ja anelee anteeksiantoa. tämä oli jo liian mones "viimeinen kerta". nyt on lisäksi vuoden sisällä kuvioihin astuneet mielenterveys ja psyykenlääkkeet.
kaikki antabukset sun muut on kokeiltu, eli mies juo sen antabuskuurinkin aikana. olemme yrittäneet liki kaikkea: hän on mm antanut minulle rahansa ja pankkikorttinsa, ettei saisi viinaa, mutta kyllä juoppo näköjään keinot keksii.
lapsia on 2, ala-asteikäisisä, toki soisin heille isän, mutta en juoppoa isää.
ei myönnä juomistaan, eli piilottelee pulloja ja naukkaa salassa. ei ole humalassa mitenkään paha,väsynyt vain ja menee vain nukkumaan... mutta nyt kun on masennuslääkitys päällä, kumoaa viina sen lääkkeen tehon ja juopottelun jälkeen mies on taas aivan maassa, kertoo, ettei elämällä ole mitään arvoa jne...
voiko viinasta luopua? onko ero ainoa mahdollisuus?
kaikki antabukset sun muut on kokeiltu, eli mies juo sen antabuskuurinkin aikana. olemme yrittäneet liki kaikkea: hän on mm antanut minulle rahansa ja pankkikorttinsa, ettei saisi viinaa, mutta kyllä juoppo näköjään keinot keksii.
lapsia on 2, ala-asteikäisisä, toki soisin heille isän, mutta en juoppoa isää.
ei myönnä juomistaan, eli piilottelee pulloja ja naukkaa salassa. ei ole humalassa mitenkään paha,väsynyt vain ja menee vain nukkumaan... mutta nyt kun on masennuslääkitys päällä, kumoaa viina sen lääkkeen tehon ja juopottelun jälkeen mies on taas aivan maassa, kertoo, ettei elämällä ole mitään arvoa jne...
voiko viinasta luopua? onko ero ainoa mahdollisuus?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos kerran kaikki keinot on kokeiltu, eikä miehesi edes myönnä juomista, eihän tosissaan edes yritä päästä alkoholista eroon. Niin kauan kun annat anteeksi juomisen, se aivan vain jatkuu. Turhaan uskot lupauksia, huomenna ne on jo mieheltäsi unohtuneet.
Vaikka miehesi ei humalassa ilkeä tai väkivaltainen jne. olisikaan, mieti silti millaisen mallin lapsesi isältään saavat. Valitettavasti hyvin harvat pystyvät "parantumaan" alkoholismista, niinpä monesti ainoa vaihtoehto on vain luovuttaa ja erota.
Voimia!
että alat paapomaan miestäsi. Juoppo ei lopeta juomistaan ainakaan paapomisella. Kova kovaa vastaan tehoaa jos joku tehoaa. Ukko pihalle vaan ja takaisin tulemiselle ehto, että selviä päiviä on takana vähintään puoli vuotta.
teillä. Ei sen juopon lupaukset paljon paina. Niitä on helppo antaa ja hän varmaan itsekin kuvittelee pystyvänsä ne pitämään, mutta todellisuus on toista.
Jos pulloja pitää piilotella, hän jo piilottaessaan tietää, että aikoo juoda. Salaa. Ja luultavasti samaan aikaan vakuttaa sinulle, että ei aio.
Jos järkipuhe, erouhkailut, antabukset ja psyykenlääkkeet eivät auta, ei auta mikään.
Juoppo on juoppo ja tapojaan harvoin muuttaa. Anteeksi saat antaa loputtomiin, jos sille linjalle olet lähtenyt.
Ajattele lapsiasi, vaikka mies ei paha juovuksissa olekaan, he saavat aika ikävän mallin häneltä. Ajattele itseäsi. Lapsesi tarvitsevat äitiä vielä pitkään. Lapsiasi sinun tulee ajattelella ja heistä huolehtia, ei aikuisesta miehestä lastesi kustannuksella.
jos on käytetty antabusta ja ollaan niin pitkällä, että hän on antanut sinulle rahansa ja pankkikorttinsa eikä "myönnä juomistaan"?
Miehesi psyykkinen riippuvuus näyttää olevan sitä luokkaa etteivät kotikonstit enää auta. Mielestäni hoitoon hakeutuminen on ainoa eteenpäin johtava ratkaisu.
Suosittelen, että lukisit Raimo O. Kojon kirjan "Eroon viinasta". Se on asiansa perinpohjin tuntevan miehen kirjoittama opas juopoille ja heidän omaisilleen. Se kirja on auttanut satoja, mm. minua. Painos on kuulemma loppunut mutta ainakin kirjastoista löytyy.
Lopettemiseen pitää tulla oma halu, eikä sekään aina riitä. Oikein kun käy tosi pohjalla, jos sen kestää, se auttaa useimmilla. Kun muutaman kymmenen kertaa käy kahden-neljän viikon helvetillisiä vieroituksia läpi, joko selviää tai ei.
Pane ukko pakkaseen. Anna olla omillaan puoli vuotta ja kato onko pysynyt raittiina. Varmasti ruikuttaa anteeksiantoa joka ikinen päivä, periksi älä anna!
Tiedän että ennemmin tai myöhemmin tuo tehoaa jos on tehotakseen. Aikanaan tehosi minuunkin!
vai onko AA:ssa vain sanahelinää? Onko kellään kokemuksia?
Ei uskalla sanua mittään AA:sta...
olisiko aakkosten ensimmäisestä kirjaimesta apua, jos niitä laittaa kaksi peräkkäin.
Sinne pitää mennä ihan oman itsensä takia. Ei se tehoa jos miehesi menee sinne sinun pyynnöstäsi. Oma halu täytyy olla raitistumiseen, silloin siitä saattaa olla apuakin, ei muuten.
Itse olen sinne omasta halustani mennyt ja siellä raitistunut.
Laitan linkin jossa on tarinaa enemmänkin, klikkaa linkkiä ja lue:
http://www.suomenaa.fi
jos aina vaan annat anteeksi. juoppo on hyvä vakuuttelemaan, hän vannoo rakkauttaan ja sitä, että tarvitsee vaimoaan ja että haluaa olla kunnon isä ja että nyt hän sitä on... ja voi ollakin vähän aikaa, kunnes ratkeaa taas.
aa on uskonnollista höpinää, sieltä ei apu löydy. jos antabus ei auta, en usko, että auttaa mikään, ei edes se oma halu, jos on oikein heikko yksilö.
jätä. ja tee se heti. kauemmin kun katselet, pitkität vain perheesi toipumista.
Luen juuri mielenkiintoista kirjaa: Nan Robertson Alkoholismista voi toipua , löytyi kirjastosta. Olisiko siinä vinkkejä sinulle?
kovin ollaan sitä mieltä, että juoppo ei voi parantua. varsinkaan psyykkisesti sairas juoppo. no, antabus aloitettiin taas eilen, aika tuhdilla annoksella. mies itse halusi sitä. sanoi, että nyt haluaa itse parantua ja tulla mieheksi. eli kai minä taas annoin anteeksi. mutta avioeropaperit laitan vetämään, eli puolen vuoden harkinta-ajalla mies voi näyttää pystyykö raittiuteen.
Voimia sinulle päätösten tekemisiin ! Olen aika lailla samassa tilanteessa, lääkkeet eivät onneksi ole mukana kuvioissa, mutta kaljaa ja viinaa senkin edestä. Eroa tulee mietittyä paljonkin, mutta kuten ystäväni sanoi " Ihminen son sopeutuva eläin...". Eli kun niitä selviäkin kausia on niin niiden voimalla kai jaksaa ne ryyppyputketkin. Lähteminen noin vain on iaka vaikeaa kun on vielä noi lehmätkin tuolla navetassa hoidettavana, vaan voihan se olla, että kun isäntä eräänä päivänä havahtuu niin huomaakin navetan olevan tyhjillään. Vaikeinta on tietenkin se, että ei haluaisi viedä lapsilta kotia ja maalaisympäristöä ja tietenkään ei haluaisi luopua omasta kodistaan. En tiedä, tällä hetkellä kun mies on viettänyt joulun sammuneena ei oikein jaksa ajatella mitään. Ironisinta kuitenkin on, että kaikesta huolimatta olen ihan onnellinen, terveet lapset, hyviä ystäviä, itse olen(ko) terve, vanhemmat tukevat, oma koti... kyllä niitä hyviäkin asioita elämässä on.