Olen melkein nelikymppinen nainen ja olen alkanut tuntea erittäin suurta vetovoimaa työkaveriani kohtaa.Olen aina ollut puhtaasti hetero ja tämä on ensimmäinen kerta kun tunnen näin.Asia jollain lailla pelottaa varsinkin jos tämä henkilö sais tietää tästä,sillä hän on myös naimisissa ja ei ole bi.Välillä kun katseemme kohtaa voisin vaikka vannoa että tunne on molemminpuolinen,mutta luultavasti vain kuvittelen(ja toivon??)niin.Mitä tehdä??Olemme siis molemmat naisia.
outo vetovoima
elisabeth-66
163061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
on käynyt ihan samalla tavalla.. olen 35 v. ja olen naimisissa, meillä on 2 lastakin.. Rakastan miestäni aivan kauheasti. Perhe on minulle kaikki kaikessa, eli olen erittäin onnelinen enkä hae mitään jännitystä elämääni. Olen aina pitänyt itseäni heterona, enkä esim. syty jos kuvittelen itseni sängyssä naisen kanssa.. mutta nyt olen ihastunut kovasti työkaveriini, joka on nainen, ja olen 90% varma, että myös hän pitää minusta.. välillämme on vetovoimaa, jota ei voi sanoin kuvailla. Kun katseemme kohtaavat, tunnen väreilyä ilmassa.. Hän on huomattavasti nuorempi kuin minä, vapaa, ja tietää minun perheestä jne.. En todellakaan tiedä, mitä tämä tunne on, mutta en saa häntä mielestäni. Välillä kaipaan häntä silmittömästi. Minä en henk. koht. ole tehnyt/aio tehdä asialle mitään. Annan ajan kulua. Tällä hetkellä vain nautin tästä ihanasta tunteesta. Luulen, että tämä on kuitenkin jotain ohimenevää.
jos te oottekin ne kax työkaveria
jotka ajattelee just toisista tuollee....
kun se mun nainen on alle 30 ja vapaa... Meitä lienee paljon samassa tilanteessa...
Nimittäin työpaikalta vaimonikin löysi toisen naisen ja on niin syvässä suhteessa hänen kanssaan, että eroamme. 20 vuotta yhdessäoloa, 3 lasta ja 40v ikä on karmea yhdistelmä, jolloin näköjään luettuani tätä keskustelupalstaa naisissa alkaa tapahtua. En ole katkera, suhteemme on vain loppu ja ihmettelen miehenä, mitä sellaista toinen nainen voi antaa, mitä minä en pysty antamaan? Olen aivan rikki. Antakaa ajan kulua ja olette syvemmällä suhteessanne ja huomaattekin, että ette rakastakaan enää miestänne. No, näin meillä kavi. Olen vain kauhuissani, jos lapset päättävät jäädä äidillensä, silloin minulla ei ole ketään ja olen totaalisen yksin.
Miettikää, ennen kuin annatte suhteenne mennä pidemmälle, mihin se voi johtaa...
samoin,onneksi vaimo älysi lähteä.lapset ja koti jäi minulle,,,karmeinta olisi ollut menettää heidätkin onneksi lastenvalvoja ja sossu oli mun puolella alusta asti kun näkivät että vaimolle oli oikeasti tää lesbojuttu tärkeempi kuin lapset.
Ja minun ihastukseni on itseäni 7 vuotta nuorempi.Olen itse myös aviossa ja 3 lapsen äiti.En luultavasti itse myöskään tee asialle mitään,koska tämä voi olla ohimenevää...Eli aion myös nauttia tästä ihanasta tunteesta.Tämä nainen on myös mielessäni koko ajan ja tuntuu välillä että tulen hulluksi.......
Ihan tosi sama kenen kanssa kuka lähtee - lopputulema on sama -liitto on rikki. Huonoa itsetuntoa ja epävarmuutta monestakin seikasta osoittaa, että kokee "aivan kauheena" sen että muija lähtee just naisen matkaan. Mitä välii???
Ja sun lapsesi eivät ole sun vapaa-aikojesi viihdyttäjiä tai tyhjän tilan täyttäjiä.
Itsekäs jätkä olet.
(ja tää on bi-palsta - poistukaa!!)
jäi elämään muutakin sisältöä kuin eläimellinen himo toisin kuin eräillä...
Joa aikuinen mies kirjoittaa että "jos lapset lähtee, minulle ei jää ketään ja olen totaalisen yksin" niin kyllä on miehellä asiat huonosti. Ei ystäviä ei mitään. Vain lapset hänestä siis välittävät? Miten tilanne voi ajautua aikuisella miehellä tuohon pisteeseen? (alkaa vähän ymmärtämään sitä vaimoa jos miehen ainoat ihmiskontaktit ovat omat lapset,,,- pelottavaa)
Ei taida nimettömällä olla omaa perhettä! Tottakai perhe on tärkeä asia elämässä, ja vanhemmille on kova paikka, kun lapset lähtee kotoa - eron takia tai muuten.
Tottakai tuntuu paremmalta, jos vain osa rakkaasta perheestä lähtee, kuin jos kaikki lähtevät. Tyhmä nimetön.
kyse oli siitä että jos aikuinen mies on "totaalisen yksin" jos lapset lähtevät..hänellä siis ei ole minkäänlaisia perheen ulkopuolisia ystävyys- tai muita suhteita? Mielestäni tämä on epänormaalia ja viittaa obsessiiviseen riippuvuushäiriöön...
Kysehän olisi voinut olla myös kielikuvasta, jolloin "totaalisen yksin" rinnastettaisiin murskaavaan tunteeseen kun perhe hajoaa.
Mutta ei tietenkään voida olettaa että nimetön olisi jaksanut miettiä asiaa yhtään pidemmälle. Hän onkin perinteisempi impulsiivinen kirjoittaja, joka tuntee tarvetta tarrata kiinni sanoihin, pohtimatta suuremmin niiden syvällistä merkitystä.
Follarit HuuHaa:han, Kiitos!
~V23~
Minullakin on ollut elämäni ensimmäistä kertaa tällainen "tunne päällä" naista kohtaan. Se tuli todella yllättäin ja meni aikaa ennenkuin ymmärsin mistä on kysymys. Näemme lähes päivittäin ja silti välillä kaipaan niin, että sattuu. Olisi kiva tietää kokeeko vastapuoli jotain, koska tällaisissa tilanteissa oma mielikuvitus voi tehdä tepposet. Nyt esitän hyvää ystävää, koska pakkien saaminen olisi aivan kauheaa. Jos joku kysyisi uskonko hänen olevan lesbo tai bi niin vastaisin intuitiivisesti, kyllä, jompi kumpi niistä. Silti en uskalla tehdä elettäkään osoittaakseni tunteeni ja samalla pelkään olevani aivan liian läpinäkyvä.
Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Todella tuttu tunne...olen välillä todella masentunut ja peloissani tunteideni vuoksi. Olen 24-vuotias, seurustellut 17-vuotiaasta saakka ihanan pojan/miehen kanssa. Olemme käyneet paljon läpi, rakastamme toisiamme todella paljon ja vietämme varmasti loppuelämämme yhdessä. Silti parin viime vuoden aikana minulle on tullut voimakas tunne naisia kohtaan. Kiihotun lähinnä vain naisten ajattelusta, olen ollut ihastunut pari kertaa todella voimakkaasti ja tunnen enemmän kuin ystävyyttä paria ystävääni kohtaan. Välillä nautin siitä, välillä se on yhtä tuskaa! En ole valmis ajattelemaan elämäni menevän millään muulla tavalla kuin miten se nyt on menossa, ja kuitenkin mahanpohjasta ottaa kun ajattelen suutelevani ystävääni... Välillä todella ahdistaa.
Voin kuvitella miltä susta tuntuu. Minullakin on ollut useampia ihastumisia toisiin naisiin - nyt viimeisin on työkaveriini. Asiasta kiusallisen tekee se, että seurustelen miehen kanssa ja nuo toiveeni/haluni naista kohtaan tuntuvat jotenkin epäreiluilta ja kielletyitä. Toisaalta minäkin olen ajatellut nimenomaan nauttia tuosta tunteesta, merkityksellisyydestä, halusta ja siitä, että näen toisen niin kauniina. Parisuhteessa tällaiset tunteet kuitenkin ovat hankalia, koska ne tuntuvat luovan etäisyyttä kumppanini ja minun välille. Epävarmuutta ja pelkoakin herättää minussa se, että en ehkä tulevaisuudessa haluaisikaan torjua tilaisuutta intohimoon haluamani naisen kanssa, jos sellainen joskus tarjoutuisi. Joku petetty mies kirjoitti täällä ja ymmärrän hyvin petetyn tuskan...
Naisen kanssa eroottinen läheisyys ja rakastelu on vain asia, mitä ajattelen. Usein löydän itseni ajattelemasta häntä. Kesken kaiken.
Niin elikkä no joo voin vain minäkin tässä tilanteessa sanoa,elikkä elikkä.Olen 35v nainen ja myös alkanut hyvään ystävään tunteen yks kaks vetovoimaa.Ollaan oltu hyviä kavereita kauan ja aina huulta vedetty ja nyt yks kas tullu tunteita mukaan.Olen naimisissa ja neljän lapsen äiti.Tämä ystävä vielä mieheni avovaimo.
Oltiin tossa yks viikonloppu kaikki yhdessä yksissä juhlissa ja siellä "tapahtu"jotain.Nimittäin nyt hänkin hiukan vältellevä ja ei soita niin kuin ennen.