Pientä galluppia siitä kenelle soisitte abortin? Vai soisitteko kenellekään?
alle 15-vuotias tyttö, joka harrastanut seksiä poikaystävänsä kanssa
raiskattu nainen
kuka tahansa tyttö/nainen, jolla ns. normaali elämäntilanne
vammaista lasta odottava nainen
alle 15-vuotias tyttö, joka harrastanut seksiä poikaystävänsä kanssa
raiskattu nainen
kuka tahansa tyttö/nainen, jolla ns. normaali elämäntilanne
vammaista lasta odottava nainen
Vastaukset 29
Vanhimmat
kyllä ja kyllä. Kaikkiin vastaus kyllä. Suon abortin, kuten maamme lakikin, kaikille sitä haluaville.
ehdottoman oikeuden irtisanoutua vanhemmuudestaan. Saman ehdottoman oikeuden kuten naisellakin on.
sitä "huvikseen tekeville"
ja muille ääripää idiooteille ketkä eivät osaa ehkäsyn kanssa pelata.
kyllä jokaine tietää että seksiä harrastamalla lapsia tehdään.
siihen on ehkäisy kenotkin jopa keksitty.ne pois jättämällä ottaa vastuun mahdollisesta tulevasta jälkeläisestä.
suon sen niille keillä todetaan vammainen lapsi-en olisi itsekkään ikimaailmassa valmis vammaiseen lapseen(2 tervettä lasta jo omaan)
ja narkki\alkoholisti äideille heille sen jälkeen pysyvä ehkäisy
nuorille teineille suon abortin pakko ehkäisy
raiskatuille tietenkin mahdollisuus aborttiin
Soisin vain raiskautulle, en muille. Vammainen lapsi on yhtä arvokas kuin terve. Jos on kypsä harrastamaan seksiä täytyy myös ottaa vastuu seurauksista. Abortti ei saa olla vaihtoehto muuta kuin äärimmäisissä tilanteissa, eli esim. jos raskaus lähtee raiskauksesta tai äidin henki on vaarassa. Silloinkin neuvoisin miettimään lapsen adoptioon antamista. Adobtio on hirveä asia jota ei saisi mielestäni edes miettiä muutakuin esim. edellä mainituissa tilanteissa. Se ei ole vain lääketieteellinen toimenpide, se on elämän tukahduttamista. En sanoisi aborttia murhaksi, kukaan joka on abortin ottanut ei ole murhaaja, mutta se on vakava asia jota ei pitäisi suoda noin vain. En tarkoittanut loukata ketään.Kaverini on tehnyt abortin ja olen täysin hänen puolellaan vaikka itse luultavasti olisin tehnyt toisin.
Herää kysymys tässä kohtaan, että kun nainen, joka on ollut huolimaton niin ehkäisyssä kuin muissakin elämän asioissa, saattaa käyttää erilaisia päihteitä tms ja muutenkin elää epäterveellisesti soisitteko tosiaan tälle naiselle abortin?
Nainen joka tuskin pystyy itsestään huolehtia... Itse olen nuori äiti, tai oikeastaan pidän alle 28-vuotiastakin nuorena äitinä (: olen työskennellyt aiemmin työssä jossa tapasin ongelmaisia perheitä ja odottavia äitejä. Hyvin nuoria äitejä joilla oli asenne ettei työtä tarvitse tehdä, yksikin poltti koko raskaus ajan ja sai ensimmäisen lapsensa 16-vuotiaana.
Viranomaiset, niin kun on tullut nyt jo huomattuakin, puuttuvat aina liian myöhään asiaan, joten kysynkin nyt; onko tällainen ympäristö hyväksi lapselle?
Siis ei adoptio ole hirveä asia vaan abortti.! Anteeksi virhe, adoptio on siis tietenkin hyvä juttu!
Kiitos asiallisesta vastauksesta, vaikka ymmärsinkin ettet ole abortin puolella, harva osaa sanoa sen noin "kiltisti", eli ei syyllistämistä tai haukkumista. Kiitos sinulle!
abortin sallin raiskatuille naisille ja alle 15v tytöille (kun abortti tehdään viim.10rv). Myös silloin kun huomataan että sikiöllä on pahasti asiat pielessä esim. kehittymättömiä raajoja, sydän vika tms jonka perusteella voidaan sanoa lapsen elävän vain vähän aikaa. Down lapsilla on oikeus syntyä.
Oli sitten kyse mistä tilanteesta tahansa. Itse en ole moisessa tilanteessa ollut, mutta olisi hyvä, että syyt aborttiin hakeutumisesta tentattaisiin perusteellisesti. Tiedä sitten vaikka jo nyt niin tehtäisiinkin. En tarkoita, että pitäisi taivutella muuttamaan mieltään abortin suhteen. Tuollainen menettely saattaisi saada ainakin jotkut miettimään hieman tarkemmin. Ehdottomasti ne jotka eivät ole käyttäneet ehkäisyä joutaisivat saada oikein kunnon puhuttelun.
Joku oli jo maininnut, että raskauden voi ehkäistä. Jostain ihmeen kumman syystä yllättävän moni tuntuu luulevan, että kun ehkäisy on hoidettu ja oikein käytetty ei raskaaksi voi tulla. Se ei vain pidä valitettavasti paikkaansa. Mikään ehkäisy ei ole 100%:n varma. Asiaan olisi hyvä tutustua.
Kun ihminen on ottanut omiin käsiinsä päättää haluaako tulossa olevaa lasta, vai ei, tarvitaan abortteja.
Minusta tämä päätösvalta ei ollenkaan kuulu ihmisille. Meidän Luojamme on tarkoittanut jokaisen ihmisen elämään, on sitten kyseessä toivottu tai ei toivottu lapsi, terve tai sairas, raiskauksen tuloksena syntynyt tai nuorelle äidille tai jo ikäihmiselle syntynyt lapsi. Annetaan kaikkein kukkien vain kukkia! Kun abortteja tehdään, tämä maailma menettää aina jonkun ainutkertaisen yksilön, jota ilman maailmamme ontuu.
En siis soisi aborttia kenellekään - en em. syystä -enkä siksi, että se tuo sellaisen kivun äidin elämään, että sitä EN toivo kenellekään.
Onneksi meidän Luojamme osaa korjata myöskin rikkimenneen. Abortoitua lasta ei enää voi saada takaisin, mutta Hän voi korjata äidin särkyneen sydämen.
Kehoittasinkin jokaista, jolla tämä kipu on, etsimään apua, esim. vertaistukiryhmästä tms.
Tsemppailkaa kaikki - ja viettäkää rauhallista Joulujuhlaa!
mukaan ajattelen, niin ymmärtäisin abortin lähinnä tilanteissa joissa
*äidin henki/terveys on vaarassa raskauden jatkuessa
*lapsi on niin pahasti vammainen ettei selviämismahdollisuuksia ole
*raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta
*"äiti" on vielä hyvin nuori, lähes lapsi itse (en vedä suoraan ikärajaa, kehitys on niin yksilöllistä)
Eli nämä tilanteet ymmärrän hyvin. Mutta sitten on se toinen juttu, eli lapselle pitäisi pystyä tarjoamaan myös hyvä elämä. Jos naisella -syystä tai toisesta- ei ole tähän edellytyksiä tai halua, voi abortti olla se parempi ratkaisu. Ikävä kyllä. Elämäntilanteet ovat niin erilaisia että kannatan ns. vapaata aborttia, vaikka itse en tuohon ratkaisuun ikinä päätyisi (jos ei raskaus uhkaa henkeäni). Vaikka minä pystyisin lapsestani huolehtimaan missä olosuhteissa hyvänsä kaikilla ei ole tähän mahdollisuutta.
Mielestäni abortti on suotava kaikille syystä riippumatta, jotka sen haluavat. Ja onneksi näin se myös menee. Ei syyllä ole väliä.
abortti "suodaan" tietysti jokaiselle raskaana olevalle naiselle, joka ei halua kantaa ja synnyttää lasta. Onko tälläkin vuosisadalla vielä joku, jolle asia on epäselvä?
Onneksi asia ei ole riippuvainen siitä, mitä jonkun keskustelupalstan ihmiset "suovat".
vanhemmille oikeuden irtisanoutua vanhemmuudesta esim. jos lapsella on joku ADHD, tai se on muuten vain ärsyttävä, niin sitten sitä saisi ampua päähän...
EHkä isovanhemmilla pitäisi myös olla tämä sama oikeus , jos niitä alkaa lapsen lapset ärsyttää. Täytyyhän meillä aikuisilla oikeuksia olla! Okeus harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, milloin vaan ja oikeus tappaa syntymättömät lapset, jos on hetken iloittelusta tullut vahinko yms. OIKEUKSIA MEILLE!
Olette tosiaan outoja! Tietysti ihmisillä on oikeus harrastaa seksiä. Jopa "kenen kanssa vaan".
Mielestänne siis vakituisessa parisuhteessa elävälle nuhteettomalle sairaanhoitajalle olisi "suotava" abortti, mutta kännipäisään baarissa kundin pokaavalle yksinäiselle naiselle ei. Logiikkanne on mielenkiintoista...
No tota alle 15-vuotias kyllä, vammaista odottava kyllä, ja minä 18-vuotias työtön Turkulainen. Tavallaan abortin saa tehdä kuka tahansa, mutta kyllä niistä, jotkut varmasti tavallaan (turhia) on.
sen sallii..tärkein lapsen kannalta on tulla toivottuna ja mitä parhaimpiin olosuhteisiin mikäli ei pysty näitä ehtoja täyttämään ja aborttiin päätyy syystä tai toisesta.
On se erittäin raskasta mutta vastuullisesti tehty ja toivon ettei kukaan heitä murhaajiksi sanoisi sillä sitä he eivät todellakaan ole..ja toivon että heillä on voimia jatkaa elämäänsä tästäkin vaikeudesta huolimatta.
Miehille kans oikeuden sanoutua irti ja suunnitella vanhemmuuttaan. Poistaisin siis sattuman ja vahingon, kuten naisellakin on poistettu.
että ehkä myös isällekin olisi suotava se ettei halua lasta syystä tai toisesta ..
kunhan ilmoittaa siitä silloin kun lapsesta on saanut tiedon eli raskauden alkuvaiheessa ja tuleva äiti tietää sen ja voi sitten itse päättää tekeekö lapsen yksinään elatuksineen kaikkineen. Jälkikäteen eli abortointi mahdollisuuden jälkeen siitä ei minusta voi enään irtisanoutua...mutta tämä vaatisi sitten että laki mahdollistaisi isän irtisanoutumaan lapsestaan ja sen elatuksesta..hm..
joka on lapsen oikeus isään...
ennen kuin lapsi on syntynyt..koska nainen sen synnyttää ja kohdussa kasvattaa 9kuukautta..on täysin mahdotonta vaatia äitiä olemaan äiti sen 9kuukautta huolehtien terveydestään ja luopumaan äitiydestä isän oikeuteen..jo pelkästään ihmisoikeus kysymyskin tulisi vastaan..jos äidillä ei ole mitään sitä vastaan niin mikä sitten estäisi etteikö synnyttäisi ja antaisi lasta sen isälle huolehdittavaksi..kunhan vielä imetyksestäkin huolehditaan mutta kuten näet biologiset seikat on naisille ja miehille eri..;)
...Eli kyllä ensin tulee äidin päätös(äidithän lapsen synnyttää ja imettää sekä vieläkin yleensä hoitaa, vahtii ja kasvattaa- harvemmin isät) ja sitten vasta isän..mutta tärkeintä on että pyrittäisiin tekemään yhteinen päätös..
me puhumme nyt ilmeisesti ihan eri asioista. Minä puhun lapsen oikeudesta ja sinä isän. Tuliko se nyt selväksi. Siis LAPSEN oikeus isään ja kuten me molemmat tiedämme synnytyksen jälkeen on olemassa lapsi joka tarvitsisi sekä äidin että isän. Ei siinä vanhempien pidä miettiä kumpi irtisanoutuu lapsesta. Edellinen viesti johon minä kirjoituksellani kommentoin kuului:
oikeudesta lapseen kun joskus isätkin kokevat abortoinnin raskaana..ja haluaisivat ja painostavat äitiä pitämään lapsen..heh eli asia meni ihan nurinkuriseksi :)
Kyllä isälläkin pitäisi olla oikeus irtisanoutua lapsesta samoin kuin äidilläkin..ja niin käy nykyäänkin..ikävä kyllä isän sitoutuminen kun ei aina ole niin itsestäänselvää(esim. näin voi käydä jos on kyse lyhyen suhteen seurauksena tulleesta lapsesta tai vaikka esim.vammaisesta lapsesta) ja minusta olisi ainakin itselleni hyvä se heti tietää ja voin sitten päättää pidänkö lapsen yksinhuoltajaäitinä..jottei pettymyksiä sitten tule kun isä ei lunastakkaan isänä oloa eikä tarvi selitellä lapselle ettei isä tulekaan..
asioissa aika huonot oikeudet.Käytännössähän äiti päättää tuleeko lasta maailmaan vaikka isä ei sitä haluaisikaan ja silloinkin isä on elatusvelvollinen. Siltikin todella on paljon enemmän isiä jotka eivät välitä lapsistaan ollenkaan kun taas äidit välittävät. Myös ne äidit jotka laiminlyövät lapsiaan kärsivät asiasta enemmän kuin isät jotka niin tekevät. Hyvät jatkot...
kannalla. Eli isällä olisi samat oikeudet "aborttiin" kuin äidilläkin. "Abortilla" tarkoitan tässä siis mahdollisuutta irtisanoutua lapsesta ja tämän elatuksesta. Normaalitapauksissa rv12 asti, vammaisen lapsen kohdalla aina rv24. tietysti pitäisi pitää huoli siitä että mies saisi tietää raskaudesta ajoissa. Eli ettei nainen pidä sitä salaisuutena niin kauaa ettei abortti ole enää mahdollinen.
Mutta tuo oikeus edellyttäisi myös vastuuta miehiltä. Eli jos mies päätyy tähän "aborttiin" ei hänellä ole enää ikinä mitään oikeuksia lapseen. Jos ei tunnusta isyyttä ei myöskään saa tavata lastaan, ei edes vuosien päästä jos sattuisi kaduttamaan. Tai vaikka lapsen synnyttyä haluaisikin nähdä jälkeläisensä. Koska mielestäni mies joka ei isyyttä tunnusta ei ole mikään isä.
SEKÄ ÄITIIN ... joka on minusta tärkeämpi asia kuin äidin ja isän oikeudet lapseen.
joillakin lapsilla on huoltajana äiti ja toisilla isä..ideaalista olisi tietenkin että hänellä olisi molemmat vaikka erilläänkin. :)
..lapsella pitäisi olla oikeus molempiin vanhempiin mutta kuten tilastotkin kertoo ei näin aina käy..huostaanottojen määrä on minusta yllättävän suuri esimerkiksi...ja sijaiskodeista on vanhemmille lapsille tarvetta....hm..joiden taustalla taitaa kyllä olla usein syynä mielenterveyskysymykset, riippuvaisuudet tai perheväkivalta etc...
lapsella pitäisikin mielestäni ensisijaisesti olla tarkasti sanottuna oikeus hyvään tasapainoiseen elämään..joka muodostuu hyvästä vanhemmasta tai vanhemmista ja tasapainoisesta elinympäristöstä....
vanhempiin, mutta mitä lohduttaa pelkkä nimi paperissa? Lapsi tietää että hänen isänsä nimi on matti meikäläinen ja kiroten tämä isä joutuu elatusmaksut maksamaan, muttei lapsen kanssa halua muuten olla missään tekemisissä. Tai pahimmillaan kostaa äidille (ja ei-toivotulle lapselle) käymällä häiriköimässä tapaamisoikeuksien turvin.
Siksi itse en menisi itse väkisin miestä isyystesteihin raahaamaan. jos hän ei halua olla isä lapselleni, on lapseni parempi olla ilman hätä. Ja silloin kun isää ei ole edes paperilla, on mahdollista että tuleva mieheni adoptoi lapsen ja lapsi saa näin oikean isän.
Jos isä ei halua lasta, en myöskään suvaitse katumista myöhemmin. Lapsi tarvitsee tasapainoisen suhteen vanhempiinsa ja isä joka ei halua kantaa isän vastuuta, mutta voisi silloin tällöin käydä lasta tapaamassa on yhtä tyhjän kanssa. Täysin turhaa pahoittaa lapsen mieli katteettomilla lupauksilla. Ja tämän sanon itsekin isättömänä lapsena, en halunnut edes tavata isääni kun hän vuosia myöhemmin otti yhteyttä.