Sairastan vaikeaa masennusta ja olen huomannut miten ihmiset pitävät minua kuin mielisairaana.. onko se ihmisten yleinen mielipide masennusta sairastavasta.. psykiatrilla käynti ja lääkityskö sen tekee että kuvitellaan että masentunut on mielisairas?
Masentunut onko mielisairas?
masentunutnainen
102303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mua ei kiinnosta tippaakaan mitä ihmiset ajattelee, mä hoidan masennustani niinkun mitä muutakin sairautta.
En ole ikinä tullut edes miettineeksi pitävätkö ihmiset mua mielisairaana vai hulluna vai minä.
Sanoisin jopa, että pidän itseäni fiksumpana kuin monia joilla ilmiselvästi on mielenterveysongelma, mutta eivät kehtaa hakea apua juuri siitä syystä, että mitähän ihmisetkin ajattelee.
Emme sitä paitsi tiedä mitä toiset ajattelevat.
että olenko hulluksi leimattu.kärsin masennuksesta ja valvotuista öistä hulluteen asti jotka johtui muusta vaikeasta sairaudestani,ovi psykiatrian sairaanhoitajan juttusille oli raskas avata.mutta onneksi avasin!
kerroin ja puhuin että olenko leimattu hulluksi tms.sain kyllä konsultaatio lausunnoista selvennyksen/diagnooseja"potilas kärsii unettomuudesta ja masennuksesta ynm.sain kuulla senkin että minut katsotaan ns:normaali järkiseksi eli ei hulluksi koska itse ymmärsin tarvitsevan apua ja sitä hainkin.tuntui hyvältä kuulla nämä.tosin huomasin sisätauti osastolla että minua kohdeltiin erilailla kuin ennen koska tämä masennus ynm oli tiedossa nyt.kohtelu ei oloani parantanut ja sisätauti osastolla hoidetaan muita sairauksia minulla,eli tavallaan olisin kyllä kokenut että nämä asiat olisi ollut hyvä pitää erillään.nyt joka sydän vihlaus tai keuhkokrampit on jokseenkin tätä(mielenhäiriötä)mutta näin se sitten kai menee usein?
Jaa vai niin ne ihmiset uskoo ja sanoo. No anna ihmisten sanoa. Itsekin sairastan kroonista masennusta, mutta en pääse millään sairaseläkkeelle, kun masennus kuulemma ei ole mielisairaus.
Joskus tuntuu että saisivat luokitella tämän masennuksen mielisairauksiin , mutta kun ei...ainaista työkokeilua ja terapointia ja määräaikaista eläkettä... ei tätä jaksa, jokin varmuus elämään olisi hyvä saada.
Mitä se mitä ihmiset sanoo, eikös ole kuitenkin tärkeintä mitä mieltä itse on itsestään ja mitä läheiset ovat mieltä.
Jos kerron sairastavani masennusta "tavallisille" ihmisille huomaan, että he alkavat suhtautua kuin johonkin hulluun, mutta mitä sitten minä otan kaiken hyödyn irti ja annan niiden päteä omalla erinomaisuudellaan ja höösäämisellään. Kaiken saa helpommin kun on vähän "hullu".
Sitäpaisti jos on jokin tällainen diagnoosi taustalla on lupa tehdä mitä vaan, kokeileppa saat periaatteessa käyttäytyä tai tehdä mitä vaan kyllä sinua aina ymmärretään.
No ei tämä masentuneena eläminen hauskaa ole, mutta tähänkin tottuu ja se leima mikä tästä "ei sairaudesta" tulee antaa kyllä paljon erivapauksia jos ne vain osaa käyttää hyväkseen.
Kun olet päässyt vaikeimman masennuksen yli voit vain nauraa koko jutulle ja olet entistä vahvempi sen jälkeen , sinä nimittäin tiedät elämästä jotain enemmän kuin tavalliset tallaajat.
Ole ylpeä, että tunnet ja arvosta itseäsi, sillä se päivä tulee kun näet valoa, sen voin luvata...
MASENTUNUT EI OLE MIELISAIRAS!!!!!!!!!
Minusta masennus ei myöskään ole mielisairaus. Se on vaan jokin mielentila jossa verhot vetäistään silmien edestä pois ja näkee, millainen ympäröivä maailma kaikeassa kauheudessaan on. Jonkinlaista realismia se depressio taitaa olla. Pelkkä tapa ajatella asiat vähän erilailla, toivottoman realistisesti. Toisaalta sairauteen viittaa taas hermosolujen vähentynyt serotoniiniaktiivisuus ja se, että lääkkeillä saadaan tehokkaasti apua "sairauteen". Ota siitä sitten selvää...
Ainakin psykoottisesti masentunutta pidetään hoitoomäärämispäätöksessä mielisairaana kuten minua aikoinaan.
Mielisairautta on ainakin kahtaa lajia: lapsuuden aikaiset traumat saattavat aktivoida masennuksen, siis jos TOSIAAN on mieleltään sairas.
Se, että toisinaan vituttaa tää elämä ja ns. "masentaa" on TÄYSIN eri asia kuin sairastaa masennus nimisestä psyykkisesta sauraudesta...
Toinen "laji" on se tiettyyn ikään liittyviä muutoksia, joita tapahtuu (toivottavasti) läpi elämän.
Ihminen muuttuu jatkuvasti ja elinympäristö ikävä kyllä luo puitteet niihin muutoksiin... Niiden kanssa voi oppia elämään tai vaihtoehtoisisti vaan hyväksymään "kohtalosi..)
Muista, ettet KOSKAAN luovuta yritystä sopeutua tähän hulluun maailmaan, se on järkevintä....
Hyvää jatkoa Sinulle T:John Ranta [email protected], jos tahdot vaihtaa ajatuksia. Moi?!
Siinä missä suru ei ole ainoa sydämmen sairaus.
maennus vrsinainen mielisairaus sen negatiivsessa mielessä. Mielialan vaihtelu kuvaa mielestäni paremmin. Mielisairas ei välttämättä mieti asioita loogisesti, masentunut pystyy siihen kyllä. Lueppas tuolta joistakin suurmiehistä joilla masis. http://tiedostamaton.net
minä en hae apua masennukseen sen takia etten kehtaisi, päinvastoin. tuntuu vaan että mua ei kukaan uskoisi. perheelle olen jotain maininnut ja sanottiin vain laiskaksi. oma mies kyllä kehottanut menemään lääkäriin, mutta silti pelkään että kukaan muu ei mua uskoisi.
kyllähän se tavallaan on, koska masentunut saattaa joutua vaikeassa tapauksessa mielisairaalaan (psykiatrinen osasto)
ja masennushan on mielen sairaus.