Tuli tossa mieleeni kun vähän alenpana puhetta noista näyttelyistä jossa tuomarit ovat välillä asiansa osaamattomia niin mites on vakkarikävijät, tuleeko valittua näyttely tuomarin mukaan? Vai onko sillä loppupelissä mitään väliä kuka on tuomaroimassa? Onko esim. kauan kasvatustyötä tehnyt/mahdollisimman monessa mukana oleva kasvattaja "ns. tuomarin tuttu" etulyöntiasemassa koiriensa kanssa? Annetaanko tällaisen henkilön koiralle helpommin se ykköspaikka kuin sellaiselle joka käy harvoin vaikka koira olisikin hyvä.
Itse olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että monissa "karva" roduissa on todella tärkeää, että trimmaus on kohdillaan ja viimeistely oikein tehty. Koska tällaisissa tapauksissa pystyt hyvin "piilottamaan" koiran virheet ja taas huonolla trimmauksella/viimeistelyllä hyväkin koira saattaa näyttää huonommalta.
Ja vielä kyssäri.... tehdäänkö paljon sitä, että jos tiedät sinulla olevan/tai hyvällä ystävällä olevan suunnilleen samantasoiset koirat niin, katsotte ettei ne mene samaan kehään/näyttelyyn jotta molemmat saisi nopeammin Mva tittelin?(en tiedä selitinkö tuon nyt oikein, mutta toivottavasti ymmärsitte).
Itse olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että monissa "karva" roduissa on todella tärkeää, että trimmaus on kohdillaan ja viimeistely oikein tehty. Koska tällaisissa tapauksissa pystyt hyvin "piilottamaan" koiran virheet ja taas huonolla trimmauksella/viimeistelyllä hyväkin koira saattaa näyttää huonommalta.
Ja vielä kyssäri.... tehdäänkö paljon sitä, että jos tiedät sinulla olevan/tai hyvällä ystävällä olevan suunnilleen samantasoiset koirat niin, katsotte ettei ne mene samaan kehään/näyttelyyn jotta molemmat saisi nopeammin Mva tittelin?(en tiedä selitinkö tuon nyt oikein, mutta toivottavasti ymmärsitte).
Vastaukset 21
Vanhimmat
taas :)tuomarin valitsen huolella,mutta en siksi että tippuisi serti vaan siksi,ettei kiinnosta käydä tuomarilla joka palkitsee joka koiran eri llä,eli sillä parhaalla,ulkomaalaisista näitä löytyy paljon,suomalaiset tuomarit antavat surutta tyydyttävän jos koira sen arvoinen on.Ja sitä arvostan vaikka olisi oma koira kyseessä.Mitä taas tulee ns kauan harrastaneisiin ja tuomaripeliin niin en usko että naama vaikuttaa,mutta se tuntuu siltä,sillä 20 vuotta kehässä vakituiseen juoksevilla yleensä koirat ovat huippuja jotka nyt vaan pärjäävät :)Kyllä mennään samaan näyttelyyn yleensä vaikka toisen koiran valioksi tulo voisi kenties venyä,nyt kun hinnat ovat nousseet ja mulle vielä tammikuussa tulee toinen chow narttu niin olen kyllä mietinyt että jos pärjäävät ja toinen on hitusen parempi niin ehkä eri näyttelyissä käytän,sillä tytöt on alusta loppuun aina samassa luokassa...mutta tämähän nyt on spekulaatiota,minusta tuo viivi on maailman kaunein chow,mutta sen pärjäämisistä en vielä voi tietää mitään kuten en sen toisenkaan :)
Ja jottei olisi epäselvää: Minähän en tiedä koiranäyttelyistä mitään. Mutta kaipa siellä osan ihmisistä kohdalla pätevät samat säännöt kuin muuallakin eli "keinolla millä hyvänsä".
Yksinkertaisen on onnellinen olo: minulla on täällä kotona maailman kaunein koiravanhus. Arvokas harmaantunut leidi. Sitten minulla on ollut onni saada vielä maailman kaunein sakumurkku. Tällä hetkellä hänellä villahousut vähän epäjärjestyksessä, mutta iltaa kohden järjestyvät. Noiden kahden tummiin silmäpareihin katsominen järjestää kaikki eettiset ongelmat pois päiväjärjestyksestä. Ajattele siinä nyt jotakin kierouksia, kun tälläkin hetkellä murkulla on riisi nenänpäässä ja katsoo minua aina välillä jälkiruokaluunsa äärestä ja heilauttaa häntää. Tällaisiin tunnelmiin on joulun hyvä tulla. Hyvää odotusta kaikille ...
mulle kun tuo näyttelymaailma on niin vieras juttu niin aina noita kyssäreitä tulee mieleen ja halu kaikesta koiriin liittyvästä tiedosta on sitten valtaisa, helpompi muutenkin "avartaa" omaa näkemystä, koska itse näyttelynlaidalla seuraajana ei voi ymmärtää mitä siellä kehässä tapahtuu. Itse olen viennyt tasan kerran (jos ei mätsäriä oteta lukuun) koiruutemme oman rodun epäviralliseen näyttelyyn jossa olin sitten kasvattajien seassa harjoittelemassa. Pikkaisen tuli paniikki kun tulin paikalle, kasvattajilla pöydät joissa koiria sitten puunattiin ja tupeerattiin. Mulla oli vain kampa mukana, että tajuaisin kammata takut pois, tupeerauksista ym. en ymmärtänyt mitään. Olin varmaan huvittava näky ensikertalaisena ilman minkäänlaista kehäkokemusta, esitystä. En osannut edes arviointia hakea (onneksi kehäsihteeri kiikutti sen minulle). Olipas kokemus, sen jälkeen päätin, että kasvattaja saa viedä jos haluaa koiruuden näyttelyyn. Kävi se sitten muutamaan otteeseen mutta osoittautui liian pieneksi uroksesi ja liikkeissäkin oli parantamisen varaa. No kotikoiraa itse toivoinkin, joten ei harmita siinämielessä.
siitä näyttelytouhusta mulla. En ole koskaan edes itse käynyt katsomassa sellaista tapahtumaa saatika että olisin siellä ollut koiran kanssa. Suoraan sanottuna mua oikein ihmetyttää koko koiranäyttely tilanne. Eikö siinä jo kärsi koiran mainekkin vaikka päinvastoin, jotain ruusukkeita sieltä haetaankin.
siis mistä,siitäkö että käy näyttelyssä vai mitä tarkoitit?
toinen toistaan komeampia uroskoiriakin esitellään jossain kehässä. Tarkastellaan hampaita ja korvien kokoa ja hännän pituutta ja sierainten leveyttä.
Ei hitsin hitsi. Koira-arvoa loukkaavaa.
jos se jonkun arvoa loukkaa niin koiransa kanssa hävinneen ihmisen,koirahan ei näistä tuon taivaallista tajua :)
Kyllä näyttelyt on mun mielestä mukava harrastus kun vaan kerran jyvälle asiasta pääsi ja mietihän sitä,että jos paritetaan koirat joilla kummallakin on tuloksena se paras mahdollinen niin saadaan vähän viitettä koirien tasosta,mutta jos ei näyttelytulosta ole niin toinen tai molemmat koirat voivat olla rotunsa alaarvoisia edustajia joista taas ostaja ei kenties ymmärrä mitään.Joskus käy niinkin,että koira näyttelyssä todetaan sellaiseksi,ettei se millään voi olla vaikkapa saku,eli on joko vahinko sekoitus tai niin- epä rodunomainen ettei sitä sitten sakuksi tunnista.Eli kyllä näyttelyt myös jossain määrin kertovat pennun ostajalle siitä,että millaisista koirista pentuaan on ottamassa.Monet sanovat ettei ole viitsinyt vaikka sitä emää näyttelyihin viedä,mutta nykyisin kun vähän joka rodun kriteereistä jotain tiedän,niin näen kyllä jos kyse on siitä että narttu on niin huono,purentavikainen ym,ettei sitä voi viedä,mutta monet näistä koirista on kuitenkin niitten rekattujen pentujen äitejä ja isiä.Pennun ostajalle vaan unohdetaan vaikkapa siitä purentaviasta kertoa kun ei sellaista mistään virallisesta arvostelustakaan sitten voi lukea kun ei näyttelyssä ole käyty :)
mitä ajoin takaakin.
Kahdella ensimmäisellä rivillä on kiteytettynä koko touhu. Ja sitten se kaikki pettymys puretaan koiraan.
sanon taas,itse en ole ikinä koiralle kiukutellut kuten ei kyllä kukaan tuttukaan.Menestyi tai ei,niin yleensä koira poistuu näyttelystä suussaan itse valittu luu kojusta tai uusi pallo mukanaan.
Yritin tarkoituksella vähän härnätä sua. Et sitten lähtenyt mukaan.
Hyvä, hyvä!
Kokonaan toista asiaa tämä. Tuli tuossa mieleeni sun kokemuksesi sakemanneista ja eilinen hauska paimennus, jonka murkkuneito järjesti. Piparkakun noutaja on vanhuuttaan tullut kahdella lailla huonokuuloiseksi: jättää kuulematta joissakin tilanteissa ihan kaiken, mikä tietäisi keskeytystä meneillään oleviin puuhiin ja joskus saattaa oikeasti olla huonokuuloinen. Eilen oli tänne-kutsun kuulemisessa (maalla käydessämme) täydellinen dementiakohtaus ja kuulovaiva. Murkkuneiti, joka on kovasti säntillinen tänne-kutsun suhteen ja toisaalta kunnioittaa vanhaa rouvaa ja yhtäältä veri vetää paimennustyöhön, keksi mennä vanhanrouvan mahan alle ja nostaa ja kantaa rouvan selässään luokseni. Sattumus oli hauska ja kuulo palasi teräsmuorin korviin, mutta rupeaako meillä olemaan odotettavissa jotakin haastajakäyttäytymistä tuon vanhuksen asemaan nähden ja miten siihen sitten pitäisi suhtautua.
ja osoittaa selvästi sakemannin täydellisen isännän/emännän käskyvaltaan uppoutumisen. Se on tehtävä heti eikä viidestoista päivä, mitä käsketään.
Meillä oli mummukoirana porokoira kun hankittiin taas kerran toi saku heti kohta edellisen kuoltua. Mä myös vähän kauhistelin alkuun että kuinkahan tossa tulee käymään kun sakemanni oli niin pirun dominoiva luonteeltaan heti alusta lähtien. Sillä oli tyypillistä alistaa, tai ainakin yrittää, uroksetkin joka on nartulle jo melkoinen saavutus.
Mutta sen porokoiran kanssa se ei ottanut yhteen kuin kaksi kertaa eikä silloinkaan muuta kuin näytti kaapin paikan. Valitettavasti ne kerrat kyllä veivät mummulta rouvuuden talossa. Ja epäilen että sulla käy samoin.
Sehän ei aina tarvitse edes sitä tappelua, vaan pelkkä olemus riittää vallankumoukseen.
mun mielipiteet näyttelyistä on muodostunut siitä asti kun olin 15,joten niitä ei hevin horjuteta :)
Ikävä kyllä joittenkin ihmisten koirat saa kärsiä ikävää kohtelua jos eivät menesty,mutta voisi siitä päätellä etteivät ne ehkä sitten kotonakaan hyvää kohtelua saa :(
ja tunnenkin yhden tapauksen, siksi siitä mainitsinkin.
Ehkä juuri siitä syystä mulla ei hyviä kokemuksia olekkaan kun en niissä näyttelyissä ole koskaan käynyt ja pelkkä kuulopuhe on ollut vain negatiivistä.
osa nauttii päivästään ilman voittoakin ja moni lähes aina menestyvä osaa niellä tappionsa hyvin.Usein ne koiralleen rähjääjät ovat olleet niitä tyyppejä jotka ennen kehää ovat varmoja että musti voittaa ja sitä myös kovaan ääneen toitottavat ja kun musti tulee 2 nauhalla kehästä niin omistaja lähtee äänekkäästi tuomaria ja kanssakilpailioiden koiria haukkuen vetämään...
Ensimmäinen edellytys mukavan näyttelypäivän viettoon on tajuta:Aina ei voi voittaa,eikä edes joka kerta :)
... että niinhän se käy sitten. Tämä oli kuitenkin sellainen juttu, jonka hyväksymiseen tarvittiin toinenkin mielipide ... kiitoksia siitä. En usko, että meillä tulee mitään isompaa äläkkää, kun ovat kuin paita ja peppu olleet tähänkin asti. Osat vain jossakin kohtaa sitten vaihtuvat ...
tutut koirat keskenään kotona. Ne ovat vain vaihtaneet paikkaa arvo-asteikossa yht´äkkiä. Onko tapahtunut jotain silloin kun ne ovat olleet kotona kaksistaan, en tiedä, mutta vain tuon pari kertaa minä olen nähnyt koirieni tappelevan. Tai eihän sekään mikään tappelu ollut vaan jonkinlainen ärähdys.
Vaikka itsellemme näyttelyt ovat harrastus, olisihan se mukavaa jos koira pärjäisi hyvin. Eli tulee katseltua kuka tuomaroi, osallistumiseen se tosin ei vaikuta.
Pärstäkerroin vaikuttaa sijoitukseen varmasti, ainakin osalla tuomareista, se on huomattu. Tosin joku tuomari voi myös olla kriittisempi ns. ammattilaisten koiria kohtaan.
Ja mitä menestyksen laskelmointiin tulee; lupaavan koiramme sisarus on pärjännyt omaamme paremmin(tähän asti..), joten on käynyt mielessä, kannattaako jatkossa käydä samoissa näyttelyissä. Mutta näyttelyistä saa niin paljon muutakin antia kuin mahdollinen hyvä sijoitus, joten tuskin vielä alamme karttamaan "menestyjiä". Tietenkin jos alkaa tulla vastaan "huonoja" tuomareita, saattaa olla, että unohtuu ilmoittaa koira siihen näyttelyyn...
Ei se sitten olekaan niin itsestään selvää, että koiran kanssa näyttelyssä menestyy ... Murkkuneitosen sisaruksista yksi on kokeillut näyttelyuraa: Luonnetta on kehuttu ja kaunista päätä ja jotain erityistäkin on niistä saanut, mutta ei kuulemma koskaan tule pärjäämään sakemanninäyttelyissä. Kas kun isän puolelta periytyy liikaa käyttölinjaisuutta. Ja mä olen niin onnellinen, kun on täysipäinen ja hyväluonteinen terve koiruus. Kiva lukea kuitenkin teikäläisten touhuistakin ;) ...
...tuota näyttelymenestystä estä vaan kai lähinnä kyse on että näyttelyissä suositaan lähinnä näyttelytyyppiä jolla ulkoinen rakenne eroaa käyttölinjaisesta tyypistä...ainakin selän kaari ja näyttävyys niillä on erilainen vaikken schäfereitä harrastakaan, mutta sivusta seurannut..;)
Mutta koirassasi on loppukädessä mielestäni sitten paljon olennaisempi asia kunnossa eli toivottavasti rotutyypillinen? luonne ja kai myös terveys..:)
Ja pitäisin noita arvoja tärkeempänä varsinkin jos teettää pentuja eikä se olisi mikään hullumpi asia mikäli koira on hyvä :)...koiranäyttelyillä on toisinaan huono tapa ohjata rodun suuntaa..eikä aina hyvään suuntaan- piirteiden liioittelua tapahtuu liian usein lähes joka rodussa ja tällöin voisi olla hyväksi että olisi jäljellä myös peruslinjaisia yksilöitä parantamaan rotua terveeseen suuntaan..schäfereillä kompastuskivenä on usein selkä vaivat ..lonkkien lisäksi..
Itse katson kyllä että jos arvostelemassa on tuomari joka pitää ihan eri tyylisistä koirista kuin omani niin en vie koiria hänelle.
Ja samoin en ilmoita kahta koiraani samaan näyttelyyn koska kisaavat samassa luokassa ja ovat aika identtiset joten miksi turhaan maksaa toisesta kun korkeintaan toinen voi pärjätä.
Ja kyllä me ystävien kesken hieman joskus kyselemme että mihin näyttelyyn ovat menossa sillä kun sieltä sitä SERTiä lähtee hakemaan ja maksaa siitä niin itse ainakin haluan maksimoida sen mahdollisuuden.
Mutta on sitä samoissa näyttelyissä oltu ja sekin on taas ihan hauskaa. Mennään samaa matkaa ja perustetaan leiri kehän laidalle jne...