Mitä tehdä kun viha ottaa lopullisesti vallan ihmisessä ja ihminen ei saa apua psykologeilta tai miltään terapeuteilta? Nyt kun mielikin alkaa lopullisesti hajota.. Pitäisikö pitää vain iso loma ihan kaikesta???
Jaah
Olemus
6492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihastua ja rakastua
poistaa vihan tunne
tai
ainakin siirtää se tunne taaemmas
ja tuoda positiivisia tunteita tilalle.
Mihin vihasi kohdistuu?
onko mitään keinoa, jolla pystyisit purkamaan vihaasi? enkä nyt tarkoita välttämättä väkivaltaa (ainakaan toista ihmistä kohtaan).
juurikaan koe, ainakaan jatkuvana olotilana. Tiedän kuitenkin sen tunteen, kun sitä vain kieriskelee niissä omissa mustissa ajatuksissaan täysin kykenemättömänä avautumaan niistä juuri kenellekään. Itselläni on pitkään ollut vähän sentyyppinen olo, että mikään ei oikein kiinnostaisi: ei edes ne asiat, joista aiemmin koin helposti saavani mielihyvää. Ystäviä ja kavereita olis kyllä joille puhua, mutta jotenkin ei vaan pysty..ja sit sitä vaan kelailee asioita kokien jotain ihme "umpikujassa olon" tunteita. Koen, että viime aikoina kokemani lukuisat vastoinkäymiset olisivat ikäänkuin muuttaneet luonnettani jotenkin "vakavampaan" suuntaan ja elämän asennettani ehkä vähemmän leikkisäksi, ja suoraan sanottuna en v-tussa pidä tästä tunteesta: on kuin spontaanisuuteni elämän arjessa olisi tyystin himmentynyt;-) Terapeuttien puoleen en itse ole kääntynyt, mutta en pitäisi mahdottomana sitäkään vaihtoehtoa, jos tunnelmani eivät tästä pian ala kohota.
Aloittajalle: kyllä sun varmasti kannattaa harkita sitä loman mahdollisuutta! En tiedä tietysti taustojasi, mutta kysymys kohdallasi voisi olla esim. suuresta uupumuksesta(?), jos koet jatkuvasti voimakkaita agressioita. Uupumus ( ja masennus?)kun voivat pidemmälle edetessään valitettavasti aiheuttaa sitäkin, että ihminen alkaa kokea lähes kaikki asiat, ihmiset ja ilmiöt ympärillään negatiivisesti, vaikka olisi kuinka positiivinen ihminen perusluonteeltaan.
On tosi ikävää kuulla, että et ole saanut apua psykologeiltakaan, vaikka olet apua itsellesi hakenut. Siitä huolimatta ehdotan sulle, että hae sitä apua vielä uudelleen, ja vaadi saada tulla kuunnelluksi. Yritä myös ajatella edes joistakin asioista positiivisesti, äläkä missään nimessä ainakaan vahingoita fyysisesti tai henkisesti ketään ympärilläsi, vaikka sulla itselläsi oliskin paha olla! Ymmärrä, että sanomisillasi ja teoillasi on aina vaikutuksensa ja seurauksensa: mieti asiaa vaikka siltä kannalta, että tekisit suurta vahinkoa ennen kaikkea itsellesi ja omalle hyvinvoinnillesi purkamalla agressiosi ulospäin haitallisesti.
Rentoudu ja koeta ajatella, että esimerkiksi kaikkia ihmisten tekemisiä/ sanomisia ei kannata ottaa niin vakavasti. Pidempi loma tekis sun kohdallasi tosiaan varmasti positiivisen tehtävänsä ja muista myös, että uuteen vuoteenkin sisältyy aina rutkasti uusia mahdollisuuksia!
kirjoittaa! Ei uskois varmaan, että mun äikän numero oli koulussa aina kymppi tai ysi?:-D
Sori. Kun puhuin mahdollisista "agressioistasi", tarkoitin aggressioita ;-)
T:nimim.: No pääsinpäs korjaamaan erheeni, ja sain mielenrauhan itselleni
Kyllähän ne psykologit jotai masenukksesta sano, että sitä on mutta paraneempaan päin. Vihassani vain saan lisää vihaa aikaan enkä kontrolloi itseäni enää, viha vain kertyy mutta tajuan että en lähde mihinkään etten aiheuttaisi vahinkoa itselleni tai muille. Olen vain kotonani mutta en saa oikein purettua sitä vihaa, ja se kuluttaa minua niin paljon kuin vain voi ja lopuksi olen kuluttanut voimani sitten tulee vasta uni. Kun herään ei viha ole kadonnut vaan on yhtä voimakkaana kuin nukahtaessa, sellainen uni ei yleensä ole kovin pitkä. 5h ehtii nukkua ja sitten jatkuu, mutta kyllä se ajan kanssa loppuukin. Mutta kun ajattelen jotain asiaa joka saa minut kiihtymään (vihaisesti) tai jokin ärsyttävä juttu, se vain ärsyttää ja kun yritän tasata tunnetta jotenkin se ei onnistu vaan alan suuttumaan sille rauhoittavallekkin asialle.
Ei tätä ennen ollut, on tapahtunut jotain. Välillä olin aivan täysin vainoharhainen kaikesta kirjaimellisesti. Jos jokin ääni kuuluu ulkoa olen heti paineen alla, tai jokin ajatuskin saa vainoharhaiseksi. En luota rakkaisiin ihmisiinkään ja se on jo minusta vakavaa. Vaikka kyseessä olisi silloin kuka tahansa niin epäilisin häntä kaikenlaisesta ja alan keksiä omia typeriä juttuja ihmisistä jotka eivät ole tosia. Jostain syystä hahmotan nämä asiat jälkikäteen, ja pyytelen anteeksi. Mutta tämä aika alkaa olla ohi, nyt siitä on jäänyt jotain tai jokin on kääntänyt kaiken äskeisen vihaksi, kuin sivuvaikutuksena. Outoa. Kumpa saisin itseni hallintaan ettei tarvitse jotua millekkään hullujen huoneelle, no ei ehkä ihan mutta aika pelottavaa.
paineita vähän vähemmäksi? Itseäni se ainakin helpottaa, vaikka tilanteeni ei olekaan samanlainen kuin sinulla. Minusta tuo on ainakin hyvä merkki, että tiedostat itse nuo asiat ja yrität tehdä niille jotain. Se on itse asiassa aika terveen merkki! Jatka vaikka kirjoittamista, saitko siitä paremman olon?
Tsemppiä sinulle. Kyllä se joskus tuntuu itse kustakin vaikealta hallita itseään, surussa, masennuksessa, vihassa ja vaikka missä.
..tosiaan kannnattaa yrittää hakea sitä apua itsellesi, koska joku asiahan sulle nuo voimakkaat vihan tunteet aiheuttaa, ja se syy olisi hyvä selvittää. Sitovathan nimittäin nuo negatiiviset tunteesi sulla ilmeisesti jo ihan valtavasti energiaakin.
Mä olen se sama kirjoittaja, joka sulle aiemmin kertoi vetämättömästä olostaan. Oma ongelmani on kyllä aika lailla pienempi ja toisentyyppinen kuin sulla, mutta yhtälailla kuin sunkin, myös itseni pitäis varmaan yrittää selvittää negatiivisia olotiloja itselleni aiheuttavat tekijät.
Mä olen tuon yhden toisen vastaajan kanssa samaa mieltä, että olet varmaankin vielä suht. terve ihminen, koska tiedostat oman ongelmasi ja haluat siihen selvyyttä. Muutoin en vättämättä olis sulle lähtenyt vastaamaankaan.;-)
Mun mielestä kaikki sosiaalinen toiminta olis sulle ehdottoman tärkeää aloittaja. Onhan sulla ystäviä tms.sosiaalisia kontakteja, joille voisit ajatella kertovasi olostasi? Puhuminen oloistaan olis just siksi aina hyvin tärkeää, jottei sen oman pään sisälle pääse kertymään liikaa turhaa "moskaa", mikä sit häiritsee nauttimasta elämästä. You know what I mean? Tiedän toki, ettei avautuminen fiiliksistään ole kuitenkaan aina niin helppoa (kirjoitin tästä ekassa viestissäni sulle..), joten tuota taitoa koetan itsekin jatkuvasti harjoitella.
Tsemppiä ja voimia sulle Olemus! Älä jää yksin oloinesi, vaan auta itseäsi hakemalla apua (vaikka ammattiauttajan luota, siinäkään ei ole mitään hävettävää!).