Päihteistä

Totta puhut. Pahempi se on et joka viikko kännis, ku joskus bileis pari nappii, vaikka kyllähän neki paskaa on ja ei hyvää tee.Mutta dokaaminen monta kertaa viikos tuhoo kyllä enemmän aivoja ja maksaa..

Mä oon ihan samaa mieltä..
Mutta huumeiden käyttäjiä on sen verran vähän silti..

Kannabis lailliseks.

MÄ oon käyttäny runsaasti alkkohoolia viimeset kymmenen vuotta, ja kyllä täytyy sanoa, että haluaisin vaihtaa johonkin vähän järkevämpään aineeseen. Selvinpäin oloo olen kokeillut, mutta ei se saatana oo vaihtoehto tässä maailmassa. Kyllä tää on niin paskaa. 60-luvulla olis vielä eläny ihan mielellään.

Huumeet aiheuttavat riippuvuutta nopeammin kuin alkoholi ja syvempää sellaista. Ja voi tappaa nopeammin.

Jos juot kaupasta ostettua viinaa, et kuole heti, ellet kisko itseäsi täyteen. Huumeissa yksikin plossi tai viiva voi tappaa, muista se!

Kannabis on petollinen huume!!!!

“Alussa oli vain akuutti päihtymystila.” Huomasit, kuinka kannabiksen vaikutuksesta syntyvä päihtymystila on erilainen kuin normaalitilasi.

Kannabiksen pitkäaikaisen säännöllisen käytön seurauksena ‘normaalitilasi’ muuttuu hiljalleen ja huomaamattasi. Mielentilaasi alkavat luonnehtia: ajatuksettomuus, ajattelemattomuus, passiivisuus, laiskuus, joustamattomuus ja henkinen jäykkyys. Tällöin kannabiksen käyttö ei enää aiheutakaan entistä päihtymystä (“high”) vaan pääsi selkiytyy, olosi ‘normaalistuu’ ja toimintakykysi palaa. Kykenet hoitamaan asioitasi. Kunhan olet polttanut hasista.

Alussa poltat akuuttien päihtymystuntemusten vuoksi. Sitten poltat tunteaksesi olosi miellyttävän normaaliksi ja hieman päihtynyt.

Hasis haittaa ajatustoimintoja, joiden avulla arvioisit tai kyseenalaistaisit tekemisiäsi, ja muuttaisit käyttäytymistäsi. Kannabista käyttävän aivot ottavat vähitellen käyttöön ajattelu- ja havaintotoimintojen KANNABISMALLIN. Seon ‘suodatin’, joka seuloo tietoisuudesta pois kannabiksen käyttöön liittyvät kielteiset tosiasiat. Kannabismalli on kuin uusi identiteetti. Se syntyy, koska kannabis vaikuttaa aivojen kemiaan pitkäkestoisesti. Kannabiksen käyttäjät kokevat tästä, kemiallisesta, syystä ‘ajattelevansa maailmasta samalla tavalla’.

Siis: aivotoimintojen kemiallinen muuttuminen ja saman kokevien käyttäjien yhteenkuuluvaisuuden tunne yhdessä kehittävät ja voimistavat sellaisia reagointitapoja, jotka ylläpitävät kannabiksen käyttöä. Näitä ‘vakiovastauksia’ kutsutaan kannabismalliin kuuluviksi ‘normaalireaktioiksi’ .


Esimerkkejä kannabismalliin kuuluvista ‘normaalireaktioista’ Kaikki polttavat hasista.

Voin lopettaa, koska vain haluan. En kuitenkaan tee sitä juuri nyt.

Minun hasiksenkäyttöni ei ole ongelma. Ydinvoima on ongelma.

Alkoholi on sallittua ja se on paljon myrkyllisempää.

Hasis on luonnontuote.

Tulen luovaksi ja taiteelliseksi ja siksi voin jatkaa hasiksen käyttöä.

Tunnen monia hasiksenkäyttäjiä, jotka ovat sellaisia kuin kuvailtiin, mutta minä en ole sellainen - olen ainutlaatuinen ja immuuni kielteisille vaikutuksille.

Toimin parhaiten ollessani sopivan päihtynyt.

Minulla on puute, joka on kompensoitava kannabiksella


Hasis voimistaa kielteisiä tunteita, joiden kokeminen on ahdistavaa. Nämä tunteet koetaan vasta kun hasiksen rauhoittava vaikutus häviää. Tähän voi mennä jopa 5 päivää viimeisestä käyttökerrasta. Kielteiset tunteet katoavat, kun polttaa hasista uudelleen - ja tulevat taas takaisin, jolloin on taas poltettava…

Kun murrosiässä elämä tuntui olevan sekavaa, hajalla, kriisissä, saattoi hasiksen polttaminen tuntua auttavan; se antoi ehkä tunteen aikuisesta kypsyydestä ja rauhallisuudesta. Tarpeesta kokea sama rauhoittuminen ja ‘viileys’ tuli kuitenkin noidankehä, sillä elämän sekavuus ja hasiksen käytöstä aiheutuvat kielteiset tunteet pyrkivät aina uudelleen pintaan. Pakeneminen hasiksen polttamiseen korvaa läheisyyttä, yhdessäoloa, henkistä tukea ja tunteita, joita ihminen tarvitsee selvitäkseen ahdistuksensa kanssa






Mitä tapahtuu, kun lopetan kannabiksen käytön?”

Kannabiksen käytön lopetuksen jälkeen kestää 6, jopa 10, viikkoa ennen kuin kaikki THC on poistunut elimistöstä. Annosten asteittainen pienentäminen ei kannata, koska tällöin krooninen vaikutus jatkuu.

Aivan taatusti täällä "vaahdotaan" viinasta ja alkoholihaitoista 1000 kertaa se mitä muista päihteistä. Huumeista "vaahtoamiseen" olisi ehkä käytettävä enemmän voimia ja aikaa kuin nyt tehdään, koska siinä saralla on paljon enemmän hävittävää.

Huumeriippuvuudella tarkoitetaan riippuvuutta ihmisen hermostoon ja psyykeen vaikuttavista laittomassa käytössä olevista aineista. Eri huumeiden riippuvuusominaisuudet vaihtelevat huomattavasti. Yleisimmin käytetyn huumausaineen, kannabiksen, riippuvuusominaisuutta pidetään lievänä. Kokeilleista noin kymmenen prosentin arvioidaan tulevan riippuvaiseksi kannabiksesta.

Amfetamiinin, kokaiinin ja heroiinin kokeilijoilla on kannabista huomattavasti suurempi riippuvuusriski. Heroiinin riippuvuuspotentiaalia pidetään näistä kaikkein voimakkaimpana. Ihmisen yksilöllinen alttius kehittyä riippuvaiseksi heroiinista vaihtelee kuitenkin huomattavasti. Niille, joille riippuvuus kehittyy helposti, jo muutamien viikkojen tai kuukausien toistuva käyttö saattaa johtaa aineen sietokyvyn kasvuun, aineen himoon ja vaikeuksiin lopettaa käyttö.

Oireet voimistuvat melko nopeasti käytön jatkuessa. Tila johtaa kuukausien tai muutaman vuoden kuluessa aineen pakonomaiseen päivittäiskäyttöön. Riippuvuuden kroonisessa vaiheessa aineen aiheuttaman mielihyväkokemuksen merkitys vähenee. Tilalle tulee välttämättömyys saada ainetta hermoston normaalitoiminnan turvaamiseksi. Tätä riippuvuuden vaihetta kutsutaan fyysiseksi riippuvuudeksi. Tällöin heroiinin voi korvata joku muu ominaisuuksiltaan samaan ryhmään kuuluva aine, kuten morfiini, kodeiini, opium-unikon kodista tehty uute ("unikkotee") tai joku synteettinen lääkeopiaatti (Abalgin, Subutex, Temgesic, metadoni, Tramal). Riippuvuuteen ajautuneen näkökulmasta tila on niin vaikea, että hän hankkii käytännössä millä keinoilla hyvänsä joko ensisijaisesti haluttua ainetta (heroiinia) tai jotain korvikeainetta.

Pakonomaisen tarpeen ja siitä johtuvan pakkokäyttäytymisen takana ovat nykykäsityksen mukaan aivojen mielihyväkeskuksessa tapahtuvat monimutkaiset opiaatin aiheuttamat toiminnalliset ja rakenteelliset muutokset. Muutokset johtavat aivojen luonnollisen opioidin, endorfiinin, vähenemiseen aiheuttaen tilalle tyypilliset oireet. Muutokset ovat nykykäsityksen mukaan ainakin osalla ihmisiä hitaasti palautuvia tai vaikeimmissa tapauksissa pysyviä. Tämä selittää vaikeasti heroiiniriippuvaisten taipumuksen retkahtaa pitkienkin päihteettömyyskausien jälkeen ja huonot hoitotulokset nopeasti tapahtuneiden vieroitushoitojen jälkeen.

Endorfiinipuutosta korvaavat lääkehoidot ovat osoittautuneet myös käytännössä tehokkaiksi hoitokeinoiksi ja edellytykseksi valtaosassa tapauksia vaikeasti opiaattiriippuvaisen psykososiaalisessa kuntoutuksessa. Puutosta korvaaviin lääkehoitoihin käytetään yleisimmin metadonia. Uudempina tulokkaina ovat opioidiantagonisti naltreksoni, pitkävaikutteinen metadoni (LAAM) ja buprenorfiini. Lääkehoitoja voidaan käyttää potilaan tilasta riippuen lyhytaikaisesti (muutamista viikoista kuukausiin) tai pitkäkestoisemmin (joitain vuosia tai useita vuosia). Suomessa lääkkeellisistä opiaattiriippuvaisten hoidoista on vähän kokemuksia. Sosiaali- ja terveysministeriö on naltreksonihoitoa lukuunottamatta rajoittanut mainittujen lääkehoitojen käytön vain yliopistosairaaloiden psykiatrian klinikoiden ja Helsingin terveysviraston päihdepsykiatrian vastuualueen ohjeiden mukaisesti tapahtuvaksi. Määräystä perustellaan kyseisten lääkeaineiden väärinkäyttöriskillä.

Amfetamiini- ja kokaiiniriippuvuudessa heroiiniriippuvuuden kaltainen fyysinen komponentti ei ole niin voimakas. Ainehimo kuitenkin on miltei yhtä voimakas ja retkahdusriski onnistuneenkin vieroituksen jälkeen suuri. Amfetamiini- ja kokaiiniriippuvuudelle ei tunneta toistaiseksi tehokasta lääkehoitoa. Hoidossa onnistutaan kuitenkin kohtuullisen hyvin lääkkeettömillä yhteisöhoidollisilla kuntoutusohjelmilla lääkehoitoa usein vaativan akuutin vieroitushoidon jälkeen.

Hallusinogeeniset aineet, kuten sienet, LSD, muskottipähkinä tai fensyklidiini eivät aiheuta yhtä selvää riippuvuustaudin kuvaa kuin opiaatit ja stimulantit, mutta nekin saattavat aiheuttaa psyykkistä mieltymystä aineiden käyttöön. Näiden aineiden käytössä riippuvuutta suurempi vaara on riski kontrolloimattomiin sekavuustiloihin, joihin liittyy välitön hengenvaara tai vaarallisuus ympäristölle.