Olen sairastanut masennusta 13-vuotiaasta lähtien, eli yli kolme vuotta. En jaksa enää.
Seurustelen, joskus pelkään että tää masennus pahenee niin helvetin rankaksi että en enää pysty rakastamaan. Mua niin v*tuttaa, kun tää masennus tuli nyt, kun olen löytänyt niin ihanan ihmisen ja tuntuu siltä, että masennus pilaa kaiken.
Ihmiset pitää mua koulussa jonaki friikkinä, kun olen koko ajan alla päin ja jotenkin epätavallinen, en älyä mitään kun olen niin eksynyt tähän pahaan oloon. Siksi oon varmaan saanu idiootin maineen, en tiedä.
Mun poikaystävää harmittaa mun masennus, mutta kun en vaan voi pakottautua siitä ulos. Aijon mennä kohta terapeutille.
Jotenki vaan vihaan kaikkea, vihaan itseäni joskus ihan helvetin paljon, sitä miltä näytän tai miltä kuulostan.
Vihaan kaveriani. Vihaan siskoani. Vaikka ei olisi mitään syytä vihata, olen vain niin helvetin eksynyt että sekoan kohta :( :( :(
Seurustelen, joskus pelkään että tää masennus pahenee niin helvetin rankaksi että en enää pysty rakastamaan. Mua niin v*tuttaa, kun tää masennus tuli nyt, kun olen löytänyt niin ihanan ihmisen ja tuntuu siltä, että masennus pilaa kaiken.
Ihmiset pitää mua koulussa jonaki friikkinä, kun olen koko ajan alla päin ja jotenkin epätavallinen, en älyä mitään kun olen niin eksynyt tähän pahaan oloon. Siksi oon varmaan saanu idiootin maineen, en tiedä.
Mun poikaystävää harmittaa mun masennus, mutta kun en vaan voi pakottautua siitä ulos. Aijon mennä kohta terapeutille.
Jotenki vaan vihaan kaikkea, vihaan itseäni joskus ihan helvetin paljon, sitä miltä näytän tai miltä kuulostan.
Vihaan kaveriani. Vihaan siskoani. Vaikka ei olisi mitään syytä vihata, olen vain niin helvetin eksynyt että sekoan kohta :( :( :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kasvuikään voi kuulua alakuloa, kiukkuisuutta ja heikkoa itsetuntoa, mutta kun hieman aikuistut ja itsenäistyt niin eiköhän se sitten helpota. Masennuksella halutaan vaan helposti selittää kaikki ongelmat, kun halutaan hyväksyntä omalle normaalista poikkeavalle käytökselle.
Edelliseen viittaen olen ehkä hieman samaa mieltä. Olen itsekin nuori, mutta en minä eikä suurinosa muistakaan jotka olivat kanssani samalla osastolla mitään teiniongelmia halunut suurentaa?
Jos sul on 3 vuoden ajan ollu masentuneisuutta, alakuloisuutta, vahvaa ahdistusta, se haittaa suhteitasi ja päällimäinen olotila on alakuloinen kannattaa todellakin ottaa yhteyttä kaupunkisi nuorten kriisikeskukseen, sieltä ne voi antaa apua kun selität sun tilannetta että mihin päin jatkaa.. Kuinka vakava sun tilanne on, tarvitsetko psykoterpiaa. Tai sit soitat auttavaan puhelimeen ja kysyt miten kannattas toimia tässä tilanteessa... Kenenkään ei tarvi elää masennuksessa, koska sullakin toi voi mennä tosta vaa pahemmaks jos se on jo luultavasti nyt ainenkin lievää masennusta, ni jos et saa purettua niitä asioita mitä sun sisällä siitä tulee aina vaan isompi ja isompi möykky.. Halaus sulle ja paljon hyvää!
Mullaki on ollu 10 vuotiaasta asti ahdistusta ja syksyllä se muuttu niin voimakkaaks ahdistukses että oon nyt puhumassa psykoterapiassa ja oon käyny siellä noin 8 kertaa ja se on helpottanu tosi paljon! Ja sain lähetteen lääkäärin ja vielä nuorisopsykiatrille ja siel katotetaa et miten jatketaan tästä eteenpäin..!
KAIKKEA HYVÄÄ SULLE. KIRJOTA TAI PUHU PAHASTA OLOSTAS..! ystäville, vanhemmilles, yritä puhua poikaystävälle, pooikaystävä saattaa ymmärtää sinua paremmin ja teistä tulee läheisemmät ja se helpottaa niin paljon sun oloa!
Kyllä sinun kannattaa hakeutua johonkin hoitoon. Tuskin se vain "kuuluu ikään" jos sitä noin kauan on jatkunut. Onpa lohduttavaa, tuo että tälläinen masentuneisuus kuuluu ikään. Ei sitten vissiin kannata tappaa itteään... pari vuotta ja tämä menee ohi... just joo. Tsemppiä!