Mistä te ihmiset olette löytäneet voimaa hakea haluamaanne opiskelupaikkaan kerta toisen jälkeen?Olen kolme kertaa hakenut, ja joka kerta mennyt penkin alle.Lukenut olen todella paljon.Viimeisellä kerralla meni vain entistä kauemmaksi.En tiedä luovuttaako vai ei.
Minulla on opiskelupaikka,mutta koen tosi paljon että se ei ole mun ala.Tiedän että ammatti on hankittava, ja kaikkea ei millään voi saada.Käyn tämän koulun loppuun jos muutakaan en saa.En tiedä että pyrkiäkö kohti unelmaa vielä vai ei. Mitä te toiset samanlaisessa tilanteessa olleet olette tehneet?
Minulla on opiskelupaikka,mutta koen tosi paljon että se ei ole mun ala.Tiedän että ammatti on hankittava, ja kaikkea ei millään voi saada.Käyn tämän koulun loppuun jos muutakaan en saa.En tiedä että pyrkiäkö kohti unelmaa vielä vai ei. Mitä te toiset samanlaisessa tilanteessa olleet olette tehneet?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olisi kiinnostavaa kuulla mikä haaveiden alasi on. Siitäkin riippumatta sanoisin kuitenkin, että kannattaa hakea niin kauan että pääset. Liittyykö nykyinen opiskelusi unelma-ammattiisi vai onko se täysin eri alaa? Jos liittyy, voit pitää nykyistä opiskeluasi hyvänä pohjana tuleviin koitoksiin. Jos ei liity, voit miettiä miten voisit mahdollisesti hyödyntää nykyistä alaasi unelma-ammatissasi tai muilla elämämän osa-alueilla.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että pääsykokeisiin lukeminen ja muu samanaikainen opiskelu ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Ehkä todellinen motivaatio ja energia vapautuu vasta sitten kun olet saattanut nysyiset opintosi loppuun. Näin kävi ainakin itselleni. Aloitin useampia kouluja ja hain samalla yliopistoon, sillä tiesin jo lukiossa mikä minua todella kiinnostaa. Lopetin pari kertaa opiskelun pääsykokeiden takia loppukeväästä, mutta luovuttaminen ei lisännyt lukuintoa, päinvastoin se ehkä heikensi itseluottamusta. Lopulta sain yhden lyhyen tutkinnon suoritettua loppuun ja se oli itselleni tärkeä juttu, ensimmäinen askel onnistumisen tiellä.
Kun parin vuoden kuluttua pyrin yliopistoon, en enää hakenut ykkösvaihtoehtooni, vaan olin löytänyt toisen kiinnostavan alan. Minulla oli ensimmäisen kerran mahdollisuus käyttää lukemiseen koko kevät ja luin kirjat n. 10 kertaa ja tein monet muistiinpanot:käsin kirjoitettu laaja tiivistelmä jokaisesta kirjasta, koneella puhtaaksi kirjoitettu laaja tiivistelmä jokaisesta kirjasta sekä vain ydinasioihin keskittyvät tiivistelmät jokaisesta kirjasta. Voin sanoa, että osasin kirjat ulkoa ja itse pääsykokeessa olo oli melko rauhallinen. Pääsin sisälle ja aloin heti lukea sivuaineena alkuperäistä unelma-alaani. Nyt olen vaihtamassa pääainetta ja monen vuoden opiskelun jälkeen opinnot ovat jo hyvällä mallilla.
Tässä minun tarinani. En ole enää ihan nuori, mutta työikää on jäljellä vielä monta vuosikymmentä. En kadu yhtään sitä, että käytin monta vuotta unelmani toteuttamiseen, mutta uskon että katuisin, jos olisin luopunut unelmasta. Tsemppiä, pääsykoekirjat on julkaistu jo monien yliopistojen nettisivuilla ja nyt on paras hetki tehdä päätös onnistumisesta :)
Aloitin itse vuonna 1996 hakemaan toivealaani - välillä on ollut ihan hilkulla, mutta välillä tosi kaukana. Itse "avustin" kavereitani sparraamalla kerran - itse jäin juuri ja juuri ulkopuolelle, muut pääsivät sisään. Suosittelen, että haet itsellesi vaikka netin kautta sopivia lukukavereita.
Monet suositut koulutusohjelmat vain ovat sellaisia, ettei voi olettaa heti kättelyssä pääsevänsä sisään. Etsi myös kiertoteitä, esim. saman tiedekunnan muu koulutusohjelma tai avoimen yliopiston koulutukset tms. Ahkeruudella pärjää!