Älkää heti loukkaantuko kun sanon et miksi joidenkin pitää ottaa lapsi perheeseen koira? No tämä viesti ei koske kaikkia lapsi perheitä mutta minun näkökannastani aika montaa. Olen monessa lapsiperheessä todennut tapahtuvan tälläistä.
Eli monesti kun perheessä on ala-aste ikäisiä ja siitä nuorempia lapsia olen huomannut että niihin perheisiin ei välttämättä sovellu koira. Lapset eivät monesti osaa käsitellä koiraa. Ja eivät varmasti sitä sisimmissään tarkoita mutta monet eivät käsitä sitä että koira on otus jolla on tunteet samanlailla kuin kellä ihmisellä tai lapsella tahansa.
Esimerkkejä: näin kauempaa kun perheen lähi talosta ala-aste ikäinen poika ulkoilutti perheen pientä koiraa ja veti sitä portin yli narusta niin että koirasta ei varmasti ollut kivaa. Saiko pieni koira edes happea. Kovensin vauhtia mennäkseni pojan luo. Sanoin hänelle että miksi ihmeessä sinä tuollaista tee poika ei sanonut juuta eikä jaata. Meni vain vähän vaikeaksi ja jatkoi matkaansa. Toinen esimerkki oli näin toisen pojan ulkoiluttamassa perheen koiraa. Koira löi taluttaessaan hihnalla koiraa ja koira yritti parhaansa mukaan väistellä hihnaa. Ja täysin ilman syytä. Vaikka koira olisikin tehnyt jotain pahaa ei sitä saa hihnalla lyödä. Eihän lapsiakaan saa. Saman lailla on heillä tunteet kuin ihmisellä ja tuntevat kipua. Kolmas esimerkki kuulin tutulta jutun ja perheen lapsi oli laittanut pienen koiran muovipussiin. Kun koira pääsi muovipussista, teki se hätäpissit lattialle. Varmasti lapsi ei tarkoittanut mitään pahaa ei vain ymmärtänyt kuinka kohtalokkaat seuraukset siitä voi olla. No onneksi koiralle ei käynyt mitään.
Lisäksi lapsiperheissä on monesti paljon huutoa, kirkunaa, tavaroiden paiskontaa monet koirat säikkyvät tälläistä ja koira joutuu kuuntelemaan tälläistä kirkunaa. Voi niitä koira parkoja.
No onhan niitä aikuisiakin jotka kohtelevat koiraa kaltoin ja jopa huomattavasti pahemmin kuin edellä mainituissa esimerkeissäni. Ja kyllähän ne lapset monessa perheessä leikkivät ja heittelevät palloa koirien kanssa ja koira senkus tykkäävät. Jotenkin vaan rupeaa kuitenkin säälittäämään nuo pienet luppakorvat jotka ovat samassa perheessä lasten kanssa. Jos heitä monessa perheessä lapset kohtelevat samoin. No kertokaa ajatuksianne. Ja tämä kaikki kirjoitus vain rakkaudella koiria kohtaan. Ei mitenkään syyttävästi. Toivon että kun te lapsiperheessä harkitsette koiran hankkimista. Harkitsette tarkkaan sopiiko koira teidän perheeseenne. Voisiko sitä siirtää siihen saakka kun lapset ovat isoja ja ymmärtävät että koirallakin on tunteet.Koira ei ole mikään lelu vaan vähintäänkin yhtä rakas perheenjäsen kuin on lapsennekin. Jos joku on tästä asiasta eri mieltä ei koira ole teidän perheeseenne mielestäni sopiva.
Eli monesti kun perheessä on ala-aste ikäisiä ja siitä nuorempia lapsia olen huomannut että niihin perheisiin ei välttämättä sovellu koira. Lapset eivät monesti osaa käsitellä koiraa. Ja eivät varmasti sitä sisimmissään tarkoita mutta monet eivät käsitä sitä että koira on otus jolla on tunteet samanlailla kuin kellä ihmisellä tai lapsella tahansa.
Esimerkkejä: näin kauempaa kun perheen lähi talosta ala-aste ikäinen poika ulkoilutti perheen pientä koiraa ja veti sitä portin yli narusta niin että koirasta ei varmasti ollut kivaa. Saiko pieni koira edes happea. Kovensin vauhtia mennäkseni pojan luo. Sanoin hänelle että miksi ihmeessä sinä tuollaista tee poika ei sanonut juuta eikä jaata. Meni vain vähän vaikeaksi ja jatkoi matkaansa. Toinen esimerkki oli näin toisen pojan ulkoiluttamassa perheen koiraa. Koira löi taluttaessaan hihnalla koiraa ja koira yritti parhaansa mukaan väistellä hihnaa. Ja täysin ilman syytä. Vaikka koira olisikin tehnyt jotain pahaa ei sitä saa hihnalla lyödä. Eihän lapsiakaan saa. Saman lailla on heillä tunteet kuin ihmisellä ja tuntevat kipua. Kolmas esimerkki kuulin tutulta jutun ja perheen lapsi oli laittanut pienen koiran muovipussiin. Kun koira pääsi muovipussista, teki se hätäpissit lattialle. Varmasti lapsi ei tarkoittanut mitään pahaa ei vain ymmärtänyt kuinka kohtalokkaat seuraukset siitä voi olla. No onneksi koiralle ei käynyt mitään.
Lisäksi lapsiperheissä on monesti paljon huutoa, kirkunaa, tavaroiden paiskontaa monet koirat säikkyvät tälläistä ja koira joutuu kuuntelemaan tälläistä kirkunaa. Voi niitä koira parkoja.
No onhan niitä aikuisiakin jotka kohtelevat koiraa kaltoin ja jopa huomattavasti pahemmin kuin edellä mainituissa esimerkeissäni. Ja kyllähän ne lapset monessa perheessä leikkivät ja heittelevät palloa koirien kanssa ja koira senkus tykkäävät. Jotenkin vaan rupeaa kuitenkin säälittäämään nuo pienet luppakorvat jotka ovat samassa perheessä lasten kanssa. Jos heitä monessa perheessä lapset kohtelevat samoin. No kertokaa ajatuksianne. Ja tämä kaikki kirjoitus vain rakkaudella koiria kohtaan. Ei mitenkään syyttävästi. Toivon että kun te lapsiperheessä harkitsette koiran hankkimista. Harkitsette tarkkaan sopiiko koira teidän perheeseenne. Voisiko sitä siirtää siihen saakka kun lapset ovat isoja ja ymmärtävät että koirallakin on tunteet.Koira ei ole mikään lelu vaan vähintäänkin yhtä rakas perheenjäsen kuin on lapsennekin. Jos joku on tästä asiasta eri mieltä ei koira ole teidän perheeseenne mielestäni sopiva.
Vastaukset 24
Vanhimmat
vain tähän yhteen:Lisäksi lapsiperheissä on monesti paljon huutoa, kirkunaa, tavaroiden paiskontaa monet koirat säikkyvät tälläistä ja koira joutuu kuuntelemaan tälläistä kirkunaa. Voi niitä koira parkoja"
No juu,kyllä meillä meteliä on,mutta koiraparkani ei kyllä mene loitommas vaan tunkee lasten lähelle joko katsoen mikä on vialla tai mikä nyt noin hauskaa on,leikitäänkö.Sama on ollut aina alusta asti,vaikka koirat olivat minulla ennen lapsia.Eivätkä pelkää ääniä ja säiky kaikkea,siitä olen tyytyväinen :)
Muutoin en nyt jaksa kommentoida,tulisi piiiiitkä teksti.
Meillä on kaksi chihuahuaa joista varsinkin toinen on erittäin pieni. Koirat tulivat kun lapset olivat 4 ja 6 vuotiaat. Lapsilla on selvät säännöt, esim lapset eivät saa nostaa koiria, kotona ei voi potkia palloa yms.
Riippuu paljon vanhemmista ja lapsista toimiiko. Kaikkiin lapsiperheisiin en chihua tai muutakaan kääpiökoiraa neuvoisi ottamaan, tai ylipäätään mitään koiraa.
että meidän huushollissa kakaroitten kiljuntaa kestän minä huomattavasti koiria huonommin ;))
samat sanat aina välillä,ei koirat välitä ja sitäpaitsi,jos ne nukkuvat niin eivät sitten pieneen meluun herää,tai eivät oikeastaan mihinkään :)
vaikka onkin vain yksi lapsi niin joskus se pitää sellaista mekkalaa että minä menen vessaan piiloon ja mun koirat vaan tykkää... noi mun koirat varmaan pitää tuota mun puoltoista vuotiasta jonakin idolina kun se on ainut joka uskaltaa sanoa mulle vastaan ;)
Mutta hyvin meillä on sopeuduttu! Ymmärrän kyllä alkuperäisen kirjoittajan huoli,mutta monet eivät anna lapsiensa rääkätä koiraa ja toiste päi!
Voin sanoa sen verran että kyllä tuo mun taapero välillä ratsastaa koirilla tai sillon kun se opetteli kävelemään mun saku seiso sen edessä ja lapsi piti koiran perskarvoista kiinni ja tämä opetteli lastani kävelemään.
nykyään meillä juostaan kilpaa ja leikitään piilosta sohvan takana, ja sillon kun taaperoni nauraa räkättää niin koirien hännät heiluu kahta kauheammin.
Joskus lapseni tökkää koiraa silmään tai maistaa tassua,mutta koirani eivät siitä välitä. Ne tykkää siitä huomiosta jonka saa. Jos koirani ei jostain syystä jaksa (tosi harvoin kun eivät jaksa riehua) niin he vain kävelevät pois, ja silloin taaperoni pitää keksiä muuta tekemistä esim. leegot.
Ja sen voin sanoa että koirat ovat rikastuttaneet poikani elämää ja toistepäin!
Hyvää joulua kaikille!minäkin pääsen kohta lomailemaan lapseni ja koirieni kanssa! ihanaa!!
lapsiperheiden elämäntapaa, mutta jos se vähääkään on samanlaista kuin vielä parikymmentä vuotta sitten, asiassa ei ole mitään väärää.
Meillä ei koskaan kärsinyt mitenkään kukaan osapuoli. Kaikki olivat samanarvoisia, ja siksi osasivat myöskin kunnioittaa toisiaan.
Vanhempien tehtävä on opettaa lapsille eläimestä huolehtimisen taito. Kuinka lemmikkiä käsitellään, ja se ettei se ole lelu, vaan myös kipua tunteva olento. Onkohan kotona koiralla kaikki hyvin, jos lapsikin hakkaa sitä talutusremmillä...mitähän seinien sisällä tapahtuu! Jospa lastakin hakataan remmillä...Sosiaaliviranomaiset ja eläinsuojeluyhdistys voisi auttaa, jos koira (ja lapsikin) on huonovointisen näköinen, pitäisi jo hälytyskellot soida.
Se riippuu aivan lapsista ja siitä kerrotaanko heille, miten koiraa pitää kohdella. Jos lapset varttuvat koiran kanssa he usein oppivat kohtelemaan koiraa oikein. Jos taas koira otetaan "hetken mielijohteesta" mainitsemasi esimerkit saattavat toteutua. Minä en ainakaan pienenä koiria kiusannut, vaikka hoidinkin tuttujen ja naapurien koiria, eikä meidän perheessä koiraa koskaan ollut. Jos lapset ovat kovin vilkkaita niin koiran ottamista kannattaa lapsiperheiden hiukan miettiä..
että lapsiperheeseen valitaan oikeanrotuinen koira sekä opetetaan lapsille kuinka koiran kanssa käyttäytyä. Mutta näitä on ja tulee aina olemaan, otetaan lapsille koira vaikka aikuiset ei niinkään sitä haluaisi, otetaan rotu johon ei ole rahkeita, otetaan kuin uusi lelu, ei kouluteta koiraa. On myös ihmisiä jotka tekevät lapsia vaikkei heille niitä pitäisi edes suoda.
...oli jo silloin kun lapset olivat pieniä,ensin yksi ja sitten kaksi koiraa.Missään vaiheessa ei mitään ongelmia ollut ja koirat nauttivat lasten seurasta.Niillä olisi ollut mahdollisuus olla loitommallakin,mutta ei,autoleikkeihinkin piti ängetä samaan pahvilaatikkoautoon lasten kanssa.
Siinä mielessä olen kanssasi samaa mieltä,että koirilla tulisi olla lapsiperheessäkin halutessaan mahdollisuus omaan rauhaiseen lepopaikkaan.Vanhempien pitäisi myös seurata lasten käyttätymistä koiria tai muita lemmikkejä kohtaan,opastaa ja ojentaa heitä tarvittaessa.Minkäänlaista riepottelua,kiusaamista ja löymistä tms. ei saa sallia.Tilanne on mitä otollisin opettaa lapselle toisesta (koirasta) huolehtimista,välittämistä ja asiallista kohtelua.Minä olen ainakin sitä mieltä,että perheemme koirat ovat opettaneet pojilleni sellaista elävän olennon kunnioittamista,huolehtimista,lempeyttä ja ymmärrystä,jota on muuten vaikea opettaa.
lisäksi vielä rakkauden vastaanottamista, antamista ja ymmärtämistä.
lapset eivät edes huomaa meidän jättiläisiä.koirat makaavat vaan lattialla eivätkä pelkää lasten leikkejä,eikä meillä kyllä huudeta.nätisti kohtelevat eläimiä ja vanhemmistahan se on täysin kiinni miten lapset suhtautuvat eläimiin.
Mun sisko (12w) oon niin typerä ettei tajua, ettei koiraa saa pitää väkisin! Se tekee koirasta ärsyyntyneen. Hitto, kun sais niille vähän isommillekin pikkukakaroille taottua päähän, ettei koira oo mikään lelu vaan elävä olento! Toisaalta, vanhemmat on tästä vastuussa. Meillä koirista huolehdin minä (15w) ja ainakin omasta mielestäni osaan käsitellä koiraa hyvin. Menee vaan niin hermot niihin, jotka ei tajua, ettei koira oo lelu. Joo, mut kyllä sen tietty ymmärtää jos ihan pienet lapset ei osaa käsitellä koiraa oikein, mut et vielä 5.-6.luokkalaisetkin! Huhhuh...!
ihmisillä on taipumus laittaa ihmisen tunteet koiraan. koira ei ole ihminen. mutta muuten olen samaa mieltä.
Koiraperheeseen tuli lapsia!
vain jotakin yhtä asiaa: liian paljon on kerralla kommentoitavaksi.
Valisenpa nyt vaikka lauseen "Lapset eivät monesti osaa käsitellä koiraa".
Eivät osaakaan: nyky-yhteiskunta on hyvin pitkälti vieraantunut eläimistä, ja niitä käsitellään ja kohdellaan kuin jotakin elämän ulkopuolella olevaa. Elotonta jo alunperin...
Vaan sen sijaan, että kiellettäisiin perheiltä / lapsiperheiltä eläimenpito-oikeus, niin voisi olla parempi, kun laadittaisiin ennemminkin eläimenpitovelvollisuus.
Ongelma nimittäin kun mielestäni on, että nykyihminen on vieraantunut oikeasta luonnosta, ja pitää eläimiä jonkinlaisina omituisina elämän ulkopuolisina viihdykkeinä.
Vaan jos vanhemmat ovat perillä elämän arvosta, että koira tai kissa ynnä muu ei ole vain kalliimpi versio citymarketin leluosaston karvapörröille, vaan ihan samanarvoinen elävä olento kuin lapsi rakaskin, ja tämän maapallon ekosysteemille ihan yhtä arvokas, ellei sitten arvokkaampikin... niin saattaapa olla, että vuosisadan tai viimeistään tuhannen päästä meillä olisi tällä maapallolla ymmärtäväisempiä, viisaampia ja elämää kunnioittavampia ihmisiä. Sellaisia, jotka ymmärtävät myös heikomman aseman tässä maailmassa.
no tähän voi olla yhtä ja toista mieltä... MInulle lapset ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin koirani mutta koirat ovat kuitenkin perheen jäseniä ja ne saavat huomiota saman verran kuin lapsetkin. Mutta kyllä lapset ovat tärkeämpiä :) vaikka joskus koira tuntuu tärkeämmältä sen parkumisen aikana =)
koirien ja lasten kanssa. Aikuiset hoitivat koirien ulkoilut ja hoidot. Vanhempien vastuun pitäisi olla selvä sekä omien lastensa tunteminen.
on perheitä joissa ei todellakaan pitäisi koiraa olla!
Toinen koiramme on tullut tällaisesta perheestä meille. Tullessaa arka, pelokas, arvaamaton, rähisijä. Nyt mitä ihanin pallero, kuin eri koira.
Mutta yleensä perheissä joissa on koira harrastus kaverina, osana perhettä jne. Opetetaan lapsetkin ymmärtämään se, meille ainakin on tehty aina hyvin selväksi se miten saa ja pitää käyttäytyä kun talossa on koiria.
Meillä tosin aina ollut isoja koiria ja kaikilla tutuillammekin on ollut isoja koiria, mutta kuitenkin.
Tämä riippuu niin paljon ihmisistä...
Kun asuin vielä kotona, oli naapureillamme kaksi narttu cockeria. Iloisia ja nuoret nuuskuttajat olivat oikein mallikkaita ainakin kotikoirina. No, siinä vaiheessa kun naapureillemme alkoi olla luvassa perheenlisäystä niin he päättivät yllättäen lopettaa kummatkin koirat, ihan tuosta vaan. Juttelin ja äitini jutteli heidän kanssaan asiasta ja he sanoivat että vaikka koirat ovat nuoria, on ne parempi lopettaa kuin myydä eteenpäin mihinkään muuhun perheeseen.. He sitten lopettivat nartut. Ei siinä mitään, niistä olisi tietty voinut olla iloa vielä moneksi vuodeksi jollekkin muulle, mutta kun ei niin ei.
Toi oli just se asia mikä saa mut järsimään sormetkin kynsien mukana, kun yritän elää sen turhautuneen raivon kanssa mitä tuommoset jutut mussa herättää.
Siis oikeesti mulla keittää totaalisesti yli ihmiset jotka ottavat koiria ja suoraan sanoen heittävät ne roskiin siinä vaiheessa kun pariskunnan toinen puoli itse tiinehtyy.
...tuako pitää sitten ylipäätään ottaa sitä koiraa, jos on asennevamma sen suhteen, ettei voi olla koiraa, jos on lapsia!
Tää on takuuvarma aihe millä saa meikäläisen käämit kärähtämään hyvin helposti.
on se syy jota käytetään lopettaessa koira kun perheeseen on tulossa ihmislapsia?Siis se mitä muille ihmisille sanotaan?
mulle ei kukaan varmaan uskalla naamatusten edes moista möläyttää ;))
Sen mitä noita myynti/lahjoitus ilmoituksia lukee, niin niissä yleensä on vaan, että täytyy luopua koirasta perheenlisäyksen vuoksi.
Kai ne, jotka koiransa lopettaa käyttää sitä samaa syytä.
Joillekin tuntuu olevan riittävä syy se, että itse lisääntyy.
Ja tasankaan ei sellaisen ihmisen olisi koskaan pitänyt edes koiraa ottaa.
nuo kaiketi olettivat sen olevan pätevä syy että "lapselle saattaa tulla allergioita..eihän sitä koskaan tiedä.." Lässyti lää.. Kummatkin vanhemmista olivat kuitenkin allergiattomia. Olisivat edes katsoneet tuleeko siitä lapsen ja koirien kanssa elämisestä mitään ja sitten myyneet koira-rukat.. Kyllä pisti silloin vihaksi, ja pistää edelleen..oli kyse mistä elukasta tahansa.