Rakastavan lyöntikin rakkautta vain..

"Älä nyt pakota mua tähän!" mä huudan mun isälle. "Tajuatko sä, että sä teet vaan omasta olostas pahemman jos et sä nyt mene puhumaan sun asioistas!" isä huutaa takaisin. "Mutta kun mulle on sanottu, ettei mun tarvii puhuu, jos mä en ite halua!" mä huudan. "Jumalauta sun kanssas! Mä en kato enää yhtää näitä lääke sekoiluja! Sä lopetat pääs sekottamisen kemikaaleilla ja alat puhumaan asioistas!" Isä karjuu. "Mitä jos jatkankin! Sillon mun ei tarvii ajatella kaikkee paskaa, kun on pönttö niin sekasin! Tai ehkä mä vaan tapan itteni niillä!" Mä kiljun ja itken. Isä nousee seisomaan, tulee mun eteen ja kohottaa kätensä. Mä tiedän mitä se tekee seuraavaks... Mä kaadun maahan, päässä humisee ja vasenta poskipäätä jomottaa. Mä sanoin väärin. Siitä se vaan johtuu.. "Nouse!" isä huutaa vihaisena. Mä en tee mitään, makaan vaan. "Nyt nouset saatanan kakara!" isä karjuu ja seuraavaksi mulla on vasen kylkikin kipee. Oma vika. En noussut heti. Siitä se vaan johtuu.. Mä kohottaudun käsieni varaan. Isä ei tyydy siihen vaan repäisee mut kovakouraisesti ylös. En noussut tarpeeks nopeesti. Siitä se vaan johtuu.. Isä on iso mies ja vahvakin. Mä olen vain ylipainoinen 15 vuotias tyttö. Moni sanoo, etten ole läski, mutta itse olen eri mieltä. Lääkärit ovat todenneet mulla vakavia persoonallisuus häiriöitä. Mulla on niiden mielestä todella vääristynyt ja epävakaa minäkuva, mutta mä näen vain sen mitä peili mulle näyttää. Isä tönäsee mut seinää päin. Oma vika kun en liikkunut tarpeeks nopeesti. Siitä se vaan johtuu.. "Voi perkele sun kanssas saatanan kakara! Mene nyt nopeesti!" isä huutaa mun takana. Mä kävelen mahdollisimman nopeesti rappusten luo. Isä tönäisee mut niistä alas. Oma vika. Mun olis pitäny olla jo tossa vaiheessa puolivälissä rappusia. Siitä se vaan johtuu.. Äitipuoli istuu olohuoneen sohvalla ja on kuin mitään ei tapahtuisi. Se on aina valmis valehtelemaan mun vammoista. "Juu.. Pinja kaatui rappusissa! Juu.. Pinja hakattiin! Ei. Ei meillä kotona vaan kaupungilla!" se aina valehtelee. Totuus on se, että mä en pääse pois kotoa. Isä ei anna. Paitsi päivisin. Mutta mun pitää olla viideltä kotona ja selvä tai mä saan kunnon muljutuksen. En mä voi kertoo kelleen. Mut on yritetty raiskata kaks kertaa ja sen jälkeen oon saanu turpaani, koska olen tullut myöhässä kotiin. Koulussa on pakko käydä, muuten tulee mustelmia. Joskus saan turpaani, vaan koska olen liian hiljanen, tai liian äänekäs. Riippuu päivästä. Mutta silti. Aina isällä on syy kun se lyö. Mutta se on mun oma vika. Mitäs olen olemassa. Siitä se vaan johtuu..