Olen 17v. ollut nuorten psykiatrisella osastolla kahdeksan kuukautta. Aluksi menin osastolle vapaaehtoisesti, pääsin lomille ym.. Sitten jouduin pakkohoitoon, uhkasin lopettaa syömisen kokonaan ja uhkailin itsemurhalla. Olin ilman lomia kaksi kuukautta, pääsin ulos hoitajan kanssa. Nyt olen lomilla, helppoa ei ole. Sunnuntaina palaan osastolle, eikä hoidolle näy loppua. Mut elämän haluni on palannut. Elämä olisi helppoa jos ei tarvitsi ajatella, eikä tunteilla olisi sijaa.
Näin minulla..
Tuuli
0300
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.