Näin Joulun aikana tuli mieleeni tämä kysymys?
Uskotko Jumalaan?
myrkkynainensuomi24fi
321421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ihmisten keksimään Jumalaan. Vaiko universaalimpaan, ihmisten käsityskyvyn ulkopuolella olevaan maailmankaikkeuden Jumalaan. Jumala, auta minua käsittämään tuo.
Ymmärtämään kaiken suuruutta ja ihmeellisyyttä!!!!(Maailmankaikkeuden Jumala)Jotain suurta ja käsittämätöntä.
Maailmankaikkeuden Jumalaan.Jumala auta myös minua käsittämään tuo.
Uskon,tieteelliseti ei voida todistaa,että ihmisen ja apinan välillä olisi välimuotoja.
Tosin olen aina Jumalaan uskonut,ja tulen uskomaan!
noin totuudeksi väittänyt.
On löytynyt.
Lusi oli kai sen väli moudon tiedemiesten antama nimi.
Joten eläpäs hehkuta sillä niillä " kirkon totuuksilla" ei ole yhtään mitään eikä pätevää näyttöä etteikö sitä väli muotoakin ole ollut.
Terv, Lokari1
Apinan ja ihmisen välimuotoja ei ole koskaan ollutkaan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei ihminen ole kehittynyt apinasta, vaan molemmat ovat kehittyneet samasta esi-ihmisapinasta.
En tosin ymmärrä, mitä tekemistä jumaluskolla on apinaihmisten kanssa, kun valtaosa uskovaisistakin tunnustaa kehitysopin.
Siitä mihin tieto / tiede päättyy, alkaa usko.
Hän on Alku ja Loppu, siis uskon Jumalaan.
Siis jokaisen oma usko kunniaan, sitä tarkoitan. sillä omalla uskollaanhan itse kukin tulemme autuaiksi. Ja kuten joku sanoikin aiemmin, pitäisi ehkä määritellä ensin "Jumala", ennenkuin alkaa vastata perusteellisemmin. Ja uskoahan voi sitäpaitsi vaikka itseensä: eikä sellainen huono usko olekaan.
Vaan oma mielipiteeni tästä välimuoto-asiasta on, että ei ihmisen ja apinan väliltä mitään välimuotoja puutu; se niinsanottu puuttuva lenkki olemme ME: juuri me, nyt elävät ihmiset.
"Oikeat" ihmiset tulevat -toivottavasti tulevat- meidän jälkeemme. Sadan, tuhannnen, sadantuhannen vuoden päästä? Siis sellaiset ihmiset, joilta ei tarvitse kenenkään oviaan lukita. Eikä pienempien ja heikompien pelätä lajitovereitaan. Ja nämä oikeat ihmiset -Homo Sapiens Sapiensit- kunnioittavat myös kaikkea muuta elämää.
Sellaisista on jo nyt olemassa muutamia yksilöitä malliksi. Toivottavasti vain yleinen kehitys kulkee nimenomaan siihen suuntaan. Tuosta kehityksestä kun ei aina tiedä: mihin kaikkiin suuntiin lienee kulkenutkaan meitä ennen, mihin kulkenee meidän jälkeemme. Kovin on nimittäin sattumanvaraista kehityksen kulku.
Vaan uskon että ihmisestä kehittyy oikea ihminen: se on minun uskontoni tänään.
Joulupukkiin kyllä.
Uskon Jumalaan tai luojaan niin kauan,kun ihminen alkaa taas kehittyä joksikin muuksi.Miksi se olisi apinasta kehittynyt juuri tälläiseksi,eikä jatkanut kehitystä eteenpäin.
Se on sitten eriasia uskooko Jumalaan vai ihmisten kirkkohöpinöihin.
Esim.joulun viettokin on niin uusi pakanallinen juhla,josta ei hyödy,kuin kauppiaat.
Olisin "pettynyt" jos olisit vastannut myönteisesti.Toki me kaikki joulupukkiin uskomme!
mulla sellanen "oma" uskoni on..:)
Minä uskon että on olemassa jokin korkeampivoima
joka ainakin minua on toistaiseksi jeesannut,on se välillä koitellut oikein olan takaa,mutta kyllä se siitä sitten on "valjennut".
Kieltämättä kyllä hyvin epäileväiseksi sitä tulee
kun kuulee esim.että 6kk vanha tyttö kuoli kätkyt kuoleman,siinä tulee ajateltua että miksi,
olisi ollut vanhojakin jotka olisivat halunneet päästä pois.Mikä tarkoitus on tälläisella?
en minä ainakaan ole löytänyt vastausta koskaan
tälläiseen tai johonkin vastaavaan.
oma aikansa ja jokaisella poismenolla tarkoituksensa...
, on mielestäni paljon tärkeämpi asia tietää. Ja kyllä minä tiedänkin sen, mutten kerro, koska asia on mun ja Jumalan välinen...( ns. miesten keskeinen juttu..) heh.he.
Ei asiat miksikään muutu, ne ovat niinkuin ovat, uskoin tahi en.
En usko että kukaan tietää varmasti millainen jumala on ja missä hän on.
mielestäsi sitten on?
Asiat ovat niin kuin ne ovat, eikä kukaan varmasti tiedä, missä ja millainen Jumala on. Eli salattu Jumala.
Jos tai kun tulee uskoon, kuten minulle kävi, niin se tapahtui ilman minkäänlaisia pohdintoja, ilman mitään dramaattisia kokemuksia. Se vain tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta kävelyllä. Se tuli jostakin ulkopuolelta. Yhtäkkiä vain tiesin, että minua autetaan ja kannetaan, minä voin olla oma itseni. Monet ennen tärkeät asiat (ilmeisesti synnit) unohtuivat kokonaan. Sain Jumalan rauhan! Se on fyysinen tunne. Se on kuin jonkinlainen möykky rinnassa. Se on siellä ja muistuttaa itsestään aina, kun on vaikeaa.
Niin tai näin. Elämäni on ollut paljon helpompaa ja valoisampaa tuon kokemuksen jälkeen. Siitä on jo 20 vuotta, enkä ole koskaan huomannut, että asiasta olisi minkäänlaista haittaa. En minä miksikään ihmeolioksi muuttunut. Sama olen kuin ennenkin kaikkinen vikoineni ja kaikkine vahvuukineni. Olen vain avarakatseisempi ja hyväksyvämpi kuin ennen.
Mutta kuinka avarakatseisuus millään tavalla liittyy ns uskoon hurahtamiseen. Minun mielestäni se on juuri päinvastoin.
Se on ennakkoluulo. Ja se on vanha kokemus jostakin menneiltä ajoilta.
Olen tutustunut jossakin yhteydessä kaikkein vahoillisimpana pidettyyn herätyliikeen johtajiin. He vasta olivatkin avarakatseisia ja ennakkoluulottomia. (Itse en kuulu tuohon liikkeeseen.)
Ajatelepa esimerkiksi Pro-tukipistettä. Kristillinen järjestö pitää (ja on ennen yksin rahoittanut) prostituoiduille tarkoitettua tukipaikkaa ainoana koko maassa. Se on paikka, jossa prostituoidut saavat apua, terveydenhoitoa, kokoontumispaikan ja turvaa, eikä siellä suinkaan edellytetä, että he "hurahtaisivat uskoon".
On hyvä. Mitään avarakatseisuutta siinäkään ei ole, tekevät vain tahollaan varmaan hyvää työtä. Muutenkin olen sitä mieltä, että erilaisten uskonnollisten ryhmien puuhastelu maailmanlaajuisesti ei ole ollut, eikä ole läheskään aina mitenkään hyväksyttävää eikä ainakaan avarakatseista. Varsinkin uskonnon sotkeminen politiikkaan saa hirveetä tuhoa aikaan. Hurahtaneet aina kiertävät ja kieltävät omat toimensa moittien toisia uskovaisia väärin hurahtaneiksi. Oma usko on aina se ainoa oikea. Se siitä avarakatseisuudesta.
Ole onnellinen että olet tuntenut jotain.Minä olisin halunnut tuntea mutta en ole viellä sitä armoa saannut.
En tietysti voi ottaa muiden ahdasmielisyyttä omalle kontolleni. Sen vain tiedän, että itse olen avarakatseisempi ja hyväksyvämpi kuin ennen.
Muistan, miten lapsena luin lehteä, ja siinä kerrottiin, miten kommunistit tekevät sitä-ja-sitä. Sanoin äidille: "Miksei sitä puoluetta kielletä, kun se tekee niin paljon haittaa?" Äiti vastasi: "Se kuuluu demokratiaan, että jokainen puolue saa toimia omalla tavallaan."
Vasta nyt vanhalla iällä olen hyväksynyt saman: Jokainen saa toimia omalla tavallaan. Raamattu sanoo: "Kaikki on sallittua, mutta kaikki ei ole tarpeen." Sama kirja kertoo myös, miten pelastutaan, ja miten helppoa se on. - Sinulla on oma uskosi, minulla omani. Ei se tästä kirjoittelusta mihinkään muutu, vaikka niin toivoisinkin.
Jos viittaat tuossa edellä amerikkalaiseen fundamentalismiin, niin vaikeahan sitä on kenenkään hyväksyä. Siinä on kysymyksessä jotakin sellaista, mikä ei ole Raamatun mukaista. Tuomitseminen ei ole kristityn asia. Vain heikko uskossaan saa sätkyn siitä, että joku on eri mieltä.
Tuomiokirkko ja tuomiokapituli ja tuomiorovasti ovat väärin käännettyjä sanoja, joilla alunperin ei ole mitään yhteyttä tuomitsemiseen.
Vähän lämpenen vaihdettaessa mielipiteitä näistä uskonasioista. Siinä vaiheessa kun ryhdytään viittaamaan raamatun johonkin kohtaan mielenkiintoni aiheeseen loppuu, koska tuollaisilla viittauksilla uskon ihmiset kuittaavat ihan kaikki asiat loputtomasti.
...vaikea puhua viittaamatta Raamattuun, koska kristinusko perustuu siihen. Koko länsimainen kulttuuri ja yhteiskuntajärjestys perustuu siihen plus kreikkalaiseen demokratia-ajatteluun. Olisi hyvä, jos ihmiset olisivat selvillä kulttuurinsa juurista.
Raamatun tutkiminen on yliopistoissa tieteenhaara.
Islamialisuus perustuu Koraaniin. Sitä ei ehkä tutkita yhtä "vapaasti" kuin Raamattua, mutta paljon kuitenkin. Juutalaiset tutkivat Tooraansa ja muita kirjoituksiaan.
Kuten sanoin edellä, tällainen keskustelu tuskin muuttaa kummankaan osapuolen näkemystä. Minulla on oma uskoni, ja olen siihen tyytyväinen. Se on auttanut ja johdattanut minua elämässäni paljon, avannut ovia uusiin elämänvaiheisiin ja antaa jatkuvan, tietoisen turvan.
Rauhallista Joulua!
:) .
Usko ei poista vaikeuksia, mutta se auttaa aika tavalla kestämään ne paremmin. En halua saarnata, mutta näin jälkikäteen huomaan, ettei siihen "uskoon hurahtamiseen" tarvita mitään temppuja. Se tulee.
Joku sanoo, että Jumala kutsuu kolme kertaa. En tiedä, onko siinä mitään perää, vähän epäilen sitä. Käsittääkseni Jumala kutsuu usein ja toistuvasti. Lahja pitää vain ottaa vastaan, ja siinä kaikki. Mitään ei menetä, mutta saa paljon.
Jos joku ei tätä mielipidettäni hyväksy, niin saa olla ihan vapaasti hyväksymättä. Kutsu on voimassa joka tapauksessa.
No pakkohan se on uskoa, kun mistään muusta ei ole niin paljon, sekä näkyvää, että näkymatöntä toditetta, kuin koko luomakunnan luojasta ihan kaikkialla ja joka paikassa näkyy ja tuntuu Hänen käden jälkensä.
Ja vielä sitä paitsi ei voisi olla minkäänlaista elämääkään jos ei olisi elämän antajaa ja ylläpitäjää.
Jokainen voi tututstua Heneen ja hyvään tahtoonsa sanansa kautta. Sanatkin kun lukeutuvat ns. hedelmiksi, josta puu tunnisteaan, mutta ennen kaikkea teot osoittaa.
Ja hänen tekonsa ovat ainoastaa puhdasta hyvää hedelmää tuottavat. Kun taas lähes kaikkien ihmisten ja kansakuntienkin ja koko maailmankin hedelmät, ovat osoittautuneet enimmäkseen pahuuden ja väääryyden mädänneiksi hedelmiksi, hirveitä kärsimyksiä tuottaviksi. "Totisesti"
ainoa epäonnistunut luomistyönsä olemme ME...
Siitä on aivan yhtä paljon sekä näkyviä, että näkymättömiä todisteita.
Mikä sinänsä ( siis tupeltaa tuolallailla luomalla ihminen )on aivan mahdotonta, koska eihän Täydellisyys tee virheitä...
Mut menipäs vaan kokeilemaan ja metsään meni. Sitten meni se Poikakin saman tien...
Niin, on mennyt metsään vain niiden kohdalla, jotka antoivat pettää itsensä, ja alkoivat kapinoimaan tekijäänsä vastaan. Eivät pysyneet luojansa yhteydessään vaa poikkesivat kirouksen ja tuomion puolelle, sille ikuisen kuoleman tielle.
No, monet on kuitenkin pelastuneet ja palanneet takaisin oikealle hyvälle puolelle, jotkut jatkavat kapinoimistaan omaksi turmiokseen ja kärsimyksikseen.
Ehkä vielä moni katuu väärää valintaansa ja palaa luojansa helmoihin, kunhan paholainen on tarpeeksi rusikoinut.
että aina ollaan varmoja siitä että: toiset on vääräällä tiellä, ei koskaan satu mieleen, - että josko ITSE luki suuntaviitan väärin jossain vaiheessa.
No, meikää tosin tuossa luterilaisesa maailmankatsomuksessa lohduttaa se, että Jeesus niin hyvin viihtyi huorien ja varkaiden kanssa. He eivät olleet häntä paaluun naulaamassa, vaan Tosi Uskovat.