kysyttiin uskostamme jumalaan, nyt mie kysyn uskotteko instituutioon, nimeltä kirkko?
Tuolla
Pirre*
401477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Monessa paikassa keskellä kylää.
lehessä oli artikkeli, että kirkko hylkää vanhukset oman onnensa nojaan, kerättyään ensin kymmenykset heiltä vuosikymmenien ajalta...
Huolehtiiko kirkko, tai onko se edes velvoitettu, moraalisestikaan huolehtimaan seurakuntalaisestaa hänen koko elinkaarensa ajan ja missä määrin?
Riittäkö teille, jotka olette kasteessa joutuneet jonkun kirkon jäseneksi, vastineeksi maksamillenne äyreille se, että saatte käydä joulukirkossa kerran vuoteen?
siellä joulukirkossa saa käydä vaikkei kirkkoon kuulukkaan.Kaikki muutkin asiat,kuten hautajaiset sun muut tapahtuu ilman kirkkoon kuulumista.
Jos tarkoitat kirkolla vallankäytön välineeksi luotua organisatiota niin lapsuusvuosieni jälkeen en ole ymmärtänyt sen asemaa ja, ihme kyllä, vieläkin henkistä otetta monista ihmisistä!
Ko. organisatiolla ja kristillisellä etiikalla ei ole järin paljon yhteyttä.
30 vuotta sitten erosin tuosta taivaallisesta yhdistyksestä ja liityin alani ammattiliittoon.
Viimeeksi mainitusta on ollut jopa konkreettista hyötyä työsopimuksen purkutilanteessa.
Kristillisten periaatteiden mukainen elämä ei vaadi kirkkoklubin jäsenyyttä!
käydä sitten koko kirkossa, tavan vuoksiko vain..ja mielenylennykseksi...
tuntuu melkein siltä, että kirkkoon kuulumaton uskova on jopa tosiuskovampi - elää sanan todeksi.
Moni kirkkouskovainen käy kirkossa vain tavan vuoksi, muiden seurakuntalaisten takia, ja kolehtiin viskattu kolikko riittää lähimmäisen rakkaudeksi.
Olen ajatellut monesti, että kuinkahan kirkojemmekin toiminta muuttuisi, jos ne eivät olisikaan enää valtion suojeluksessa.. tulisiko siitä rikkaiden lunastaja - liehittelijä, vai muuttuisikohan sen toiminta ihmisläheisemmäksi.
tuossa mieleen,että jos kuuluu kirkkoon,on parempi joko kuulua siihen koko loppuelämänsä tai erota ajoissa.tuli mieleen äitini esimerkki kun hän ehti erota jonkun aikaa ennen kuolemaansa niin ei kelvannu edes lehdessä olevissa kirkollis-uutisissa mainita hänen poismenostaan ja kun oli hautaus tapahtunut.jonkinlainen aikamääre voisi olla jos on kuitenkin ikänsä maksanu sitä veroaki..
on ja pysyy yrityksillä.
jos se poistettaisiin muuttuisi kirkko paljon ihmisläheisemäksi.
ja jos kirkollisveron saisi periä mikä tahansa nykyisin muodissa oleva instituutio, olisi todennäköisesti nokia kovassa kurssissa.
hyvä kirja luettavaksi on kalle isokallion, mikä tuo mahtoi olla pietu toropaisen joku?
Osta ane.
maailman luterilaisin maa.
Meillä kirkko rekisteröi ihmiset, eli hoitaa väestörekisterin suurimmalta osin.
Kirkkoon kuulumaton on monien mielestä pakana ja keretteläinen. Minun mielestäni ei välttämättä ole, sillä uskoa Jumalaan ei mikään kirkko voi synnyttää, eikä ottaa poiskaan.
Kysyit uskommeko institutioon mimeltä kirkko.
Minä uskon, että kirkolla on ollut aika vaikuttava asema maassamme. Se on opettanut kansamme lukemaan ja hoitanut maallistakin järjestyksenpitoa. Kirkon eteisessähän aikoinaan lain kaidalta tieltä poikenneet istuivat jalkapuussa ja kirkonmäellä annettiin raipparangaistuksia. Eli kirko ja kirkonmäki olivat pitäjän keskus. Papit olivat suuria pelottaviakin herroja, aivan nimismieheen verrattavia.
Uskon minä kirkkoon sinä mielessä, että niin kauan kuin pieni sylivauva, joka ei voi valita kuuluuko mihinkään "kristilliseen yhteisöön" ja liitetään kasteessa kirkon jäseneksi, kirkko pysyy pystysä. Veronmaksajia riittää.Harvempi aikuisiälläkään näkee aiheelliseksi erota, vaikka eivät tarvitse kirkon palveluja kuin pari kolme kertaa eläessään, tai itse tietävät tarvitsevansa. Nimittäin ripille päästessään ja avioliittoon vihittäessä. Kaste ja hautaan siunaaminen ovat tilanteita, joista "seurakuntalainen" ei itse tiedä mitään.
Olen vakavasti harkinut kirkosta eroamista ja minulle kerrottiin, että se on nykyisin vain läpihuutojuttu. Kirje papin kansliaan ja sillä selvä.
kirkon rituaalinomaiset liturkiat, en tarkoita liturgioita.
Nyt taannoin nuorimman lapsenlapsemme ristiäisissä ajattelin, kuinka heppoisin perustein esim. kummit "luopuvat pahasta" ja tunnustavat muka uskonsa..!
Ajattelin itsekseni siinä seuratessani niitä kaste seremonioita (ortodoksisia), etteipä oikeastaan pakanuuden aikaisilla ja kirkon seremonioilla ole mitään eroa, nimet olisi voinut antaa vähemmälläi "virkakunnalla" ja kemuroilla, näytelmä mikä näytelmä.
Sinunkin kannattaa hieman seisahtua miettimään sitä, kumpi tarinassasi teki suuremman virheen, pappi vai kummit? Ortodoksinen pappi varmasti ihan ohjekirjan mukaisesti pyysi kummeja antamaan tunnustuksen uskostaan, ja ilmeisesti kummitkin antoivat vakuutuksen ihan vapaaehtoisesti. Kastaminen tapahtui siis kaikkien sääntöjen mukaisesti.
Esittäisin Sinulle mielenkiintoisen kysymyksen. Jos lapsen kummit ovat kastetilaisuudessa lähiomaisten kuullen antaneet valheellista tietoa itsestään, ja jatkavatkin myöhemmin epäsiveellistä ja juopottelevaa elämäänsä, niin onko se mielestäsi kirkon vika? Kirkkon edustaja kyllä toimi kastetilaisuudessa ihan oikein, mutta epäsiveelliset ja epärehelliset kummit rikkoivat sopimuksen.
kenenkin moraalisen virheen mittaisi; pappi tekee työnsä niinkuin hänen kuuluukin tehdä, mutta miksi kirkko (ei pappi) vaatii tämmöisiä variksen valoja luettavaksi, se on kiusallista ihan kiristystä, posmittas pappi vain oman litaniansa ja sillä selevä.
Ymmärsin nyt esittämäsi asian. Lapsen kummit siis halusivat mieluummin jatkaa juopottelevaa ja epäsiveellistä elämäntapaansa kuin toimia lapsen vastuullisina kummeina. Tämä on hyvin yleinen käyttäytymismalli nykyisin.
Kummiksi ryhtyminen on täysin vapaaehtoista, joten ei kirkko koskaan voi keneltäkään väkisin vaatia mitään vakuutusta oikeasta uskosta. Ongelmasi taisikin olla se, että lapsen lähipiiristä ei löytynyt yhtään niin siveää ihmistä, joka ei olisi joutunut valaa vannoessaan julkisesti valehtelemaan.
, suattaapi olla, että valahtelijoita löyyttyypi suurin osa tuossa tilantteessa..jossa pappi kyssyy luovutko, olko se nyt perkeleestä eli kiusaajasta....näitä variksen valojahan on vanottu papin eissä harva se pyhä ja vihkialttarilla ja.jaj ja...hyvässä uskossa tosin, ja sehän on sinällään lieventävä asianhaara..
Juopottelua he eivät ole vielä aloittaneetkaan, nämä kummit ainakkaa..:/
Lopetin uskomisen kolme vuotta sitten,kun kaksi lapsistani,aikuisia jo, kuoli 10kk:n sisällä.
Ja kun tuossa ajassa hautaa kaksi,niin menee sekin vähä usko, mitä on... Toisen hautajaisten jälkeen erosin myös kirkosta, vaikka en sitä ollut edes koskaan harkinnut!!!
Nyt elän päivä kerrallaan ja koetan uskoa vain huomisen koittavan ja olevan hyvä päivä.
Joulu ei enää ole ollut Joulu, kun väki vähenee ympäriltä, ja vieläpä nuoremmasta päästä.
Tämä Joulunaika menee etelän lämmöstä nauttien...
kaksi edellistä on mennyt työn merkeissä.
MUTTA HYVÄÄ JOULUA JA USKOA niille,keille se on merkituksellistä!
Vähän kummallisella tavalla Sinä perustelit juttusi. Sain kirjoituksestasi sen käsityksen, että kirkko oli suoranaisesti syypää lastesi kuolemaan, joten siitä syystä lopetit kirkollisveron maksun ja menetit vähäisenkin uskosi.
Jos et olisi aiemmin kuulunut kirkkoon, ja lapsesi olivat ihan samalla tavalla kuolleet, niin mitä yhteiskunnan instituutiota silloin syyttäisit heidän kuolemastaan? Olisitko silloin mahdollisesti ajatellut, että lapsesi kuolivat siitä syystä, että et kuulunutkaan kirkkoon?
Kirkkohan on yhteiskunnallinen instituutio eikä mikään uskonasia. Sen voi jokainen tarkistaa vaikka puhelinluettelosta.
Samanlainen kuin vaikka Suomen Urheiluliitto.
kirkko fyysisetikkii uskottavissa, mutta onko sen toiminta uskottavaa, tai sitä mitä sen sinun mielestäsi pitäisi olla, vai etkö ajattele sitä sen kummempana toimijana kuin vaikka Suomen Urheiluliittoa?
Essolla istuskelee päivittäin sekä uskovaisia ihmisiä että täydellisiä ateisteja, joten siellä on mukavaa keskustella kummankin ihmisryhmän kanssa. Kokemukseni mukaan näillä ihmisryhmillä on erilaiset mieltymykset ja erilaiset tavoitteet elämässä.
Olen huomannut, että hartaat uskovaiset suhtautuvat hyvin myönteisesti kirkkoon ja pitävät sen toimia pääsääntöisesti oikeina ja kannatettavina. He käyvät monissa kirkon järjestämissä tilaisuuksissa ja maksavat mukisematta kirkollisveronsa. Viinanjuontia, huoraamista ja kapakoissa riehumista nämä uskovaiset ihmiset suuresti paheksuvat, sillä se ei ole viisasta tulevaisuutta ajatellen.
Monet viisaat uskottomat ihmiset taasen julkisesti halveksivat kirkkoa ja sen toimintaa ja pitävät taloudellisesti viisaana erota kirkosta, koska rahaa jää silloin enempi "oikeaan elämään". Tämä ihmisryhmä suhtautuu paljon uskovaisia ymmärtäväisemmin ryyppäämiseen, huoraamiseen ja muuhun riettaaseen ja epärehelliseen elämään, koska tämän ainutkertaisen lyhyen elämän aikana pitää ehtiä kokea kaikkea mukavaa. Kapakka on heille paljon mieluisampi "rukoilupaikka" kuin kirkko.
Eri ihmisryhmillä on erilaiset arvostukset. Uskovaiset pitävät kirkon hartaista ja rauhallisista tilaisuuksista, ja riettaat uskottomat menevät mieluummin kapakkaan ryyppäämään ja rälläämään ja katselemaan vieraita naisia.
Tällaisen tavallisen ihmisen on vaikeaa sanoa, kumpi ihmisryhmä todellisuudessa nauttii elämästä enemmän, sillä niin erilaisista asioista nämä saavat ilonsa. Kummatkin taitavat tulla uskollaan autuaaksi.
Monet kirkkoistujat tosiaan tykkäävät istua kirkossa, mutta monet kirkossa istujat ovat niitä jotka sen ensimäisen kiven nakkaavat ei istujan niskaan eli tuomiopsalmit on jäänyt korvan taa. Meillä tosin oli pappi joka sai kenkää kun istahti kapakkiin taviskansan joukkoon. Otti napanterit ja istui vielä rattiin. Teki virheen joita sattuu meille maallista työtä tekeville. Pappi oli kirkossaan paras pappi. Saarnat olivat tavalliselle kansalle suunniteltu, ei ollut raamatun sisälukua, niitä oli ihan mukava kuunnella. Minä en ole koskaan uskonut että nainen on tehty miehen kylkiluusta, enkä maksa narraamisesta veroa.
Uskonko "instituutioon nimeltä kirkko"...
Kirkkohan "edustaa" Jumalaa, ja Jumala on RAKKAUS , hengellinen rakkaus
Psykologistenkin teorioiden joukkoon lisätään sellainen tarve, kuin "hengellinen tarve"
sen mukaan ihmisellä olisi tarve olla myös hengellinen olento tai uskoa johonkin hengelliseen.
Henkisyyden- ja rakkauden tarpeemme kohtaavat kirkon toiminnassa.
Joka mielestäni... PYRKII sellaiseen ideaaliin toimintaan, käyttäen erilaisia ideaalin esikuvia.
Tämä PYRKIMYS ei tarkoittane sitä, että meidän tulee olla esikuvallisia vaan PYRKIÄ sellaiseen, se olisi tavoittelemisen arvoista.
Instiuutiona,,, mielestäni tarvitsemme kirkon kaltaista järjestäytynyttä, eri aikojen yli kantavaa, rituaalista, toimintaa.
Suurin osa kansasta tarvitsee sitä.
Kirkon osana on myös olla mielipiteen muodostajana erilaisissa eettisissä kysymyksissä,
kannanottoja,,, varmaankin näin myös etsiä enemmistön mielipiteitä, tahtoa ja halua näihin tms. kysymyksiin.
Kirkon tulisi kyllä pysyä puolueettomana instituutiona, esim, eri lahkojen välisissä asioissa. En sitten osaa sanoa, että miten!
Mutta koska kirkollisveroilla kustannetaan sen toimintaa, niin olettaisi että kaikkien maksajien ääntä kuullaan.
Jos yhteiskunnan ja veronmaksajien rahoitus lakkautetaan, niin voi vain arvailla millaiseen sekamelskaan joudumme.
Sen tarkemmin tuntematta kirkollisen instituution toimintaperiaatteita tms, johtamis- ja päätösvaltaa, olisin kuitenkin sillä kannalla, että sitä tarvitaan.
sitä mieltä, että yhteiskuntamma ja elomme menisi sekaisin, jos kirkkoa ei olisi...siis mielestäsi me tarvitsemme jonkun, tavallaan auktoriteetin joka valvoo meitä ja jonka valta perustuu vain tarinaan; on sanottu ettei ole olemassa mitään muuta tieteen alaa, joka perustuisi pelkästään satuun tai tarinaan..
Sen ihmisen henkisyydenkin tarpeen voi tyydyttää muuallakin kuin kirkossa..taidenäyttelyssä, kirjastossa, konsertissa tai vain kuuntelemalla hyvää musiikkia, ei siihen kirkkoa tarvita, tai minä en tunne tarvitsevani.
Pelkästään hyväntekijänä kirkko puolustaisi paikkansa.
On niitä muitakin. Psykologia on tiede, joka ei ole tiedettä. Olen joskus kuullut sanottavan, ettei kukaan ole niin taikauskoinen kuin psykologi.
Sama alkaa vähitellen koskea lääketiedettäkin. Kaikelle keksitään jokin geeni tai luokitus ja vapautetaan ihmiset vastuusta. "Tottakai voin käyttäytyä tällä tavalla, minullahan on se-ja-se oireyhtymä". Kaikki medikalisoidaan. Varkaalla on jokin mukamas geeni tai tautiluokitus,samoin murhaajalla tai huonosti käyttäytyvällä ihmisellä.
"Enhän minä mitään mahda ilkeälle luonteelleni".
onhan mainitsemiesi tieteenalojen tutkimusten kohteena sentään jotain kongretiaa, ihminen...:/
Ihmisen geenit on voitu todentaa tieteellisesti, ei ne perustu tarustoon..ja poikkeama eli geenivirhekin on todennettavissa, ihan kongreettisesti, hoidossani on muutama sellaisen poikkeaman tulos.
En kyllä tiedä kirkon instituutiona valvovan meitä?
Tuon "satu" asian olen kohdaltani ajatellut, niin että se on suurta symboliikkaa.
Kaikki( = suurin osa) ei ole kylläkään auennut, mutta sellaisenaan en sitä usko.
Onhan se niinkin, että maallikoiden aloitteesta kirkonkin on aikojen saatossa ollut muututtava.
Ja kai tämä suomalainen malli.. tästä instituutiosta on kuitenkin aikalailla maallikkoystävällinen.
vertaa esim. katolilaisiin ja Paavin auktoriteettiin ( syntyvyyden säännöstely ym)
Uskon ja toivon, että suomalainen malli on tasa-arvoisempi..keskustelevampi
Henkisyyden tarve....
Muistaaksen se on eri asia, kuin "kauneuden, uuden luomisen...jne" tarve.
Koska en muista, enkä tiedä psykologiasta tarpeeksi, niin en tuohon voi enempää sanoa.
"Sekamelskalla" tarkoitin tuota kirkollista instiuutiota,,, enpä tiedä voiko tätä yhteiskuntaa enempää sekoittaa, mitä se nyt jo on.?
Kirkon sekamelskalla ajattelin, näitä lahkojen toimintaa. Kuka sitä kohta enää tietää mitään, kun lahkoja on niin monenlaisia.
Puolueeton, koko kansan kirkko instituuio lienee paras?
Olen kyllä samaa mieltä Kylliäisen kanssa, että "kaikki pääsee taivaseen"
( vaikka hänen "oppejaan" kirkko ei hyväksynytkään)
ihminen tarvitsee henkisyydenhakuisuudessaa, tai -tarpeessaan illuusion jostain, jota ei ole?
Tiedän melkein mitä tarkoitat sillä henkistymisellä, tarkoitat varmaan sellaista kokonaisvaltaista sielunrauhaa - turvallisuudentunnetta.
Minusta mieluisa luontokokemus voi antaa aivan yhtälailla sen rauhan sielulle..
Minua ärsyttää valtionkirkoissa juuri se rituaalisuus, jota sanoit ihmisten kaipaavan - mulle tuli mieleen katsellessani sitä lapsenlapseni kasterituaalia, että se voisi ihan hyvin olla pakanallinen rituaali, joku on vaan kirjoittanut uudet sanat vanhaan näytelmään..
En sanoisi aivan noin, että "jostain jota ei ole"
...
eihän sitä "järki" ihminen purematta nielkään,
mutta jos ajattelee että Jumala on RAKKAUS, ihmisten välinen , mitä kaikkea se sisältääkin, yhteys toiseen ihmiseen, hyvä TAHTO, epäitsekkyys...yhteisöllisyys, pidetään toisita huolta, kannetaan yhdessä ilot, surut ,,,
Ja kirkon tehtävänä on pitää yllä näitä "arvoja",
muistuttaa meitä niistä
???????? enhän minä TIEDÄ
se on vain oma ajatukseni
Voisiko ajatella niin, että Jumala ON RAKKAUS ja Jeesus syntyi "ihmisen muotoon" jotta olisi helpompi toimia ihmisten parissa.
Jeesukselle kävi, kuten kävi.!
Rituaalit...
luin kerran yhden mielenkiintoisen kirjan.Tositapahtuma. Miehet olivat joutuneet arktiselle alueelle, eksyneet. Osa porukasta lähti hakemaan apua, osa jäi odottamaan.
Porukka oli väsynyt ja masennus uhkasi ja toivottomuus valtasi mielet. Porukan johtaja ei kuitenkaan antanut noille tuntemuksille valtaa.Joka päivä toistettiin samoja rutiineja,
noustiin ylös, peseydyttiin, syötiin,( hylkeen rasvaa) huoltohommia ym.
rutiinien avulla porukka selvisi.
Kirkon rutiinit...rituaalit..hmm verrattuna pakanallisiin ...
mutta eikö "pakanalliset" rutiinit ole samoista alkulähteistä?
Henkisyyden...hengellinen kokemus...
hengellinen kokemus sisältää enemmän yhteisöllisyyden tunnetta, koetaan yhdessä.
Tämän yhteisöllisyyden sisällä jokainen voi kai sitten koke oman "Jumaluuden" tunteen.
Turvallisuuden tarve ..
vaikeahan meidän on sitäkään uskoa, että oltaisiin täällä galaksissamme aivan YKSIN?
VAI?
minuakin on aina askarruttanut tuo kirkkojen komeus ja koristelu,muuta
nappasin kerran jostain sellaista, että
"on haluttu antaa ihmiselle sellainen juhlallinen KOKEMUS"
jota ei arkielämässä tavoita...
siis "ihmis lähtöistä" tämäkin!
kai sieltä kirkosta haetaan, sekö lie sitä ns. henkisyyttä myös.. Niin noista koristeista, krumeluuksista kirkoissa, kai se kansa, joka ei osannut itse aikoinaan lukea, sai langanpäästä kiinni samalla kun pappi saarnasi voi tarkkailla niitä koristuksia ja kuvia..
Lutherus tosin karsi aikoinaan näitä ylenmääräisiä viihdykkeitä, mutta taitaapi olla lutelirilainen kirkkokin pikkuhiljaa palaamassa katoliseen seremoinian kulkuun , kaikki nykyihmiset ei jaksa kiinnostua niistä jurottavista tilaisuuksista.
Helluntalaisten suosio perustuu varmasti paljolti, kauniiseen musiikkiin mitä heidän kokouksissaan esitetään, minä tosin en ole koskaan niissä käynyt, olen vain joskus sattunut niitä "kuulemaan" televisiosta.
että tämä suomalainen "kirkko instituutio" on kuitenkin turvallisin tavallisille "tapa uskovaisille" ( johon ainakin minä tunnen kuuluvani) maksan kirkollisverot ja sillä selvä.
ei tarvitse maksella mitään "kymmenyksiä" tms. joista ei täyttä varmuutta kuinka paljon se kulloinkin on. kaikkia "lahkoja" yms, vierastan, sen takia, kun niissä on ne omat "systeeminsä", joiden pauloihin en halua ajautua.
Kyllähän nykyihmisen on vaikea ottaa vastaa kirkon harjoittamia rituaalisia toimintoja. Onhan niitä pyritty uudistamaankin ja kehittämään uusiakin muotoja.
Voihan se olla, että instiuutiona kirkko on kompastunut samanlaiseen byrokratian viidakkoon kuin muukin yhteiskunta.Kaikenmaailman hierarkian ja byroratian kiemuroissa on ajoittain eksynyt varsinaisen toiminnan tarkoitus "lillukan varsiin".
Uskon kuitenkin "instituutioon nimeltä kirkko",
silläkin perusteella, että se kuitenkin on jonkinlainen kokoava voima erilaisten näkemysten, lahkojen suhteen, ja olemassa olollaan ikäänkuin.... on kuin "tutkain" jota vastaan voi potkia. Itsekukin.
oli ihana mennä naimisiin pitkän valkoisen puvun ja pitkän hunnun kanssa(olihan siinä tietysti komea sulhanenkin mukana);)). Oli oikein komea Tuomiokirkko, siis upeat puitteet. (Tosin olen jo eronnut muta kaunis muisto on jäljellä)
En ajattele sitä instituutiona koskaan, olen tunneihminen. Järki-ihmiset eroavat kirkosta koska eivät halua maksaa veroja. Tarjoaahan seurakunta kaikenlaista toimintaa. Avioliittoseminaareja, lapsille kerho- ja harrastustoimintaa, vanhuksille toimintaa, köyhille apua....Ei se nyt varmaan mikään ihan HIRVEÄ laitos ole.
, kallis teatteri kuitenkin.
tarvinnut maksaa siihen aikaan mitään siitä komeasta vihkimishuoneesta, olimme nimittäin mieheni kanssa silloin opiskelijoita. Exäni on kyllä myöhemmin eronnut kirkosta hyvätuloisena miehenä juuri verotussyistä,en tiedä oliko muitakin syitä...
Tuosta uskosta Jumalaan, mutta muutama vuosi taakse päin,menin perheeni kanssa kylän kappeliin (toimii myös kirkkona)kuuntelemaan ja laulamaan kauneimmat Joululaulut. Seurakunnan Pappi (nainen)piti aluksi puheen, jossa hän kutsui paikalla olevia Joulu turistiksi! En ole sen jälkeen tarvinnut kirkon Joululauluja.
Komeita rakennuksiahan nuo vanhat kirkot ovat, mutta olen sitä mieltä että Jumala on ihmisen ajatuksissa ja sydämessä eikä missään rakennuksissa.
En ole uskovainen ja sana Jumala tarkoittaa minulla eri asiaa kuin uskovaisilla.
Uskon Jumalaan, mutta en siihen Jumalaan josta raamatussa kirjoitetaan.
Kirkko on kautta aikojen komeillut kullattuna vaikka kansa on kärsinyt nälkää. ´
Instituutiona kirkko on aikansa elänyt, uudistusta sielläkin jo kaivataan.
pyrkimys hyvyyteen sitä oikeaa jumaluutta..
Hyvää Joulua sinulle myös Marion T, reipas tyttönen..:))
ps. nyt mie lähen ostamaan ne joululahjat perheelleni, ja tiukasti listassani pysyen..:))
* olen ajoissa sittenkin..huok..*
Rakennuksen komeudessa ei muu rakennus voita. Itse kirkko ei ole Jumalan koti. Vaan me itse olemme hänen kotejaan. Jumala asuu meissä kaikissa "Ateisteissakin". Viimeisenä päivänä ateistit seulotaan kuin akanat jyvistä. Jokainen tekee itse valintansa.
On tosi mielenkiintoista ootella sitä maanpäällisen vaelluksen loppua, kun miettii että siellä se PyhäPietari on viittomassa valkohijaisia käsiään.. jotta oikeelle..vasemmalle. Mitkähän lie kriteerit kumpaankin suuntaan. Entä jos on siltä väliltä? Minä olen aina ajatellut että se taivas ja helvetti on meissä itsessämme, riippuen siitä miten elämme. Jos johonkin haluaisin uskoa niin edellisen elämän jatkoon. Minkä tässä elämässä teet se kostautuu/palkitaan seuraavassa vaelluksessa.
Kirkkorakennuksia pidetään aivan turhaan tyhjillään seremonioitten välillä. Niitähän voisi käyttää muihinkin tarkoituksiin, konsertteihin, elokuvateattereina jne..Turhaa energian haaskausta lämmittää ja huoltaa niitä vain uskonnonharjoittamista varten. Siinä samalla kirkkohallitukset lokkaisivat lisää veronmaksajia, käyttäjien mukaan. Turhat julkiseen palveluun tarkoitetut rakennusprojektit ohjautuisivat asuntotuotantoon. Uskonnonharjoittaminen kirkkoon kuuluvana on liian kallista ja tuhlaavaa touhua.
osakeyhtiöön?
sama asia, toisella nimellä vain rahastetaan.
ainakkii osakeannin aikkaan. Mitkä (kymmenykset) vaan lienevät kirkolla, paljohan tuo luppoo ainakkii..