomieheni oli ensimmäinen parisuhteeni, seurustelu alkanut jo lukioiässä. Lapsen syntymän jälkeen mies ahdistui huomatessaan, ettei perhe-elämä ollutkaan ruusuilla tanssimista kuten oli ilmeisesti kuvitellut. Tästä seurasi ravintolailtoja 2-3 kertaa viikossa ja lukuisia syrjähyppyjä sekä lopuksi kotoalähtö jonkin hieman vakavamman ihastuksen myötä.
Puolen vuoden kuluttua mies katui ja halusi jatkaa perhe-elämää. Kävimme pitkät keskustelut ja mies vakuutteli juhlimisen ja irtosuhteiden olleen vain ohimenevä nuoruuden kaipuuta oleva vaihe. Minä halusin kokeilla vielä uudelleen, koska halusin perheen pysyvän koossa.
Onnea kesti vain pari vuotta ja miehellä taas uusi suhde. Miehen ja tietysti lopulta minunkin halusta päätimme laittaa lopullisesti pisteen avioliitollemme. En kuitenkan kadu uutta yritystämme -tulipahan ainakin katsottua se tie loppuun ja päätös niille ajatuksille, että joskohan olisimme voineet tehdä vielä jotain.
Jokusen vuoden elelin yksikseni, kunnes löysin nykyisen mieheni -ja vielä juuri samalla arvomaailmalla varustetun. Onnellisempi en voisi olla, vaikka tietysti tämä uusperhe-elämä vaatii ehkä enemmän työtä ja joustamista kuin ydinperheessä.
Ystäväperheissämme sen sijaan näitä onnistuneita yhteenpalaamisia on jokunen. Ohjeeni siis on, että jos halua ja rakkautta riittää, yrittäkää toki uudelleen. Tärkeintä kai on, että aiemmin tehtyjä virheitä yritetään välttää ja menneet jätetään menneeseen ts. kumpikaan ei lyö toista aiempien virheiden varjolla.
Onnea sinulle!
No meillä eron syyt oli lähinnä, niin hullulta, kun se kuulostaakin, minun ns kyllästyminen.Olin ollut seitsemän vuotta kotiäitinä ja lähdin työelämään, niin sen mukana aloin kiinnostua muustakin itsenäistymisestä.Me olimme olleet myös yhdessä lähes teini iästä.Meidän suhteessa ei kumpikaan ole pettänyt.Ja ehkä se vapauden kaipuu oli mulla niin voimakas, että en tajunnut mitä olin menettämässä.ja menetinkin.Nyt vaan mietin, että onko tosiaan mitään mahdollisuutta jatkaa.Voiko toinen edes koskaan antaa anteeksi tai voimmeko unohtaa ikinä , että lähdimme eriteille aika hepposin perustein, ehkä sitten kumminkin.Vaikka sillon se näytti tietysti,että peli on pelattu ja jossain on parempaa....
muutenhan kaikki ihmisten väliset suhteet olisivat tuhoon tuomittuja. Luottamuskin palautuu ajan kanssa, kunhan toinen on vain osoittaa olevansa sen arvoinen. Suhde ei tietenkään ole kriisien jälkeen sama kuin ennen, vaan onnellisissa tapauksissa jopa paljon parempi :)
Ymmärrän hyvin vapauden kaipuusi ja itsenäistymisen tarpeesi jo teini-iässä solmitussa suhteessa. Itsekin mietin joinakin hetkinä avioliittoni aikana, voisiko elämä olla parempaa jossain muualla ja toisissa olosuhteissa. Se on inhimmillistä ja ehkä siksi olinkin valmis antamaan ex-miehelleni anteeksi, kun hän halusi vielä jatkaa.
Puhukaa avoimesti ja suoraan niistä tunteista ja ajatuksista, joita olette vuosien varrella läpikäyneet. Kuten edellisessä viestissäni sanoin, on suhteen onnistumisen ehdoton edellytys se, että menneet tosiaan jätetään taakse, kun ne on aluksi puitu. Elämän on jollain tasolla alettava ikään kuin alusta, jotta suhde kantaisi pidemmälle.
Kiitos, oli kiva lukea, etää joku ajattelee noin.Tuntui jo hetken, että olen ihan pimee ajatuksieni kanssa.
Tässä meidän "jutussa" exäni kanssa on tullut hieman outuja tai ehkä huvittaviakin piirteitä.Hän on nyt keksinyt sellaisen, suoraansanottuna typeränkin jutun.Hän syöttää niitä vääräks kokemiaan asioita mulle.
Ja ymmärränhän minä järjellä ettei kukaan lankea salaman iskusta mun eteen, kun mä näytän vihreää valoa.Ollaanhan me kumminkin oltu se kohta kolme vuotta eri osoitteessa.
Mietin vaan väistämättä onko tässä se,että sen itsetunto vaatii sen ,että hänen on ns nöyrytettävä minut ensin,vai mistäköhän moinen.
On aina hieman vaikea näin selittää, mutta jos tosta nyt jonkun kuvan sais.....
läpi sitä kiukkua ja pettymystä, jonka lähtösi aikoinaan aiheutti. Anna hänen rauhassa käydä näitä tunteita läpi ja yrittäkää sen jälkeen keskustella asiat selviksi. Aikaa se tulee varmasti vaatimaan, joten kärsivällisyyttä tarvitaan.
Vaikea on antaa mitään erityisen hyviä neuvoja, muuta kuin se että edetkää rauhallisesti toistenne tunteita ja ajatuksia kunnioittaen. Itse olen yrittänyt analysoida, mikä omassa toisessa yrityksessäni meni pieleen ja mitä ne ystäväpariskuntani, jotka onnistuivat, tekivät toisin kuin me. Mutta elämä ja ihmissuhteet ovat arvaamattomia ja onneksi nyt on hyvä näin.
Hyvää joulunodotusta ja onnea yritykselle!
Meillä suhde on toiminut koko ajan, vaikka erossa ollaankin ja miehellä on uusi ihminen elämässään. Mies ei ole meistä vielä irti päässyt, enkä tosiaankaan kyllä tee sitä helpoksi.
Mutta tulemme toimeen hyvin kun emme asu yhdessä. Ja kyllä mä siitä miehestä tykkään edelleen, mutta en enää asumaan haluaisi enkä uudelleen naimisiin.
Mun puolesta sillä voi olla uusia ihmisiä elämässään, en ole mustasukkainen enää.
Kyllähän sen uusi kuulemma aina raivoaa että astiat lentää, mutta mies pakenee mun luo. Kerran kysyin et minä pidät minua? Hän vastasi että olet aina eka, ja teen vuoksesi mitä vaan. Jos valita täytyy, minut hän ottaisi takasin, mutta kun ei mua saa, tyytyy toiseen. Onhan miehillä aina joku oltava, kuka siivoaa ja sukat pesee. Meillä on kivaa, mutta alku uudelle rakkaudelle tästä ei ole kyse.
Ex-mieheni olisi myös halunnut säilyttää jonkinlaisen napanuoran minuun uudesta suhteestaan huolimatta, mutta oma itsekunnioitukseni tai moraalikäsitykseni ei sellaista salli. Hyvissä väleissä toki ollaan, mutta "lemmenlurituksia" en suostuisi enää kuuntelemaan.
Olen sitä mieltä, että kun erotaan, niin erotaan. Tuollaisessa kuviossa kaikki osapuolet kärsivät viime kädessä, eikä kukaan pysty elämään tasapainoista ja täyttä elämää.
sairaalloiselta vallankäytöltä tuo kuulostaa eikä ystävyydeltä.
Hauska tarina. Mikä on vienyt itsetuntosi????
Kumma juttu, mutta useimmilla niin on, vaikkei siitä puhuta. Monet ovat kiinni vielä entisessä, vaikka on uusikin. Meillä on mennyt viisi vuotta vaikka miehellä on uusikin, mutta rakastaa kuulemma vain minua, mutta kun en ota vakavasti, niin pitää sen toisenkin, jos satun kokonaan hylkäämään, niin sitten ei kuulemma ole ketään. Mulle sopii kans, niin kauan kun löydän sen oikean.
pitää itseään niin surkeana, että jakaa miehensä jonkun toisen kanssa? Tuohan on miesten vanha kikka saada naisia sänkyyn, että vannotaan "sä olet mulle se todellinen rakkaus". Luuletteko todella, ettei se mies selittäisi sille toiselle tuota samaa?! Voi että te naiset olette typeriä mennessänne tuollaiseen miinaan!
levität kinttus ja miehes on "onnellinen" , halpa sä ainakin olet ja naivi.
Kuule kyllä se on se toinen nainen, joka on halpa ja tyhmä, kun ei ymmärrä et minä ja mieheni ollaan lasten kanssa perhe, vaikkei yhdessä asutakkaan. Mulla ei vain ole niin syviä tunteita miestäni kohtaan, et huolisin sen elämääni takasin niin, etten parempaa etsisi. Mutta minä olen se ykkönen, myös mieheni mielestä, ja toinen on aina toinen. Ei voi olla kuin yksi voittaja, ja seolen minä. Voisin heittää mieheni pihalle koska tahansa, mutta miksi niin tekesin? Nytkin tulee jouluksi, koko viikonlopuksi, ja mennään molempien vanhemmilla käymään aivan kuin ennenkin. Mikään ei ole muuttunut, muu kuin se etten huoli sitä takasin kokonaan.
ei tosiaan ole muuttunu, paitsi se että olet muuttunu vuosien saatossa akasta hompsuiseksi ämmäksi.
No kuhan miehsi suhde syvenee jää noi teidän sekstailut siihen. Varmasti on hauskaa niillä jotka teidän systeemin tietää.
Totta, meillä on hauskaa yhteisien ystäviemme kanssa, joita meillä on paljon. Mikään suhtautuminen ei heilläkään ole muuttunut, toivovat vain että jatkaisimme siitä mihin aikanaan jäimme. Lasten kummit tulevat ja muistavat, naapurit ovat kuin ennenkin, yhtä ystävällisiä. Mikä sua oikein risoo, että ptiää ajatella minusta vaimosta pahaa??? Onko sulla niin huonosti, ettei mies halua sinua nähdäkkään????? Harmi.
että ensimmäinen on aina ykkönen, niin sitähän miehesi on siis myös sinulle. Et voi koskaan löytää parempaa, koska ensimmäinen mies on sitä ja tulee aina olemaan. Ja nyt sinä siis jaat sen maailman parhaimman miehen jonkun toisen naisen kanssa eli toimit toisena p###patjana. Oletkos ihan viisas?
Miksi et heittäisi pihalle, jos kerran ei ole syviä tunteita?! Kyllä todellisuus taitaa rouvaseni olla niin, että äijäsi hakee sulta petipuolen tyydytystä, kun on kerran mahis ja hekottelee mielessään, että hyvä kun lohkee molemmilta ja pitää teitä molempia halpoina. Erityisesti sua, kun tiedät toisesta naisesta ja annat silti. Näin se vaan menee.
sä olet halpahallin alennus myynnistä..tai sen kuvan sain kun kirjoituksiasi luin...
on asiat hyvin, niin enpähän mahda sille mitään. Kyllä sinäkin joskus onnesi löydät. Tsemppiä!
Miksi heittäisin? Ensinnäkin, meistä on kiva olla näin. Lapsetkaan eivät kärsi, kun vanhemmat ovat väleissä, ja kun kummallakin on omat asunnot, niin eläminenkin on halpaa kun yksinhuoltaja saa tukiaisia, mitä yhteisessä taloudessa ei saisi. Missään ei ole kirjoitettu, etteikö entiset aviopuolisot saisi seurustella uudelleen.
Ei kukaan tietenkään kadehdi sitä, että joudut jakamaan miehen toisen naisen kanssa. Minä aikoinani lähdin tuollaisessa tilanteessa, koska katsoin olevani paljon arvokkaampi ihminen kuin vain mieheni halpa patja enkä edes ainoa sellainen. Hyvissä väleissä voi olla exän kanssa muutenkin. Nyt elän oikeassa suhteessa yhteisessä kodissa arkea jaaten ja pettämistä meillä ei suvaita. Älä petä itseäsi vaan lähde ennen kuin satutat itseäsi vielä enemmän.
"Ei syviä tunteita" "Voisin heittää pihalle milloin vain" " En huoli sitä takaisin kokonaan".
Olet kylmäkiskoinen, toista hyväksikäyttävä, inhottava ihminen. Näin joulun hengessä toivotan silti parempaa elämää ja lastesi vuoksi jonkinlaista herätystä sinulle.
Mikäs sen kätevämpää naiselle, kuin tyydyttää ruumilliset tarpeensa exän kanssa kunnes jotain todella kiinnostavaa ilmaantuu näköpiiriin. Exän tavat jo tuntee ja seksi sujuu pingottamatta.
Nyt elämme 2000-lukua, haloo, miksi yhä oletatte, että se on mies, joka vikittelee naista sänkyyn? Minä olen nainen, ja on minulla ollut parikin panopuuta - vain panopuuta. En kyllä koskaan halveerannut heitä halvoiksi patjoiksi, koska he olivat hyviä ;) Käsityksenne seksuaalisuudesta on näköjään 1900-luvun alun tyttökirjoista; oletteko uudenkuun emilioita vai vihervaaran annoja?
Ei se tee tuosta typeryydestä paremmin ymmärrettävää että naisetkin sitä nykyään harrastaa. Typeryydellä tarkoitan tässä yhteydessä toisen hyväksikäyttöä.
Miksi puhut ainoastaan naisesta? Jakaahan se mieskin itsensä kahden naisen kanssa. Onko se sitten sallittua???
kukaan ei vain itsestään sitä huomaa. Maailma on nykyisellään niin sekainen, ettei normaaleja parisuhteita enää ole. Kaikki on sekaisin kuin seinäkellot. Kumma juttu vaan, että se on hyväksyttävää, ennen se oli häpeen paikka.
Nykyajan lapset ovat kasvaneet kaikki siihen, ettei normaaleja perheitä ole. He kasvavat siihen, että puolisoa voi vaihtaa kuin housuja, eikä edellisistä lapsista tarvi välittää, kun tulee uusia. Aika kummallista, mutta totta.
ole perhe jos te olisitte perhe te asuisitte YHDESSÄ.
Nythän sä vaan aukaset haarojas sun exälle, eli olet varsin helposti saatavilla. Lisäksi miehellä on myös toinen nainen jota höylätä.
Upean mallin perheestä annat lapsillesi.
Muutin erilleen viime syksynä entisestä miehestäni, hänen kesäinen alkoholin käyttönsä ajoi minua kauemmas, tukeuduin toiseen ihmiseen ja samalla minusta tuli äitipuoli. Olemme exän kanssa niin hyvissä väleissä ja hän on kohtuu käyttäjä nykyään, ja yhteydessä olemme lähes päivittäin, tapaammekin monta kertaa viikossa. Nykyiseni on ihana, mutta kaipaus on sinne entiseen. Sitä tuttua ihmistä, jonka kanssa meillä on yhteisiä lapsia. Hänellä on minua ikävä, välillä omakin ikävä on suunnaton. Ja kun taas näen hänen ottaneen pullonkin olutta, mietin, ei se voisi toimia. Exäni ja nyxäni ovat hyviä kavereita ja välillä onkin niin, että he tekevät juttujaan enemmän päivässä kuin minä ehdin olemaan nykyiseni kanssa. Exä oli puuhommissa, exä oli pihahommissa, exä vaihtoi autoon öljyt ja pakoputken nyxän kanssa... He ovat löytäneet ystävät toisistaan ja en haluaisi karkottaa nykyistäni palaamalla entiseen. Sieltä entisestä hän sai minut irti, tuli ihan kotoa hakemaan. Jompi kumpi mies on minulle oikea, mutta kumpi, kun sidokset entiseen ei voi katketa, vaikka aiheuttaa minulle näin vain enemmän ikävää ja kaipausta, mutta myös nykyiseni on niin mahtava ihminen ja huomioon ottava joka asiassa, että miten, miten kummassa voi elämässään törmätä kahteen suurimpaan herrasmieheen??????? Kumpa voisi tehdä näistä kahdesta toisiaan täydentävästä yhden, olisi minulla maailman täydellisin mies. Pääni on pyörällä! Kaksin naimaan en voi ruveta.