Olen miettinyt jo vuosia, että mikä noita keski-ikäisiä äijiä oikein vaivaa laduilla? Ensin roikutaan kannassa pitkään, eikä mennä ohi, vaikka tilaa antaisi. Kun sitten itse väsyy siihen toisen perässä roikkumiseen ja siirtyy ladun sivuun pudottaen vauhdin liki nollaan, mennään ohi mulkoillen. Vähän aikaa tämä höyrypää jaksaa riehua ja parin kilsan päästä hyytyy seuraavaan rankempaan ylämäkeen. Mäen laella käy sitten puuskutus ja suksi ei kulje. Siinä vaiheessa joutuu menemään ohi, oma vauhti on siis koko ajan sama. Kun pääsee ohi tästä höyrypäästä, höyrypää hermostuu ja kohta alkaa selän takaa kuulua jumalaton suksien jyhme ja kohta mennään ohi että lepikko soi. Taas riehutaan pari kilometriä ja väsytään.
Kiristääkö pipo? Vituttaako kadonnut nuoruus? Ottaako kunnian päälle, jos nuori menee ohi?
Kiristääkö pipo? Vituttaako kadonnut nuoruus? Ottaako kunnian päälle, jos nuori menee ohi?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sama homma liikenteessä, järki ei luista eikä suksi.
kannattaa mennä kovaa sekä ladulla että tiellä, tosin liikenteessä järki mukana, mutta kuitenkin ettei ole tukkona, esim. 80alueella 70.
ladullahan nuo peesissä roikkujia on välillä oikein mukava kiusata ja kun puuskutus on kova niin lisätä vielä vähän vauhtia.
tai sitten menee vain niin kovaa etteivät ne lähde peesiin tai laittaa musiikit korville ja antaa mennä vain niin ei kuule takana hiihtävän puuskutusta.
tai jos hiihtopaikassasi on kaksi latua eli kuntolatu ja kilpalatu, jotka ovat molemmat valaistuja niin ei muuta kuin kilpapuolelle, siellä luulisi saavan hiihtää rauhassa.
vaikka olenkin yli kuusikymppinen. Kyllä ne perässätulijat lakkaa puuskuttamasta, kun nostaa vauhtia tarpeelliseen tehoon saakka.
Sinulla ei ole varaa omassa kunnossa, jos hermostut tommosesta, sillä ei harjoitellut henkilö roiku perässä ja harjoittelematon hyytyy muutamassa sadassa metrissä.
juuri näitten takia hiihdän vain omia latuja,huvittavaa seurata kun puolikuntoiset äijät vetää kondomipuvun päälle ja kuvittelee olevansa jotain isometsiä.
tuntuu vituttavan ja sinun pipo on kireellä.Minua ei haittaa yhtään jos joku menee ohi.Pidä sitä vauhtia kokoajan niin ei tule papat kantaan.Taidat itse olla sellainen joka hiihtelee hissunkissun ja varjele kun joku saavuttaa ja menee ohi niin jäät huohottamaan kantaan.
Ihan samaa mieltä. Hyvin pitkälti luulen, että viestin aloittajan hiihtotapa on nykivää, ja sotkee muiden - niiden jotka ymmärtää harjoittelumetodit - hiihtoa.
..."niiden jotka ymmärtää harjoittelumetodit"...
;-DD
aikaan. Ilmankos jotkut sanovat,että hiihtäjät ovat numeroituja hulluja, että numeroimattomatkin...
Kokeilkaapa kerran sitä ettette yritäkkään tiputtaa roikkujaa vaan hieman tiputatte vauhtianne ja annatte tavallaan vetoapua. Sitten kannattaa kokeilla jotain kevyttä keskustelua vaikka suksen luistosta. Näin saattaa saada mukavaa juttuseuraa loppulenkille. Tämä toimii ainakin Puijolla aika hyvin, kokeilkaapa toimiiko sama ruuhkasuomessa... Yleensä ladulle uskaltaneet ovat sosiaalista porukkaa kun heille antaa siihen mahdollisuuden.
On hauska joskus lukea rakentavia neuvoja!
Usein lähtökohta on aivan jotain muuta kuten tässä keskustelun alussa vähän näytti. Ei kai kukaan piruillakseen siinä perässä roiku.
Letkassa letkeesti, jos siltä tuntuu.
Minusta on vain hauskaa, kun ladulla tulee pientä kisan tynkää. Minulla on sen verran kova kilpailuvietti, että otan mielelläni 'haasteen' vastaan. Myönnän, että kyllä se hivelee, kun saa jonkun 'nöyryytettyä'. Etenkin pertsan porukkaa tykkään 'kiusata'- annan mennä ylämäissä ohi ja sitten jonkin aikaa perässä/rinnalla ja sitten näkemiin..
Eniten toisia hiihtäjäi tuntuu härnäävän se jos itsellä on alla hyvin toimivat perinteisen sukset ja antaa mennä vapaan tyylin hiihtäjistä rennosti ohi esim laskussa. Kovin ns. kisa jossa olen ollut toisena osapuolena syntyi juuri näin. Lopussa tipahdin mutta ei se haitannut kun sain tehot ihan eri lukemille kuin itse junnatessa. Kovalla pakkasella (-10....-20) perinteisen ura luistaakin pahus paremmin kuin baana.
kehittää. Minä tykkään hiihdellä itsekseni, ei tarvitse varoa toista ja vauhdin saa pitää sellaisena kuin on ajatellut. Kelloa vastaan hiihtäminen on erikseen.
Mitäpä noista perästä huohottajista välittämään. Mene ladun/luistelu-uran sivuun, hiihtele tasatyönnöillä hissukseen ja päästä ohi. Ittelleenpähän karhunpalveluksen tekevät kun silleen reuhtovat, peruskestävyys ei kasva vaikka koko talven siellä naama punasena revittävät.
Meilläpäin paikallisten hiihtoseurojen aktiivit silloin tällöin huikkaavat jopa kiitokset kun nousuissa ei oma suksi kulje kovempivauhtisten/kuntoisten malliin ja annan reilusti tilaa ohittamiseen.
Enemmän kuin nuo "perässähuohottajat" ongelmaa tuottavat satunnaiset ladullakävijät jotka jäävät laskuissa kaatumisen jälkeen keräämään pakettia kasaan keskelle hiihtouraa tai latua. Mutkan jälkeen ei koskaan tiedä onko siellä joku poikittain ladulla ja varsinkin nyt vähän lumen aikaan kapealla latu-uralla saa tehdä välillä melkoista akrobatiaa vaativia manoovereitä väistelyssä. Etenkin kun siihen samaan paikkaan jää usein sitten kanssahiihtäjä ihmettelemään tilannetta. Ja välillä jos jonkinmoista pulkalla laskijaakin laduilta löytyy...
Kyllä kaikille hiihtäjille ja kaikille tyyleille pitäisi nykyään olla tilaa. Toisin oli silloin, kun luisteluhiihto alkoi. Silloin luistelijoita katsottiin karsaasti. Itselläni on tapa jos vastaan tulee harvakseen ihmisiä sanoa joskus päivää tai nyökätä muuten. Pari talvea sitten tapahtui kerran pimeällä lenkillä, että mäen päällä oli vanhempi kaveri puuskuttamassa ja koska olin hyvällä tuulella sanoin hänelle. Nyt on minun vuoroni vetää tätä letkaa. kaveri ei kai kuullut kunnolla tai muuten kiukkuisesti sanoi syrjään siirtyen. Siinä on latua antaa painaa. Se tuli siksi vihaisesti, että parinkymmenen metrin päässä käännyin ja selitin miksi sanoin niin. Sen jälkeen olen varonnut puhumasta mitä sattuu. Suomalainen on nähkääs liikkuessaan silmät ja korvat kiinni ja tosissaan.
Muistakaa kuitenkin, että moni kilpailija tekee veto harjoituksia radalla. Ne ei ole mukavia. Ainakaan sellaisille kuntoilijoille joilla on kova vauhti. harjoittelija vetää vähän väliä ohi ja hänen pitäisi päästä ohi harjoituksen parasta ajatellen nopeasti. Muut joutuvat joskus joustamaan aika paljon. Olenm itse esimerkiksi lenkillä tehnyt monesti siten, että jos ei ole hyvä paikka päästää ohi niin lisään vauhtia ja menemme kaverin vauhtia seuraavaan ohituspaikkaan asti. Monesti kuitenkin tämmöinen vauhti kisailu ei sovi kuntoilijalle, vaan lenkki voi jäädä kovin lyhyeksi. Itselläni monesti käy siten, että sokerit hyppii silleen, että pitää joskus melkein pysähtyy. Toisinaan perässä hiihtäjästä on myös hyötyä jos sattuu sellainen joka puhuu. Siinä lenkki menee kivasti jutellessa.
Ja sitten nämä hidastelijat. Aurataan ensinnäkin alamäen latu rikki ja pahemmassa tapauksessa ollaan sivuttain ladulla alamäessä. pari päivää sitten törmäsin taas pulkalla laskijaan. todennäköisesti uskoi pikku puheen, niinkuin uskoivat viimetalvella nuoret, joita ei edes poliisi saannut kuriin. Nuoret oli saaneet idiksen, että heitellään lumipalloilla ohikulkevia hiihtäjiä. Kaikki tietää miten käy, kun nopeasti hiihtävään sattuu pallo päähän.
Eilen olin hiihtämässä valastulla ladulla ku koira juoksi jyrkässä alamäessä eteen..Koiran ulkoiluttajakin vähän matkan päässä käveli ladulla. Tälläkertaa ei käynyt kuinkaan, mutta kylläpä teki mieli "avautua" mutta Joulun kunniaksi pidin turpani kiinni. Eikö näillä koiran kusettajilla ole aivoja ollenkaan, kele!
Minulle on sattunnut ihan samanlailla. Kerran tuli metsälenkillä pimeällä vastaan ajokoira. Nimittäin se tuli kovaa. Pimeässä ihmettelin ensin, että mikä se on. Kakskyt metrii ja huusin seis. Koira pysähtyi ku seinään. Pikkusen aikasemmin oli ollut lehessä, ku villi koiraLAUMA todennäköisesti venäjältä tulluit oli ahistellu hiihtäjää.